Ilja, kitara ja Kaima Baari
On häpeällistä huomata, ettei Ilja Jalkasen trubaduurikeikoista ole kirjoitettu yhtään artikkelia KaaosZineen, asia on korjattava heti! On myönnettävä, että olen itse suuri Jalkasen fani, ja on hyvin vaikea löytää hänestä mitään pahaa sanottavaa. Miehen lauluääni on mielestäni yksi Suomen parhaista, mutta silti yksi aliarvostetuimmista.
Ilja Jalkanen voi olla useammalle lukijalle täysin tuntematon nimi, mutta jos yhtyeet kuten Kiuas (2000-2010, 2013) tai Raskasta Joulua (2007-2013) sanovat mitään, niin myös kyseisen herrasmiehen laulukyvyt pitäisivät olla tiedossa. Viime vuodet mies on keskittynyt oman soolotuotantonsa työstämiseen ja kiertää baareja varsinkin Etelä-Suomessa erittäin ahkeraan tahtiin, soittaen niin sanottuja trubaduurikeikkoja.
Mainos päättyy
Iltama Kaima Baarissa alkoi vahvasti, kun kitara olikin viritetty väärään vireeseen. Tämä ei menoa haitannut, koska yleisön kanssa rupattelu luonnistuu Jalkaselta erittäin vaivattomasti. Voisi melkein kuvitella miehen tekevän välillä stand up -keikkoja musiikin ohella, mutta näin ei kuitenkaan ole. Olen aina pitänyt Jalkasen rennosta olemuksesta, hän saa lavalla olemisen näyttämään niin vaivattomalta. Tällaista artistia on mukava seurata, koska kyseinen fiilis leviää helposti myös kuuntelijoihin.
Kaima Baariin oli kasaantunut kohtuullinen määrä kuuntelijoita, terassi oli täyteen buukattu, ja sisätiloissakin istuskeli lisää ihmisiä. Sää oli keikalle erinomainen, taivaalta ei yleiseen tapaan satanut vettä, vaan oli poutaista ja lämpötila oli juuri sopiva terassilla istumiseen. Jalkanen nousi lavalle minuutin tarkkuudella sovitusta, ja ensimmäinen kappale oli Dire Straitsin ”Money for Nothing”. Kappale on monille varmasti tuttu, ja heti ensimmäisestä kappaleesta alkaen suurin osa yleisöstä kuunteli Jalkasen soittoa. Toki joukossa oli muutama henkilö, jotka olivat enemmän kiinnostuneita sosiaalisesta kanssakäymisestä ystäviensä kanssa, olihan kyseessä kuitenkin perjantai-ilta.
Vielä ”Hey Joen” aikana oli kuultavissa puheen sorinaa, välillä jopa niin kovaa, että oli vaikea saada laulusta selvää, mutta edelleen suurin osa paikallaolijoista oli haltioitunut Jalkasen soittamisesta ja seurasi sitä hyvin intensiivisesti. Illan heikoimmaksi suoritukseksi lasken Red Hot Chili Peppers –medleyn. Kappalevalinnat olivat kyllä hyviä, eikä soitossa tai laulussa ollut vikaa, mutta sovitus tuntui silti hiukan kököltä. Ehkä funk rock ei ole Jalkasen vahvin osa-alue.
Mainos päättyy
Jos Red Hot Chili Peppers oli illan heikoin osuus, niin oudoin oli selvästi 2Pacin ”California Love”, en olisi uskonut kuulevani rappia illan aikana. Jalkanen selittikin, että nykyään ei hääkeikoilla enää soiteta klassista foxtrottia, vaan Backstreet Boysia ja rappia. Illan aikana musiikin genre siis heitteli Hambone Willie Newbernin bluegrassista rappiin asti, mukavaa vaihtelua mielestäni.
Keikan alkupuolella ennen ”Live and Let Dieta” Jalkanen piti palopuheen siitä, kuinka olisi mukavaa, jos saisi kerrankin soittaa illan ilman turhia ”Paranoid”-huuteluita, ja näin myös tapahtui… ihme kyllä. Vaikka kyseessä oli perjantai-ilta ja moni oli varmasti tullut paikalle pelkästään alkoholin takia, eikä kuuntelemaan musiikkia, oli yleisö erittäin rauhallinen ja antoi artistille mahdollisuuden esiintyä.
Vaikka mukana ei ollut kuin kitara ja lauluääni, ei yhdenkään kappaleen aikana tullut ikävä muita soittimia. On outoa ajatella, että esimerkiksi David Bowien ”Space Oddityn” saa kuulostamaan hyvältä näin pelkistetyllä esityksellä. Kitaraa piti illan aikana myös virittää muutamaan kertaan, ja joka kerta aika kului nopeasti kuunnellessa Jalkasen tarinoita elämästään, huumorilla höystettynä tietenkin. Aurinko ehti kadota horisontin taakse ennen esityksen päättymistä, ja viileys laskeutui terassille. Se ei suinkaan hidastanut yleisön tahtia vaan sisältä haettiin vilttejä olkapäille ja jatkettiin taputtamista.
Jalkanen oli jo keikan alussa ilmaissut, että ajanpuutteen vuoksi illassa ei tulla kuulemaan encorea, vaan illan viimeiseksi kappaleeksi jää pitkähkö Led Zeppelin-medley ja näin myös kävi. Hieno lopetus hienolle illalle; sää suosi, musiikki oli erinomaista ja yleisö vaikutti nauttivan siitä täysillä. Jos et ole ikinä kuullut Jalkasta livenä, niin suosittelen käymään häntä kuuntelemassa, et tule pettymään.
Mainos päättyy
Kappalelista:
Money for Nothing (Dire Straits)
Treetop Flyer (Stephen Stills)
Born on the Bayou (Creedence Clearwater Revival)
Eleanor Rigby (The Beatles)
Live and Let Die (Wings)
Hey Joe (Jimi Hendrix Experience)
Space Oddity (David Bowie)
Annan kitaran laulaa vaan (Dave Lindholm)
Give It Away / Under the Bridge / My Friends (Red Hot Chili Peppers)
My Favorite Things (Mary Martin & Patricia Neway)
The Likes of Me (Jerry Reed)
California Love (2Pac)
Black Hole Sun (Soundgarden)
Theme From New York, New York (John Kander)
Rollin’ and Tumblin’ (Hambone Willie Newbern)
Lauralle (Kauko Röyhkä)
Laura Häkkisen silmät (J. Karjalainen)
Stairway to Heaven / Whole Lotta Love / Black Dog (Led Zeppelin)
Raportti & Kuvat: Marko Valve
Mainos päättyy