Melkoista hämmennystä ja kohua aiheutti Suomi black metallin kenties tunnetuin nimi alkuaikoinaan mm. levynkansillaan, live-esiintymisillään, sanoituksillaan ja asenteellaan. Vaikka yhtye tuskin enää moista kohua aiheuttaa, varmastikin lähinnä siksi että siihen, kuten black metalliin yleensä, on jo valtavirroissa alettu tottua, ei asenne yhtyeeltä ole kadonnut mihinkään. Sen todisteena uusi ”Road To The Octagon” levy ja sen kansista löytyvä lyhyt ja ytimekäs ”haistakaa vittu”-kommentti. Mitään mediaseksikästä ei yhtyeestä saa vieläkään tekemälläkään, eikä ”Road To The Octagon” varmastikaan ole kovin korkealla radioiden soittolistoilla, sen verran rajua tykitystä levy alusta loppuun on.

Yhtään suomenkielistä kappaletta ei tällä kertaa levyllä kuulla, tosin eipä niitä ole muutamaan levyyn kuultukaan. Sen sijaan se vakituinen ”goat”-kappale tietysti kuullaan, tällä kertaa muodossa ”Cult Of The Goat”. Musiikillisesti ”Road To The Octagon” on punk ja grind vaikutteista nopeaa black metallia, jossa ei vauhdissa, vihassa, aggressiossa eikä vittuilussa säästellä. Levy paahtaa päätöskappaleen ”Rhetoric Infernal” hieman rauhallisempia hetkiä lukuun ottamatta kuin luotijuna koko reilun 33-minuuttisen kestonsa läpi.

20-vuoden ikään ehtineen yhtyeen yhdestoista täyspitkä on perusvarmaa Impaled Nazarene-paahtoa, joka varmasti maistuu kaikille yhtyeen ystäville, mutta vertailussa aiempaan tuotantoon jää ”Road To The Octagon” auttamattomasti mitalisijojen ulkopuolelle sijoille 4-7. Hyviä kappaleita levyllä on iso liuta mm. ”The Day Of Reckoning”, ”Tentacles Of The Octagon” sekä edellä mainittu ”Cult Of The Goat”, eikä varsinaisia floppeja löydy laisinkaan, mutta se varsinainen kohokohta levyltä mielestäni puuttuu.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Äänimaailman puolesta ”Road To The Octagon” on hiukan raikkaamman kuuloinen kuin tunkkainen edeltäjänsä ”Manifest”. Ja levyn lyhyestä pituudesta olen täysin samaa mieltä yhtyeen nokkamiehen Sluti666:sen kanssa, joka vertauskuvallisesti kysyi eräässä haastattelussa, olisiko Slayerin ”Reign Of Blood” parempi levy, jos se olisi pidempi? Kaikkihan me tähän tiedämme vastauksen, mutta samalla voisi kysyä tarjoaako ”Road To The Octagon” uuden ”Angel Of Deathin”? Allekirjoittaneen mielestä ei. Kaiken kaikkiaan ”Road To The Octagon” on hyvä levy, mutta lievähkö pettymys yhtyeeltä, joka on joskus onnistunut säväyttämään paremminkin.

8/10

Kappalelista

1.Enlightenment Process
2.The Day Of Reckoning
3.Corpses
4.Under Attack
5.Tentacles Of the Octagon
6.Reflect On This
7.Convulsing Uncontrollably
8.Cult Of The Goat
9.Gag Reflex
10.The Plan
11.Silent And Violent Type
12.Execute Tapeworm Extermination
13.Rhetoric Infernal

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

http://www.myspace.com/impalednazarene

Kirjoittanut Riku Mäkinen