Vegard Sverre Tveitan, eli tuttavallisemmin sanottuna Ihsahn, tuli aikoinaan tunnetuksi edesmenneen Emperorin keulamiehenä. Nyt mies on kuitenkin soolouralla ja julkaisee neljännen täyspitkänsä Eremita. Vaikkei miehen nykyisellä musiikilla ole juurikaan tekemistä Emperorin kaltaisen black metallin kanssa, yksi asia niitä kuitenkin yhdistää- Ihsahnin nerokkuus säveltäjänä.

Progressiivista avantgarde metallia sisältävä ”Eremita” onkin jo niin monimuotoinen tuotos, että se on hankala pala pureskeltavaksi yhdellä kertaa. Mukana on niin saksofonia, kuin esimerkiksi Devin Townsendin vierailu yhdessä kappaleessa (”Introspection”).

Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa myös Ihsahnin tapauksessa. Niin nerokkaita, kuin Ihsahnin sävellykset ovatkin, ne tarjoavat jopa hiukan liikaa eri aineksia. ”Eremita” onkin kuin pizza, mistä ei enää pohjaa maista, juustosta puhumattakaan, lukuisten eri täytteiden takia. Ihsahnin tapauksessa ongelma onkin se, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kappaleet eivät oikein tahdo tarttua ja satojen kuuntelukertojen jälkeen muistan levyltä kunnolla tasan 2 kappaletta; ”The Eagle And The Snake” sekä ”Something Out There”. Pahaksi onneksi ja vastapainoksi, mukana on liikaa kappaleita, jotka ovat liian sekavia ja liian taiteellisia, tarttuvuuspintaa ei näissä progressiivisissa taideteoksissa ole juuri laisinkaan. Pahimpana esimerkkinä levyn lopettavat kappaleet ”The Grave” sekä ”Departure”, jotka kaiken lisäksi on vielä venytetty turhan pitkiksi. Tässä vaiheessa levy, joka muutenkin on liki tunnin mittainen eepos, alkaa väkisinkin puuduttamaan sekavuutensa vuoksi. Keskittyminen alkaa herpaantumaan väkisinkin muihin asioihin ja levyn vihdoin loputtua arvostelijan olo on täysin tyhjä. Käteen jää hieno taideteos, joka liukuu pois saippuan lailla, eikä jäljelle jää muuta kuin hyvä haju.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Devin Townsendin vierailu yhdessä kappaleessa ei tuo levylle oikeastaan yhtään mitään erikoista, sen sijaan Jergen Munkebyn (Shining, se norjalainen) saksofonit ovat ehkäpä jopa levyn parasta antia. Yllä mainittu ”Something Out There” taas koukuttaa mielenkiintoisilla lyriikoillaan.

Kaksijakoiset tunnelmat levystä jää joka tapauksessa. Taiteellisesta näkökulmasta katsottuna ”Eremita” on ihan loistava tuotos, mutta kovin viihdyttävää se ei ole, kuin pieninä paloina purtuna. Allekirjoittaneelle se on kuitenkin ehkä turhan monimutkainen teos, itse kun nautin pizzani mieluummin kahdella tai maksimissaan kolmella täytteellä. Toisaalta, levyllä on niin paljon eri asioita, että se tarjoaa joka kuuntelukerralla jotain uutta. Ja siksi ”Eremita” saattaakin olla vuosien päästä oikein mukava levy, mikäli sitä siinä vaiheessa alkaa ymmärtää.

7/10

Kappalelista:
1.Arrival
2.The Paranoid
3.Introspection
4.The Eagle And The Snake
5.Catharsis
6.Something Out There
7.Grief
8.The Grave
9.Departure

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

http://www.ihsahn.com/

Kirjoittanut Riku Mäkinen