Ilosaarirockin perjantai oli kotimaisten artistien juhlaa
Ilosaarirockin portit aukesivat kello 15.00. Itse tähtäsin Linnunlahdelle viideksi, jolloin Beast In Black aloitti Tähtiteltassa. Sisäänkirjautuminen hoitui todella ripeästi ja ehdinkin juuri teltalle, kun Beast In Black tuli lavalle. Teltalle saapuessani huomioni kiinnittyi siihen, että sitä oli käännetty niin, että lava olikin vastapäistä rinnettä kohti. Tästä ratkaisu osoitti myöhemmin illan aikana nerokkuutensa.
Nahkaisiin vaatteisiin sonnustautuneet soittajat polkaisivat keikan vauhtiin nimikkokappaleella. Kun yhtye soitti kolmantena ”Blood Of A Lionin”, konkretisoitu minulle se fakta, kuinka väkevä yhtye onkaan kyseessä. Olin aikanaan hieman skeptinen ”Berserker”-albumin suhteen, kun sitä ylistettiin paljon, mutta kun kuuntelin sen itse, sainkin kokea yllätyksen. Tämä sama fiilis toistui nyt Beast In Blackin keikkaa seuratessa.
Yhtyeen heviä, power metalia kuin sinfoniallista metalia sekoittava kokonaisuus on äärimmäisen koukuttava. Tähän kun lisätään orkesterin innokas esiintyminen, etenkin vokalisti Yannis Papadopouluksen huitomiset ja hypyt lavalla. ”Crazy, Mad, Insane” -kappaleen ajaksi yhtye innostui hulluttelemaan Turtles-naamioilla. Itse keikka kuitenkin huipentui ”Blind And Frozenin” kautta ”End Of The Worldiin”. Vaikka Beast In Black on vielä tuore kokoonpano, on yhtye tikissä ahkeran keikkailun seurauksena.
Mainos päättyy
Tähtiteltan uumenista olikin seuraavaksi hyvä siirtyä päälavan äärelle seuraamaan Ismo Alangon esiintymistä. Aurinko korvensi lähes pilvettömältä taivaalta kuivaa kenttää armottomasti, eikä hikoilulta voinut välttyä. Suomalaisen musiikin yksi tunnetuimmista esiintyjistä soitti yhtyeineen monipuolisesti kappaleita Alangon musiikilliselta uralta. ”Elintaso”, ”rakkaus on ruma sana”, ”Popmusiikkia” ja ”Peltirumpu” saivat festariyleisön laulamaan ja heilumaan muusikon tahdissa.
Ismo Alangolla on pitkä ura muusikkona, mutta kipinä hullutella lavalla ei ole hävinnyt mihinkään. Alangon omien sanojen mukaan hän soittaa rokkia juuri siksi, että se antaa vapauden tehdä lavalla mitä haluaa. ”Säkenöivä voima” ja ”Karjalan kunnailla” olivat häiriintyneitä ja kieroja performansseja, joiden aikana Alanko tuntui olevan hurmoksessa. Vastaavasti ”Kun Suomi putos puusta” -kappaleen muusikko aloitti istumalla lavan reunalla kuin saunan lauteella, joka myös lämpötilan puolesta olisi alkoi jo lähennellä miedosti lämmitettyä hikikoppia. Alangon yhtye puhallinsoittimien kera mahdollisti kappaleiden monipuolisen tulkinnan: välillä rokattiin, sitten tunnelmoitiin ja tulipa lavalta yhdessä vaiheessa reggaen letkeyttäkin. Ohjelmiston lopussa kuultiin ”Rappiolla” ja ”Taitelijaelämää” jotka olivat myös festarikansan mieleen.
Perjantai-iltana rentolavalla esiintyi uransa tämän vuoden lopussa päättävä Disco Ensemble. Seurasin keikkaa ohimennen kauempaa rannasta, josta näki yleisöä kertyneen kiitettävästi lavan edustalle. Yhtye tuntui soittavan raskaampia kappaleita kuin viimeksi näkemälläni keikalla toissa talvena. Yhtyeen esiintyminen oli energistä ja mielessäni kävi ajatus, että ehkä Disco Ensemble haluaa ottaa viimeiset ilot irti jäljellä olevista soittokerroista. Mikäli haluat nähdä vielä tämän energisen yhtyeen, kannattaa asia hoitaa ennen kuin on myöhäistä.
