Ilosaarirockin lauantai oli kevyen musiikin ja Battle Beastin juhlaa

Lauantai 16.7

Toinen päivä oli rokin lämpimin. Luojan kiitos helle ei ollut kovin paahteinen, rusketus oli silti kiitettävää. Lauantai käynnistyi Sami Yaffan keikalla. Menin paikalle noin 5 minuuttia ennen keikkaa ja katselin ympärilleni hämmentyneenä kysyen missä helvetissä kaikki on? Paikalla oli joitain kymmeniä ihmisiä ja näky oli masentava. Pari ensimmäistä biisiä meni lämmitellessä ainakin soundien osalta: soitto kuului liian kovalla lauluun nähden eikä sanoista näin ollen meinannut saada kunnolla selvää. Ongelma korjaantui, Yaffan ääni alkoi
toimimaan paremmin ja loppukeikka meni fiilistellen laadukasta rockmusiikkia. Yaffa totesi keikan alkupuolella, että tänään soitetaan vähän sitä sun tätä. Mukaan mahtui punkahtavaa rockia, kantaaottavaa rauhallisempaa musiikkia ja Pelle Miljoonan ”Olet kaunis”, joka päätti keikan. Keskellä settiä kuultu reggaepoljentoinen ”Rotten Roots” muodostui minulle keikan tärkeimmäksi. Kertosäkeessä kuultu kysymys Whose gonna save us from ourselves laittoi todella ajattelemaan. Kappaleessa Yaffa muuttui (hyvällä tavalla) saarnamieheksi, joka ikään kuin herätteli yleisöä ihmisyyteen ja maailman tilanteeseen. Alun ongelmien jälkeen keikasta muodostui mieleenjäävä kokemus, jonka olisi suonut useammankin ihmisen kokevan. Keikan aloitusaika klo 13 ei nyt ollut paras mahdollinen, mutta kertoo jotain että yleisöä ei silti löydä paikalle edes puolta teltallista. Masentavaa. Ei tarvitse ihmetellä, miksi rock- ja metaliesiintyjien määrä vähenee festareilla, jos osallistumisen taso on tuota luokkaa. Pistää myös miettimään, että osataanko Suomessa arvostaa kansainvälistä, suomalaista rocktähteä tarpeeksi ylipäätään?

Tämän jälkeen matka jatkui hetken verran Lähiöbotoxin keikalle. Valitettavasti joko äänentoistossa oli vikaa tai laulajat vetivät epäselvästi. Rehellisesti sanoen epäselvyys kyllästytti jo parin biisin jälkeen ja suunnaksi muotoutui tauon jälkeen Battle Beast. Tähtiteltta oli todella täynnä ja jengiä oli hienosti myös teltan ulkopuolella kuuntelemassa hyvällä tavalla raivoisaa menoa ”Circus of Doom” avatessa keikan. Toisena kuultu ”Straight To The Heart” räjäytti sitten pankin tyylikkäästi. Ensimmäistä kertaa metallibändi sai näillä festareilla
yleisön toden teolla syttymään. Keikka oli kaikin puolin mieleenjäävä kokemus ja tällä kertaa raskaamman musiikin ystävät löysivät paikalle.

Lauri Tähkän keikan viihdyttävimmäksi osioksi osoittautui kun hän otti eturivistä puhelimen ja soitti eturivissä olevan nuoren naisen äidille ja poikakaverille. Valitettavasti kumpikaan ei vastannut. Soitti hän laadukasta musiikkiakin. Varsinkin Lauri Tähkä & Elonkerjuun aikaiset hitit ”Suudellaan” ja Tähkän omien sanojensa mukaan hänen elämänsä muuttanut ”Pauhaava Sydän” kuulostivat livenä upeilta. Päivän hitaat Tähkä tulkitsi koskettavasti, esimerkkinä vaikkapa ”Sinä olet minun”. Artisti piti keikan aikana yleisön otteessaan ja ihmisiä oli runsaasti paikalla seuraamassa Tähkän keikkaa Ilosaarirockissa ensimmäistä kertaa 14 vuoteen. Kannatti mennä paikalle, vaikka hiukan skeptinen olinkin viihtymisen suhteen.

Ei tarvinnut kuin kuunnella Tähtiteltasta kantautuvia huutoja vajaat 10min ennen keikkaa niin tiesi kyllä, ketä yleisö on tullut katsomaan. Olavi Uusivirta veti teltan ääriään myöten täyteen ja kaupan päälle runsaasti kuulijoita teltan ulkopuolelle. Keikka alkoi kunnon hittikavalkadilla kun ”Ollaanko tämä kesä näin” ja ”On niin helppo olla onnellinen” käynnistivät keikan vauhdilla. ”Kauneus sekoittaa mun pään” jatkoi samalla linjalla ja yleisö oli liekeissä, en ihmettele yhtään. Keikan kaunein slovari oli kieltämättä ”Me ei kuolla koskaan”, joka oli itselle uusi tuttavuus. Ei voi muuta kuin olla vaikuttunut Uusivirran livemeiningistä.

Ilta päättyi Haloo Helsingin keikkaan. En ole ikinä ennen nähnyt päälavaa niin täytenä. Bändi aloitti keikan rauhallisesti, mutta vauhti alkoi kiihtymään ”Huuda!” -hitin myötä. Eikä tempo siitä laskenut, mitä nyt jotkut rauhallisemmat laulut tasapainottivat tunnelmaa. Keikan kohokohtia olivat esimerkiksi vuoden 2013 hitti ”Beibi”, koskettava ”Kaksi ihmistä” ja encoressa kuultu ”Pulp Fiction”. Haloo Helsinki oli erinomaisessa iskussa ja Elli Haloosta huokui itsevarmuus keikan ajan. Bändistä näki, että he ottavat jokaisen paikalla olleen sielun haltuunsa. Jos perjantai meni hiukan lämmittelyn piikkiin niin lauantaina Ilosaarirock nousi astetta kovemmalle levelille. Sunnuntaita odotellessa!

Kirjoittaja: Markus Raatikainen

Kuvaaja: Juuso-Valtteri Kivimäki