Ilosaarirockia juhlittiin kolmen vuoden tauon jälkeen – tarjolla raivoisaa rockia, kepeyttä ja klassikoita

Edellisen kerran Joensuun Laulurinteellä rokattiin 3 vuotta sitten. Syihin ei sen tarkemmin tarvinne mennä, mutta kieltämättä Ilosaarirock on eräs kesän odotetuin tapahtuma itselle. Se kuuluu kattaukseen. Raportin on tarkoitus valaista millainen tapahtuma Ilosaarirock oli koronatauon jälkeen, millainen musiikki liikutti massoja ja mitä tapahtui rockin ja metallin saralla. Nauttikaa matkasta (tai kärsikää kyydistä)!

Perjantai 15.7

Alueelle mennessä ehdin vilkaisemaan Beast in Blackin menoa Ilosaarirockin päälavalla, hyvässä livekunnossa pumppu oli. Valitettavasti yleisö ei ollut kovin hyvin löytänyt paikalle perjantain alkuiltaan, mikä on surullista. Matka jatkui Tähtiteltan varjoon, jossa superkokoonpanoksi tituleerattu Moon Shot käynnisti teltan tarjonnan raskaamman musiikin osalta. Moon Shotin laulaja Ville Malja herätti huomion.Tulkinta oli rajua ja ääni oli suorastaan pirun vetoava. Maljaa ei todellakaan voi syyttää energian puutteesta. Vauhtia riitti ja into soittaa 2,5 vuoden odotuksen jälkeen Ilosaarirockissa paistoi läpi. Positiivisella yllätyksellä rokki käynnistyi. Yleisö alkoi löytää Tähtitelttaan ensimmäisten biisien jälkeen, mutta kovin täydeksi sitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa.

Matka jatkui kohti päälavaa, jonka soolouransa päättävä Chisu otti haltuun. Vähemmän yllättäen ”Kolmas pyörä” herätti viimeistään yleisön fiilikset ja porukka alkoi herättelemään lauluääntään kertsissä. Kieltämättä nostalgian tunnetta oli ilmassa. Toinen mainitsemisen arvoinen kappale on Sama nainen, joka oli kaikin tavoin koskettava. Keikka päättyi rauhallisiin tunnelmiin, kun ”Tuu mua vastaan” oli jopa juhlava lopetus. Chisu osasi todella luoda tunnelman koko keikan ajan ja hän piti kiitettävästi yleisön otteessaan.

Tanskasta ja Ruotsista ponnistava Vola onnistui siinä, missä suurin osa bändeistä ei eli jäin vapaaehtoisesti kuuntelemaan keikkaa musiikin vuoksi. Ensimmäisen laulun aikana kävi selväksi, että nyt on tarjolla jotakin erilaista. Volan musiikki oli tunnelmoivaa, jota suht vahvasti tulkitut kertosäkeet veivät eteenpäin. 24 light years toimi koskettavana avauksena ja tenhosi mukaansa, joten eihän siinä auttanut muu kuin ottaa mukava asento ja nauttia matkasta metallin kauneuden syövereihin. Lämmin suositus bändille ja toivottavasti tämä ei ollut ainoa esiintyminen Ilosaaressa.

Perjantain loppu lähenee. Happoradio valloitti rannan kupeessa sijaitsevan Rentolavan ja vähemmän yllättäen veti kiitettävästi jengiä paikalle. Pilvet kerääntyivät ja tuuli yltyi, mikä loi hienon kontrastin Happoradion valkoisille esiintymisasuille. (huom. Tykin pipo oli edelleen musta). Happoradio aloitti keikkansa vanhalla suosikilla “Pois Kalliosta”. Seuraavaksi yleisön moikkaus ja tuttu “Pelastaja” sähköisti tunnelman. Bileet käynnistyivät kun yleisö yhtyi spontaanisti tutuksi tulleeseen kertosäkeeseen. Hittitykityksen lomassa Tykki totesi että heille on käynyt virhe, sillä heillä on keikka huomenna Seinäjoella. Tästä huolimatta he tulevat sunnuntaiksi kreisibailaamaan. Tämän jälkeen koitti itselle keikan merkityksellisin hetki, kun uusimman levyn “Silta” herkisti tunnelmaa. Koskettava balladi, jonka sanat laittoivat ajattelemaan. Happoradiota ei ole liikaa tullut livenä nähtyä, mutta kokemus oli yksi hienoimmista näillä festareilla. Bändistä on
muodostunut vuosien saatossa suomalaisen, hiukan kepeämmän rockin kivijalka, jota kannattaa mennä katsomaan.

Illan pääesiintyjä aiheutti positiivista värinää viimeiset pari päivää. Liam Gallagher joutui keikkansa perumaan, mutta tilalle saatiin paikallinen korvaaja. Juontaja ei liikaa tuhlannut sanoja todetessaaan lavalla klassisesti tarjolla tänään… johon yleisö vastasi asianmukaisesti Hassisen Kone! Toisin kuin 22 vuotta sitten Laulurinteellä ei keikka alkanut nimikkobiisillä vaan ensimmäiseksi kuului Hassisen Koneen alkuaikojen Muoviruusuja omenapuissa, jonka jälkeen Hassisen Kone tärähti käyntiin. Kovimmat kylmät
väreet koko festareilla tuli näiden biisien aikana, en uskonut näitä livenä koskaan kuulevani. Hassisen Koneen virettä on kehuttu mediassa, eikä syyttä. Biisien tempo oli astetta rauhallisempi kuin edellisellä Laulurinteen vierailulla, mikä on ymmärrettävää. Kuten Alanko totesi välispiikissään niin he nimenomaan tulkitsevat 40 vuotta sitten tehtyjä kappaleita. Ajatuksen tasolla tilanne olisi
voinut olla korni. Kuinka noin kuusikymppiset miehet pystyvät uskottavasti vetämään nuorena tekemiään lauluja, joista silloinen ajankuva heijastuu nykyhetkeen.

Hassisen Kone oli uskottava ja loistavassa iskussa. Reijo Heiskasen soolot jäivät mieleen ja Alangon voimakas tulkinta teki vaikutuksen esimerkiksi ”Oikeus on voittanut taas” -biisissä. Valitettavasti on todettava, että keikan yleisömäärä oli pääesiintyjäksi pieni. Vaikutusta voi olla vajaa kuukausi sitten Kerubissa soitetuilla 5 päivän illoilla, jolloin bändin fanit pääsivät sen näkemään. Parin vuoden tauko on voinut
myös heikentää ihmisten festarikuntoa. Pääasiassa syy on mielestäni isä ajassa: Hassisen Kone oli aikansa tuote, eikä se ole nuorisolle/nuorille aikuisille tuttu. Eikä Alangon sanoitukset olleet edes 40 vuotta sitten kovin helposti lähestyttäviä. Mielestäni tämä piirre on kuitenkin aina ollut sanoittajana hänen vahvuutensa. Yleisövajeesta huolimatta Hassisen Koneen näkeminen oli kliseisesti sanottuna unelma.

Perjantai tiivistettynä: suhteellisen hyvä avauspäivä. Happoradio ja Hassisen Kone mudostuivat kohokohdiksi Volan yllättäessä positiivisesti.