Mainos päättyy
Yksi suomalaisen musiikin suurimmista nimistä, Mokoma, esiintyi Metelli-teltassa yhdeksän tiennoilla. Telttaan oli kertynyt väkeä runsaasti ja ensimmäisestä kappaleesta alkaen oli vaivatonta huomata, että yleisö söi yhtyeen kädestä. Ja ihmekös tuo, Mokoma helli rokkikansaa raskaalla soundillaan, joka aiheutti useat moshpitit teltassa. Yhtye, etupäässä Marko Annala, kommunikoi yleisön kanssa paljon, kuten on tapana. Annala myös huomasi yleisössä olleen jättikumiankan, jonka hän pyysi saada lavalle. Tämä tapahtui ja ankka olikin Mokoman seurana yhden kappaleen ajan. Suomalaisyhtye soitti kappaleita niin viimeisimmältä julkaisultaan kuin tunnetuimpia kappaleitaan, kuten ”Kuu saa valtansa Auringolta”, ”Lunnaat” ja ”Kepeät Mullat”. Yleisö vaikutti nauttivan kuten yhtyekin.
CMX aloitti esiintymisen Joensuun kaupungin orkesterin kanssa kymmenen maissa Tähtiteltassa. Tässä vaiheessa iltaa lämpötila alkoi jo hieman laskea ja festarikansan jalkoja pakottamaan. Kun lava oli käännetty nyt rinnettä kohti, jäivät monet ihmiset minä mukaan lukien hieman kauemmaksi teltasta seuraamaan keikkaa rinteeseen. Tämä saattoi osaltaan toki olla virhe, sillä niin kaukaa kaupungin orkesterin tuomasta lisästä ei saanut aivan kaikkea irti.
CMX ei lukeudu niihin yhtyeisiin, joiden uraa olen aktiivisesti seurannut. Lähinnä satunnaiset albumit yhtyeen tuotannosta ovat tulleet tutuksi, joten kovin suurta elämystä en päässyt kokemaan. Yhtyeen ahkerimmille kuuntelijoille orkesterin läsnäolo oli varmasti mukavaa vaihtelua.
Illan viimeinen ja varmasti odotetuin esiintyjä Nightwish aloitti keikkansa kellontarkasti. Aivan keikan alusta alkaen tuli selväksi, että tämän yhtyeen keikka on päivän visuaalisin ja mahtipontisin: esiintyjien takana oli iso näyttö, jolla pyöri jokaiselle kappaleelle räätälöity video, josta pystyi ihastelemaan upeita animaatioita. Useiden kappaleiden aikana nähtiin myös pyro-tehosteita, jotka antoivat oman elämyksensä. Nightwishin esiintyminen oli äärimmäisen viihdyttävä ja upeasti toteutettu, kuten tämän kokoluokan yhtyeeltä voikin odottaa. Lavaesiintymisestä huomasi, että kyseessä on tosiaan Suomen suurin yhtye.
Mainos päättyy
Säkenöivän Floor Jansenin mukaan yhtye aikoi kuljettaa yleisön yhtyeen historian läpi. Tällä tavalla Nightwish varmisti, että yhtyeen die hard -fanit pääsisivät nauttimaan harvinaisemmista herkuista ja sen, että yhtyettä vähemmän tuntevat saisivat kuulla niitä tutumpia kappaleita. Muutaman kappaleen aikana lavalla vieraili myös Tapio Wilska laulamassa matalat lauluosuudet. Hän antoikin mukavasti särmää ”10th Man Downissa” ja ”Devil And The Deep Dark Oceanissa”.
Ilosaarirockin perjantai oli kokonaisuudessaan hieno paketti, josta löytyi musiikkia moneen makuun. Nightwish oli erinomainen sinetti päivälle.
Raportti: Aleksi Parkkonen
