Imminence – Return to Helios

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 15.5.2013

Ruotsalainen Imminence osoitti jo vuonna 2012 ”Born of Sirius” esikoisjulkaisullaan olevansa lupaava metalcore-pumppu, ja nyt tarjolla oleva ”Return to Helios”-minilevytys vain vankentaa tätä käsitystä. Mitään varsinaisesti ennenkuulumatonta ei ole tarjolla, mutta nämä nuoret hurrit vyöryttävät musiikkinsa semmoisella itsevarmuudella, että siinä jää moni saman alan kokeneempikin yrittäjä jalkoihin.

Kuuden kappaleen kokonaisuus alkaa kauniilla ”Mors Certa”-instrumentaalilla, joka tulee kyllä useamman kuuntelukerran jälkeen armotta skipattua. Tästä eteenpäin kuitenkin korvakäytäviin paukutetaan harvinaisen napakkaa riffittelyä, suoraan oppikirjasta opittuja breakdowneja ja hatunnoston arvoista, oikeasti kiukkuisen kuuloista raakkumista laulaja Eddie Bergilta. Kaverilta irtoaa niin matalammatkin örinät, kuin melodisempi karjuminen tyyliin Oli Sykes. Bändi onnistuu myös taitavasti yhdistämään raskauden ja tarttuvuuden, ilman että homma menisi liian sokeriseksi ja kyllä tätä kehtaa ihan metalliksi sanoa.

Julkaisun ehdoton ässäbiisi on ”I & Sea”, joka alkaa rauhallisesti, raippaa hieman nopeammin keskipaikkeilla ja päättyy pakahduttavaan nostatukseen, jonka päälle Berg karjuu ääni hajoamisen partaalla. Brutaaleinta antia edustaa ”Snakes & Ladders”, joka sisältää pieniä djent-vivahteita ja raskaudestaan huolimatta tarttumapintaa, mutta kappaleen lopussa tuleva puhelaulu jatkuu ehkä hieman liian pitkään. Muut yksittäiset hairahdukset ovat ”Ingle & Sky”-biisin kertosäe, joka laskee muuten mainion biisin energiatasoa ja EP:n päättävä ”Hora Incerta”-pianon pimputtelu. Kyllä yksi kertakuunteluksi jäävä instrumentaali olisi riittänyt 6 kappaleen julkaisulle. Pääasia on kuitenkin, että kaikki neljä varsinaista kappaletta ovat vähintäänkin hyviä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Return to Helios” paljastuu jo ensimmäisellä kuuntelulla todella laadukkaaksi julkaisuksi. Ottaen huomioon bändin nuoren iän, on ilahduttavaa huomata miten hyvin kavereilla tuntuu olevan homma lapasessa. Tulevaisuudessa häämöttävää mahdollista täyspitkää ajatellen tarvittaisiin vielä vähän jotain omaperäisyyttä, mutta näin EP-mitassa tämä toimii paremmin kuin hyvin. Jos levylautasellasi pyörii esimerkiksi As I Lay Dying, Architects, August Burns Red tai vaikkapa aussijätti Parkway Drive, niin suosittelen todella lämpimästi tarkastamaan tämän ruotsalaispoppoon.