Ikurista Hartwallille – Popedan uskomattoman taipaleen uskomattomat juhlat
Olemme Popedan kanssa saman ikäisiä. Minä juhlin nelikymppisiäni jo alkuvuodesta, mutta Popeda oli säästänyt juhlantäyteisen synttärivuoden huipentuman Hartwall Areenalle. Yhtye ei ole ensimmäinen kotimainen Hartwallille kamansa pystyttänyt ryhmä, mutta ei se puhtaalla rokkibändillä kovin yleinen mahdollisuus ole edelleenkään.
Yhtyeellä onkin aivan erityinen asema suomalaisen rockin kaanonissa. Popedalle on pitkällä matkallaan suotu ahkeruudesta röykkiöittäin kulta- ja platinalevyjä, ja kansa on vuodesta toiseen jaksanut osoittaa yhtyeelle tukensa. Bändin soundi ja klassikkostatuksen omaavat biisit on hakattu niin syvään suomalaiseen maaperään, että kauniina marraskuun iltana moni itseään kunnioittava kansalainen puki ylleen puhtaan kerraston ja lähti vastaanottamaan illan sankareita. Juhlakansaa riitti saattamaan areenan loppuunmyytyyn tilaan.
Mainos päättyy
Popedan taustassa on usein korostunut työläistausta ja työmoraali, sillä bändi on todennut, että ”oli häät tai hautajaiset, niin Popeda on keikalla”. Yhtyeen keikkakunto onkin vuosien saatossa hiottu niin kovaan kuntoon, että Hartwallilla ei annettu kenellekään mitään armoa. Jos joku epäili bändin koneen väsähtäneen, niin kaikki epäilykset pyyhkäistiin roskakoppaan. On siinä nuoremmilla bändeillä melkoinen urakka edessä, jos aikovat pysyä nelikymppisen Popedan vauhdissa. Neljäkymmentä biisiä ja lähes kolme tuntia tykitystä ei ole mikään helppo homma. Tästä huolimatta moni itselleni tärkeä biisi jäi kuulematta. Keikalla kävi ilmi myös bändin monipuolisuus, sillä settiin mahtui niin bluesia, tangoa kuin hard rockia.
Yleisön ahkerasti laulaman ”Maamme” -laulun säestyksellä Popeda nousi lauteille. Bändin varsinaisen menestyskauden aloittaneen ”Kaasua” -levyn avauskappale ”Kaasua, komisaario Peppone” täräytti kinkerit käyntiin vokalisti Pate Mustajärven tutulla ”hyvää iltaa vapaa kansa”-tervehdyksellä. Tämä valitettavasti jäi myös kyseisen levyn ainoaksi soitetuksi kappaleeksi, mutta se ei menoa loppukädessä haitannut laisinkaan.
Bändi soi komeasti ja Mustajärvi punaisessa puvussaan oli juuri niin karismaattinen kuin hän vain olla voi. Show’n näyttävyys ei hävinnyt lainkaan maailmantähdille, vaan massiivista valoarsenaalia ja tulipatsaita riitti valaisemaan rytinää. Rumpali Lacu Lahtinen, kosketinsoittaja Iso-Pate Kivinen sekä sovituksiin voimaa ja monipuolisuutta tuonut nelihenkinen torvisektio (Tupu, Hupu, Lupu ja Sepe Susi) olivat omilla korokkeillaan. Lavan etuosan valloittivat Mustajärven lisäksi yhtyeen pitkäikäisimmät jäsenet Jyrki K. Melartin bassossa sekä Costello Hautamäki kitarassa. Takaseinää koristi iso Popeda -logo, joka kertoi myös numeroin illan teeman. Kultareunaisille screeneille heijastettiin livekuvan lisäksi myös kuvia, videoita sekä lehtileikkeitä bändin uran varrelta. Mikä ihaninta, volyymitaso oli kaltaiselleni kuulonsa tuhonneelle diggarille siedettävä, ja kaikki oli selkeästi kuultavissa.
