Ihmisen aikakausi on kolkko ja ahdistava – arviossa O ja yhtyeen toinen albumi ”Antropocene”
Italialainen post-metallin ja post-hardcoren ristisiitos O tuo yleisön eteen riitasointuisen, kolkon ja kylmän teollisen toisen albuminsa, joka kantaa nimeä ”Antropocene”. Yhtyeen jälkiteollinen pieksentä ei sisällä tunnelmallisia elementtejä, vaan lähinnä black metallille sukua olevaa murjontaa sekä vahvan särötettyjä ja vihaisia vokaaleja. Albumi on saatavilla ilmaiseksi yhtyeen bandcamp-sivulla.
”Antropocene” luo juuri nimensä kaltaista kuvaa ihmisen vaikutuksesta ekosysteemiin; ihmisen aikakausi, joka alkoi teollistumisen myötä, sopii sukupuuttoaaltoineen tavallaan kuin nyrkki silmään aggressiivisen ja vihaisen mättämisen keskiöön. Allekirjoittaneelle moinen kolkko mättäminen ei ikävä kyllä toimi, vaikka taiten tehtyä ja fiksusti tuotettua tavaraa onkin. Kylmä pieksentä sisältää yksinkertaisesti liian vähän ärsykkeitä kutkuttaakseen mitään osaa aivoja, ja lopputuloksesta tulee hyvin äkkiä pelkkää taustamelua. Toki, jos dissonanssintäyteinen raivo tuntuu omalta ja on sitä mitä musiikiltaan hakee, on O varmasti yhtye paikallaan. Meikäläinen on myös aina kokenut kantaaottavan musiikin jollain tapaa vaivaannuttavaksi, vaikka kuinka samalla aaltopituudella liikuttaisiinkin.
Mainos päättyy
”Antropocene” on levy, jota on hyvin vaikea arvioida. Vaikka allekirjoittanut ei kyseisen lätyn viehätystä ymmärräkään, ymmärtää hän kuitenkin sen, että monta asiaa on tehty jollain tapaa oikein. Tuotannossa on onnistuttu vangitsemaan apokalyptinen ja ahdistava tunnelma, johon kuvittelen bändin pyrkineenkin. Bändin tekninen osaaminen on myös hyvällä tolalla. Loppujen lopuksi ”Antropocene” vaikuttaa lajissaan pätevältä albumilta, mutta kohdeyleisö oli tällä kertaa aivan väärä.
6/10
1. イゾウ (IZŌ)
2. Mare Morto
3. C.
4. Escluso
5. Nebbia
6. Fine
7. Ira
8. Crepa
9. Era
Mainos päättyy
