Ilosaarirock 2020 juhlitaan vaikka omassa päässä – ensimmäisen päivän kärkenä kuvitellaan Battle Beast
Siinä paremmassa todellisuudessa, jossa Ilosaarirock 2020 olisi järjestetty, olisi festariviikko jo pitkällä. Popkatu olisi jo tarjoillut mahtavia klubeja, eikä Ilosaarirockin ensimmäiseen päivään olisi tarvinnut laskeutua vailla harjoitusta. Bändikattaus on tuttuun tapaan monipuolinen, eikä festivaalialueelle tultaessa tarvitse rakennella liikaa tunnelmaa. Se tulee poutaisessa ja lämpimässä, vaikkei tällä kertaa helteisessä säässä, helposti.
Festarin nykyiseen kävijäprofiiliin suhteutettuna olen jo veteraani, eivätkä kaikki artistit merkkaa minulle välttämättä erityisen paljon. Apulantaa on jo liikaa vuosien ajalta, joten sen voi missata. Mutta Battle Beast on se, jota kohti Lauri Tähkää väistellen tähdätään. Lisäksi Räjäyttäjät, Highly Suspect ja Of Monsters and Men.
Kun eksyy puolivahingossa Of Monsters and Menin keikalle Rentolavalle osan väestä tanssahdellessa rannalla, osan järvessä, ei voi kauhean paljon iloisemmilla tunnelmilla festaripäivää aloittaa. Islantilaiset folkpopparit ovat vieneet meininkiä välillä rokimpaankin suuntaan, mutta tuttu ja lämmin herkkyys on säilynyt. ”Circles”-uutukainen polkaisee hommat käyntiin, ja viime vuoden ”Fever Dreamilta” kuullaan olennaiset vanhemmalla kamalla höystettynä. ”Alligator” räjäyttää potin keikan loppupuolella.
Mainos päättyy
Sitten tuleekin jo vähän kiire ravata festarialueen toiselle puolelle Räjäyttäjille, jonka energinen ja meluisa sekoilu koventaa kierroksia entisestään. Kovaa rokkia, kovaa ajoa, eivätkä kaikki kitarat säästy ehjinä keikan loppuun asti. Samaan aikaan kiistämätöntä taitoa ja laatua! Välillä myös rauhallisemmat tunnelmoinnit monipuolistavat keikkaa, joka etenee sellaisella vääjäämättömällä intensiteetillä, että siirtymiä kappaleesta toiseen tuskin huomaa. Keikan jälkeen on vaikuttunut, pöllämystynyt ja janoinen olo.
Käyttöönottovaiheen Cashless-sekoilut on tähän kolmanteen kertaan tultaessa onneksi selätetty, ja kalja-alueiden käteisrahaton logistiikka toimii hyvin. Räjäyttäjien jälkeiseen raukeuteen sopii hyvin kylmä olut ja amerikkalaisen Highly Suspectin tunnelmointi Tähtiteltassa. Poppoo ei ole Joensuuhun saapuneelle festariväelle niin tuttu, että teltta olisi täyteen ammuttu. Anniskelukarsinasta pystyy seuraamaan bluesvaikutteista solisti John Stevensin pehmeän äänen kannattelemaa tunnelmasta toiseen seilaavaa autuutta.
Mainos päättyy
Tähtiteltasta ei tarvitse lähteä kauas, koska siellä jatkaa seuraavalla soittopaikalla Battle Beast, joka vetää porukkaa paikalle jo sen verran, että teltta täyttyy. On itsekin mentävä lähemmäs lavaa. Jos rehellisiä ollaan, niin kyllähän tätä poppoota – Noora Louhimoa – tullaan kuuntelemisen lisäksi myös katsomaan. Häpeilemättömän show-henkistä muttei silti liian teatraalista voimametallia, joka uppoaa yleisöstä päätellen yllättävän moneen. Joukossa on radiosta ”King For A Dayn” kuulleiden paitaa pois huutelevien peruskänniurpojen lisäksi se rokkipoliisijoukko kädet puuskassa. On myös hyväksyvästi, ehkä tosin hiukan ironisesti, dramatiikalle nyökyttelevä hipsteri siellä, täällä. Aivan loistava keikka mielipiteitä jakavalta mutta silti kiistatta asiansa osaavalta orkesterilta.
Apulannat ja Tähkät on saatu hoidettua päälavalta jo pois, ja oikeasti kiinnostavien keikkojen jälkimainingeissa on hyvä pysähtyä hetkeksi sinne päälavaa reunustaville harjanteille katsomaan, kun Lost Frequencies tanssittaa nuorisoa. Enää ei hämmennä samalla tavalla, että DJ vetää Ilosaarirockin päälavan edustan änkätäyteen. The Chainsmokers teki sen jo vuotta aikaisemmin. Aikojen muuttumista miettiessä vaellan sille iänikuiselle festaripäivän lopetuspaikalle pääanniskeluun, johon tutut kerääntyvät. Paikkaan, josta en koskaan suunnittele lähteväni (mutta aina kuitenkin päätyen) juustodiskoon, jossa sitten pyöritään jonkun kanssa puoliksi ummistetuin silmin Bon Jovin ”Alwaysia” tai Scorpionsin ”Wind Of Changea”. Ollaan jo seuraavan päivän puolella. Sen päivän, kun luvassa ovat esimerkiksi Insomnium, Xysma, Mayhem, Lost Society, ja myönnettäköön, Antti Tuisku.
Mainos päättyy