Mainos päättyy
”Olen valmis”, ”Raswaa koneeseen” ja ”Matkalla Alabamaan” jatkoivat hittiputkea. Levyistä suurimman siivun taisi napata ”Harasoo” viidellä kappaleellaan. Bändin ensimmäisestä kymmenestä studiolevystä huomiotta jäi ainoastaan vuoden 1982 ”Mustat enkelit” sekä vuoden 1988 ”Hallelujaa”.
Huolimatta siitä, että permannolla sijaitseva anniskelualue oli koko ajan tukossa ja oli lauantai-ilta, yleisö lähti yllättävän varovaisesti bakkanaaleihin mukaan. ”Rokkikone” -laulu kannusti olemaan nipottamatta turhista, ja toki ihmiset mukana lauloivat, taputtivat ja tanssivat. Varsinainen hurmio tuntui silti syttyvän vasta keikan myötä. Lämmittelybändiä konkarit eivät tarvinneet, eikä siihen ajankaan puolesta ollut minkäänlaista kaipausta. Juhlat olivat vain Popedan ja yleisön välinen koitos, ja kyllä siinä loppujen lopuksi sitä hurmiotakin löytyi. Lämmin tunnelma kyllä vallitsi hallissa ensisoinnuista lähtien.
Bändi oli ilmoittanut etukäteen, että ilta olisi vain heidän, eikä lavalla tultaisi näkemään vierailijoita monen muun suomalaisen areenakeikan tavoin. Tästä pidettiinkin kiinni, ellei Hautamäen perheeseen kuuluvan nuoremman polven rumpalointia lasketa. Näinä hetkinä päivän synttärisankari ja yleisöltä onnittelulaulun saanut Lacu pääsivät ottamaan lavaa haltuun muutenkin kuin rumpupallilla istuen. Mielestäni kymmenisen vuotta bändissä vaikuttaneet Lacu ja Iso-Pate antoivat liittymisellään aivan uudenlaisen piristysruiskeen bändiin, ja varsinkin Lacun soittotyyli livenä on aivan oma numeronsa. Perään ei jäänyt vanhempikaan polvi, vaan muutaman kerran keikan aikana asukokonaisuutta vaihtaneen maestro Mustajärven johdolla operoineesta yhtyeestä ei heikkoja lenkkejä löytynyt.
Mainos päättyy
”Hulapaloo” uusimmalta ”Haista Popeda” -levyltä toi yhtyeen tähän päivään. Tämän jälkeen seilailtiin sekalaisesti sinne tänne, ja viidettä vuosikymmentä käyvä bändi taisikin uskollisesti vierailla jokaisella levytetyllä vuosikymmenellä. Juuria ei oltu unohdettu, ja jossain välissä Mustajärvi huusi mikrofoniin Ilari ”Ilpo” Ainialan nimen, jonka kanssa hän Popedan perusti. Hieno ele mielestäni. Ennen ”Mauno soittaa stereoo” -biisiä Pate vertaili Helsingin ja muun maan välisiä kielieroja sekä ampui yleisöön jääkiekkomatsin tyylisesti tavaraa. Aikanaan Eppu Normaalin kanssa tehty yhtyeiden kymmenvuotista uraa juhlistanut single ”20 vuotta sikana” muuttui kolmekymmentä vuotta myöhemmin luonnollisesti muotoon ”40 vuotta sikana”. Muutamat keikan aikana kuullut coverit kuten ”Suuret setelit” ja ”Synnyimme lähtemään” yhtye on popedoinut kuin omiksi kappaleikseen. Jälkimmäisestä tuli positiivisella tavalla mieleen, että ihan kuin olisi katsonut suomalaista E-Street Bandia lavalla. Se ei ole ihan vähän se. Raivokkaan ”Mörri-möykyn” alussa Pate tiedusteli mahdollisten ikurilaisten paikallaoloa, ja kyllähän moni huusi sieltä olevansa. Minäkin, vaikka en ole edes siellä koskaan käynyt. Terveiset lähtivät Ikurin suuntaan, ja pitkän matkan bändi onkin kulkenut Virelästä Hartwallille. Näytti siltä, että yhtye nautti lavalla olosta yhtä lailla kuin ensimmäisillä keikoilla.
