Imperiumien tuho – arviossa Benedictionin ”Ravage of Empires”

Brittien death metal -veteraani Benediction palaa kiinni julkaisukantaan uudella albumilla, joka kantaa nimeä ”Ravage of Empires”. Kannessa jatkuu sama väriteema kuin vuoden 2020 ”Scriptures”-levyllä, ja miehistökin on pysynyt samana lukuun ottamatta aiempaa basistia Dan Batea, joka jätti yhtyeen. Hänen tilalleen on pestattu lontoolainen Nik Sampson.

Birminghamilaiset eivät ole levylle turhia introja lisäilleet, vaan selkäsauna aloitellaan rehdisti ensimmäisistä tahdeista alkaen. Yleissoundi levyllä on raskas, joskin varsinkin rummut kuulostavat jokseenkin steriileiltä, mutta mitään korviinpistävää vikaa soundipuolesta ei löydy. Kitarasoundi on jykevä ja paksu, ja ratkaisu tukee kitaristikaksikon vellovia riffejä hyvin. Bändin alkuaikojen vokalistin Dave Ingramin paluu yhtyeen keulille muutama vuosi sitten on tehnyt bändille hyvää, ja Ingramin vokaalit kuulostavat edelleen solideilta. Ei herraa syyttä nosteta esiin keskusteluissa, kun mietitään parhaita old school death metal -laulajia.

”Ravage of Empiresille” on ympätty 11 biisiä ja mittaa vajaat 50 minuuttia. Muutaman kuuntelun perusteella levyä vaivaa tasapaksuus, ja biisit tahtovat sekoittua toisiinsa terävimpien koukkujen loistaessa puutteellaan. Avausralli ”A Carrion Harvest” lupaa hyvää, mutta loput A-puolen biiseistä eivät pysty täysin lunastamaan odotuksia. Levyn B-puolella biisinkirjoitus onkin mielenkiintoisempaaa. Kaksikko ”Crawling Over Corpses” ja ”In the Dread of the Night” esittelevät riffikirjaston parempaa antia, ja niiden jälkeen laukkahengessä möyrivä ”Drought of Mercy” erottuu edukseen.

Kauttaaltaan tuntuu, että tällä biisinkirjoituksella kappaleiden pituuksista olisi voinut karsia jonkin verran pois ja tiivistää levyn palttiarallaa 35 minuuttiin. Nyt liki 50-minuuttisena levy tuntuu junnaavan paikallaan ja toistavan itseään liikaa. Viimeistä edeltävä ”Psychosister” kellottaa vähän yli kolme minuuttia, eikä ehdi uuvuttamaan kuulijaansa. Albumin viimeiseksi jätetyn nimikkobiisin alun riffittely tuo väkisin mieleen Bolt Throwerin, ja lauloihan Ingram myös Boltsikoissa, niin mikä jottei. Levyn terävintä riffittelyä tästä löytyy melko heittämällä, lisää näitä, ja kokonaisuus voisi olla todella kova. Kaikkiaan ”Ravage of Empires” on kelpo levy, mutta tulevasta klassikkoalbumista tuskin voidaan puhua. Itse pyöräytän jatkossakin Benediction-kitkuihin ”Transcend the Rubiconin”.

Kappalelista:

01 A Carrion Harvest
02 Beyond the Veil (of the Grey Mare)
03 Genesis Chamber
04 Deviant Spine
05 Engines of War
06 The Finality of Perpetuation
07 Crawling over Corpses
08 In the Dread of the Night
09 Drought of Mercy
10 Psychosister
11 Ravage Of Empires