Indigo -­ rajoja kokeileva metallinhohtoinen ooppera

Indigo Perttu 2016Suomen kansallisoopperan Indigo on selloheviyhtye Apocalypticasta tuttujen Perttu Kivilaakson ja Eicca Toppisen säveltämä ooppera. Metallioopperat edustavat taidemuodon uusimpia ilmentymiä. Indigoa voi ainakin arkikielellä kutsua metallioopperaksi, vaikka se on enemmänkin metallinhohtoinen. Odotin selloilla soitettujen ”Raining Blood” coverien suuntaisia kohtia, sillä Indigoa on kuvattu musiikillisesti Slayerin ja oopperasäveltäjä Verdin kohtaamiseksi. Thrashvaikutteita jäin tästä syystä kaipaamaan enemmän. Musiikki oli muuten menevää, ja säveltäjien rohkeus tehdä jotakin näin raikasta kumpuaa omien sanojensa mukaan heidän heviasenteestaan, mikä on ihailtavaa.

Indigo Perttu 2016 2Korkealla miesäänellä varustetut tenorit ovat kaikista kovin juttu niin oopperassa kuin metallimusiikissakin. Itse näkisin mielelläni Ari Koivusen jossakin tulevaisuuden metallioopperassa, kuten Rob Halfordin, Freddie Mercuryn ja Bruce Dickinsonin. Hämmästelin englanninkielisen Indigon lauluäänien ymmärrettävyyttä ja laatua, vaikka suomalainen aksentti pilkahtikin siellä täällä. Sankarihevin ja oopperan yhteys on jo vuosia kiehtonut Kansallisoopperan taiteellista johtajaa Lilli Paasikiveä, joka tilasi Kivilaaksolta ja Toppiselta oopperan. Hän korostaa myös sitä, kuinka tärkeää on käydä dialogia muiden genrejen kanssa.

Klassisen musiikin ja metallin sekoitus on usein herkullinen, kuten Apocalyptican Metallica-covereista huomaa. Bändi ei kuitenkaan esiinny Indigossa. Sovittaja Jaakko Kuusiston mielessä oli juuri ilmaisun laajentaminen käyttäen oopperan orkesteria ja sen normaaleja soittimia. Indigossa orkesteri noudattaa parhaiden oopperoiden hyväksi havaittua reseptiä. Konservatiiviselle oopperakävijälle esitys saattaa kuitenkin olla liian raju ja raskaan musiikin ystävälle taas liian kesy.

Bassorytmit sikaria polttelevan periporvarillisen propagandaministerin astuessa lavalle luo loistavasti tunnelman hänen läsnäolonsa painosta. Bassottelujen ohella duetot ovat minulle esityksen musiikillisia huipentumia. Paikoin luulin kuulevani Batman Begins -elokuvassa kuultuja sävellyksiä, joissa on myös käytetty runsaasti selloa.
Perttu Kivilaakso – Eicca Toppinen INDIGO Libretto Sami Parkkinen Musiikin editointi, sovitus ja orkestrointi Jaakko Kuusisto Musiikinjohto ensi-illassa Jaakko Kuusisto Ohjaus Vilppu Kiljunen Lavastus ja videosuunnittelu Sampo Pyhälä Puvut Kalle Kuusela Valaistus Jussi Kamunen Koreografia Reija Wäre Äänisuunnittelu Antti Murto Daniel - Markus Nykänen, Aurelia - Marjukka Tepponen, Myrna - Mari Palo, Carl - Christian Juslin, Tri Hackert - Jaakko Kortekangas, Mrs. Swanson - Päivi Nisula, Propagandaministeri - Koit Soasepp, Kenraali - Petri Bäckström, Lapsivanhus - mykkä rooli Suomen kansallisoopperan kuoro Suomen kansallisoopperan orkesteri

Sarjakuvamainen estetiikka osuu nappiin etenkin zombeilta näyttävien kansalaisten osalta, jotka ovat saaneet tarpeekseen suuryrityksen lääkkeiden sivuvaikutuksista. Koneiden hallitsemassa maailmassa suuryrityksen vartijat muistuttavat hienosti Kellopeliappelsiinin pahoinpitelyjengin värikkäitä pelleversioita. Pelottava lapsivanhus on pysäyttävä, ja ministeri herättää lisää inhoa uhatessaan lyödä kaikkia tarpeitaan palvelevia pikkuisia geishatyttöjä.

Tilanteen tullen itseään toistava militanttinen konemusiikki kuvastaa hyvin kylmän julmaa ylikansallista lääkefirmamaailmaa. Tällöin orkesterissa soivat piano, syntetisaattori ja kovat lyömäsoittimet. Ooppera sisältää myös paralleelitodellisuuden, unimaailman ja yksilön alitajunnan syvimmän tason eli sinisävyisen Indigon. Näille tasoille on musiikilliset vastaavuutensa. Jäätävän konemusiikin vastakohta on tietenkin rakkautta kuvaava musiikki, jota Apocalyptican soolosellisti Perttu Kivilaakso kuvaa ”taivaspaikaksi Puccinin jalanjäljissä”.

Juoni saa jäädä Indigosta kiinnostuneiden etsittäväksi. Kaksi ja puolituntisen oopperan voi katsoa suorana lauantaina 30.01. Yle Teemalla.

Settilista:

Overture (Toppinen/Kivilaakso)
A Friend Returns (Toppinen)
Extinction of Love (Toppinen/Kivilaakso)
Dream of Aurelia (Toppinen/Kivilaakso)
Sea of Dreams (Toppinen/Kivilaakso)
Dilemma (Toppinen)
Riot Interlude (Kivilaakso/Toppinen)
The Riot (Kivilaakso)
Confrontation (Kivilaakso)
Too Late For Love (Kivilaakso)
Love Eternal (Kivilaakso)
Evidence (Toppinen)
The Tape (Kivilaakso/Toppinen)
Daniel’s Sacrifice (Kivilaakso)
Preparation (Kivilaakso)
Finale of Act 1: ”The Test” (Kivilaakso/Toppinen)

Entr’Acte (Kivilaakso)
Lament of Aurelia (Toppinen)
Laboratory (Kivilaakso)
Relaunch (Kivilaakso)
The Journey: ”Carl – Governor of Paradise
– End of the Journey” (Kivilaakso)
Release Me (Toppinen)
Apology (Kivilaakso)
The Faithful Ones (Kivilaakso)
Death of Hackert (Kivilaakso)
In Your Honour – The Liturgy of Swanson (Kivilaakso)
The Last Chance (Toppinen)
Finale: ”Beyond the Big Sheep” (Kivilaakso)

Kirjoittanut: Sari Kivijärvi

Kommentoi julkaisua