Mustajärvelle annettiin välillä hengähdystaukoa, ja kitaristi Costello tulkitsi Deep Purplen ”Burn”-kappaleen johdolla ”Kun mies unelmoi” -biisin, kuten päivälleen kolme vuotta aikaisemmin esiintyessään Roxetten lämppärinä. Ensimmäisissä encoreissa Melartin tulkitsi ystävänsä Kai Lindin tapaan suurella antaumuksella ”Tango Pelargonian” sekä Costello sai vielä toisen soolonumeron biisillä ”Öljytyt lanteet”, jonka aikana taustalla pyöri hieno video.
Varsinaisia huippukohtia on keikalta vaikea nostaa esiin, sillä kokonaisuus oli niin vahva. Useassa biisissä huomasin tanssin lisäksi vaipuvani muistoihin, ja esimerkiksi ”Pohjantähden alla” toi samanlaiset kylmät väreet kuin ilmestyessään yli kolmekymmentä vuotta sitten. Varsinaisen setin päättänyt ”Kuuma kesä” sopi marraskuun loppuun ihan yhtä hyvin kuin heinäkuuhun, ja biisin vastaanotto oli sen mukainen. Keikan kaksi viimeisintä numeroa ”Da da” ja ”Palle & the boys” kuuluvat suomalaisen rockin eittämättä kovimpiin biiseihin loistavilla sävellyksillään sekä kaiken kiteyttävillä sanoituksillaan.
Itseäni toistaen sanon, että bändi oli uskomattomassa iskussa, ja muita väheksymättä varsinkin 61-vuotias Mustajärvi jaksoi heilua keulilla kovalla sykkeellä. Popedan keulilla oleminen ei ole mikään kevyt pala. Uskoisin, että illan huikeasta karnevaalista jäi hyvä muisto kaikille osapuolille. Itsellekin tuli hyvä olo, että bändi sai loppuunmyydyn hallin kiitoksena vuosikymmenten maakuntien kiertämisestä ja sinnikkäästä periksiantamattomuudesta. Yhtyeen synttärivuosi sai arvoisensa huipentuman, ja ensi kesänä bändi jatkaa juhlia kotikaupunkinsa stadionilla. Keikan loppuun Costello vielä huikkasi, että nähdään kymmenen vuoden päästä. Toivottavasti kuitenkin vielä useasti ennen sitä.
Mainos päättyy
Biisilista: Kaasua, komisaario Peppone/Olen valmis/Raswaa Koneeseen/Matkalla Alabamaan/Rokkikone/Hulapaloo/Mauno soittaa stereoo/Elän itselleni/Enkeliblues/Lihaa ja perunaa/Aino/Apen ja Riitan surullinen tarina/Punaista ja makeaa/Mörri-möykky/Onhan päivä vielä huomennakin/Pohjantähden alla/Repe & Lissu/Beibi on Y.L.P.E.E./Delilah/Vankilalaulu/Kersantti Karoliina/Kellot lyö/Tää on se yö/Kun mies unelmoi/Sukset (Vaikeata tämä hiihtäminen)/Elämässä pitää olla runkkua/Tahdotko mut tosiaan/20 vuotta sikana/Helvetin pitkä perjantai/Suuret setelit/Kakskytä centtiä/Kuuma kesä/Tango pelargonia/Öljytyt lanteet/Synnyimme lähtemään/Kotiin/Ukkometso/Da Da/Palle & the boys
Teksti: Nikki Jääsalmi
Kuvat: AJ Johansson