For The Imperium ansaitsi kiitosta debyyttialbumillaan, muttei oikein tartuttanut vakavempaa tanssitautia suurempaan heviyleisöön. Nyt olisi kakkosalbumin vuoro, ja epäilen jo etukäteen, ettei yhtye rupea nytkään massojen perseitä nuolemaan. Ensisinglenä mainion musavideon kera kuultu ”Sudden Deat” antoi osviittaa paremmasta tulevasta. Joten pistetääs rokaten, kumartuen ja kierien suojaan, kun ”Hail The Monsters” iskee maakehään.

Perkeleen mielenkiintoistahan tämä on. ”Take A Breath, Now You’re Going To War” varoittelee jo siitä, mitä tuleman pitää, kyseessä on jopa yllättävän popahtava, mutta kuitenkin niin äkkiväärä kappale. Joten saat olla varma siitä, että juuri kun alat ymmärtää levyn juonen, se ottaakin jyrkän käännöksen, ja olet taas hukassa. Onkin sitten kuulijasta kiinni, onko jahtaaja vai antautuja. Tämän ei voi antaa viedä, vaan sitä vastaan täytyy taistella – yhtä köysiin kuristamista koko reilu puolituntinen. Yhtye osoittaa suurta muuntautumiskykyä seilaten fiiliksestä ja musiikkityylistä toiseen. Itse vertaisin yhtyettä unkarilaiseen Subscribeen sillä erotuksella, että For The Imperium on teknisesti taitavampi ja paljon metallisempi, mutta samoin kuin unkarilaisella serkullaan, tälläkin bändillä ensimmäinen sääntö on se, ettei sääntöjä ole. Sanoitukset toimivat biisien päättömyyden kanssa sisältäen paljon sotaa ja väkivaltaa, mutta on siellä pilkettä silmäkulmassakin.

”Northern Rampage” on jopa yllättävän Black Label Society -henkinen raskas rullaus kertsin ollessa miltei purkkapunkmainen. ”Victim’s Day” kuulostaa hieman System Of A Downin kappaleelta Mr. Bunglemaisella twistillä, jossa huomaa rumpujen olevan harvoin muuta kuin yhtä rumpufilliä, älytöntä tykistystä! ”Sexual Advisory” on taas turhahko huumorinumero, vaikka poljento onkin nopean konemainen ja loppu kasvaa eeppiseksi. ”Heaven Shall Fall/ Hell Will Return” lähtee käyntiin mukavan rauhallisesti. Sen myötä pääsee hieman hengähtämään, vaikka välillä kappale karkaakin hulluuden tielle, mainio kertosäe siinä tosin on. ”Army Of Death” tuo mieleen Barren Earthin raskauden. Singlekappaleen jälkeen tulee älytön ”Satan Det Gör Ont”, joka muodostuu nopeasti skippauskappaleeksi. ”Frndshp Is Over! P.S. Say No More” onkin sitten jo aivan tajuton sekasotku, jonka kertosäkeen laulumelodia kiteyttää koko levyn yleisfiiliksen: ärsyttävä, mutta kuitenkin toimiva. Ehkä yllättävin kappale on viimeiseksi jäävä konemusiikkikappale, jonka naislaulut ja listahittimäinen tanssilattiameininki toimii yllättävän hyvin jääden kovimmaksi koukuksi koko levyltä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Albumi on siis perkeleen ärsyttävä ja samalla helvetin merkittävä tekele. Koko ajan elää siinä ristiriidassa, sietääkö vai jumaloisiko tätä. Teknisesti yhtye on huippuluokkaa, ja sen taitoa rikkoa musiikkirajoja on pakko arvostaa. Musiikkia näin hyvin toteutettuna tulee todella harvoin varsinkaan Suomessa vastaan. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla musiikki alkoi ahdistaa, puuduttaa ja jopa vituttaa, mutta kuuntelukertojen lisääntyessä alkavat nuokin vaivat hävitä. Soittajilla selvästi on hauskaa, mutta en ole varma, välittyykö se kuulijalle asti. Bändillä tuntuu olevan ylitsepääsemätön tarve olla nokkela, hankala ja hauska, mihin pystyn itsekin samaistumaan, mutta samalla on koko ajan se vaara, että se tehdään biisien kustannuksella. Huumorissa täytynee aina olla uhri, vaikka se olisikin oma itse. Voi olla, että tulevaisuudessa yhtye väsyy omalla paskalla leikkimiseen ja uskaltaa tehdä oikeasti alusta loppuun toimivia kappaleita ilman väkinäistä perseilyä. Paljon eritemetkuja tulee tästä musiikista mieleen, mikä on outoa, mutta ei pahalla tavalla. Hienoa silti kuulla yhtye, joka itse päättää musiikistaan tekemättä sopimuksia heidän omia aikomuksiaan vastaan taistelevien tahojen kanssa.

”Hail The Monsters” on inhottava, mutta rakastettava. Olisin itse toivonut yhtyeen välillä kokeilevan simppelimpiäkin ratkaisuja ja totisempaa otetta, vaikka onkin usein hauskempaa saada jotain, mitä ei osaa odottaa. Albumin hienoudet eivät tule esille ilman, että kuulija tekee töitä sen eteen. Aivan kuin yrittäisi saada järkevää lausuntoa aikaisiksi lataamon istuimeen teipatulta mielisairaalta, pakko kuunnella sen sanomaa samalla peläten, kestävätkö nuo teippaukset pitämään sen tuolissaan. Täydellisestä levystä jäädään tälläkin kertaa, mutta sanoisin albumin tulevan olemaan tämän vuoden yksi mielenkiintoisimmista julkaisuista.

8/10

Kappalelista:
1. Take A Breath, Now You’re Going To War
2. Northern Rampage (muscles And Gasoline)
3. Victim’s Day
4. Sexual Advisory
5. Heaven Shall Fall / Hell Will Return
6. Army Of Death
7. Sudden Death
8. Satan Der Gör Ont
9. Frndshp Is Over! P.S. Say No More
10. Filthy Animal, Go And Save Yourself!

http://fortheimperium.com/

Kirjoittanut: Ville Syrjälä