”In Voodoo Veritas” on raivokkain ja raskain albumi, jonka Sparzanza on tähän päivään mennessä tehnyt

Jokaisella raskaan musiikin ystävällä on jokin albumi, joka on toiminut porttina raskaan musiikin pariin. Vaikka moni lukija tuskin mieltää Sparzanzaa raskaaksi, koska se ei edusta melodista death metallia, thrashia tai black metallia, niin ei ”In Voodoo Veritas” -albumia voi hyvällä omallatunnolla kevyeksi hard rockiksikaan kutsua. Tällä albumilla Sparzanza on yhtyeen omalla mittapuulla raskaimmillaan. Kun kuuntelin albumia ensimmäistä kertaa, muistan epäröineeni, ”Onkohan tämä liian raskasta minulle?”. Kuitenkin, kun Sparzanzan musiikki alkoi tulla osaksi päivittäistä kuuntelua, tuli ”In Voodoo Veritaskin” väistämättä tutummaksi ja raskaaseen soundiin sopeuduttua. Ajan kanssa levy on osoittautunut myös hyvin aikaa kestäväksi.

Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt Sparzanzan sanoituksista niiden tulkinnan mahdollisuuksien takia, mutta myös viittauksista kuoleman jälkeiseen elämään, tuomionpäivään ja muihin kristillisiin elementteihin. ”In Voodoo Veritas” -albumilla näitä piirteitä ei hirveästi ole lukuun ottamatta kappaleita ”My World Of Sin”, ”On The Other Side” ja ”The End Of Days”, mutta albumi etenee mukavasti aggression voimalla. ”Black Gemini”-, ”Robota”-, ”Red Dead Revolver”- ja ”The End Of Days” -kappaleissa on rutkasti raivokkuutta ja niissä Fredrik Weilebyn murinat kuulostavat erittäin hyviltä.

Vaikka ”In Voodoo Veritas” pursuaa väkeviä kappaleita, ironisesti sen isoimmaksi kulmakiveksi on muodostunut rauhallinen ”My World Of Sin”. Ehkä syy piilee sen universaalisessa sanomassa tai taidokkaassa sävellystyössä. Joka tapauksessa kappale onnistuu koskettamaan kuulijoitaan ja toimii hyvin. Muita albumilta selvästi erottuvia kappaleita ovat kaihoisa ”On The Other Side” ja huumehuuruinen ”Self Medication”, jotka eivät vedä vertoja jättihitille, mutta ovat silti tärkeä osa albumia.

”In Voodoo Veritas” -albumin myötä Sparzanza sai näkyvyyttä ja kuuluvuutta ”My World Of Sin” -kappaleella. Tämän lisäksi levyn kannessa komeileva voodoo-nukke inspiroi yhtyettä luomaan sen nykyisen logon. Sparzanzan neljäs albumi on ollut myös siinä mielessä erityinen, että sen myötä ruotsalaisyhtye löysi identiteettinsä entistä paremmin. ”Folie À Cinq”- ja ”Death Is Certain, Life Is Not” -albumeilla yhtyeen tyyli vahvistui entisestään, ja viimeisimmän julkaisun, ”Announcing The End” -pitkäsoiton myötä soundi lähti uusille urille. Kymmenvuotias ”In Voodoo Veritas” on väkevä ja aggressiivinen paketti, joka todistaa, että Sparzanzassa on ytyä, vaikka yhtyeestä tulisikin monelle mieleen vain ”My World Of Sin” -kappale.

Kappalelista:

  1. The Blind Will Lead The Blind
  2. Gone
  3. Black Gemini
  4. My World Of Sin
  5. Robota
  6. Methadream
  7. On The Other Side
  8. Red Dead Revolver
  9. Bloodline
  10. The End Of Days
  11. Self Medication
  12. The Poison

Sparzanza Facebookissa

Sparzanza Finland Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua