Inharmonic
Sana joensuulaislähtöisen Inharmonicin mureasta death metalista on kiirinyt kotimaisten metallimedioiden kautta aina ulkomaille asti. Debyyttialbumin tekeminen on käynnissä, kuten voit tästäkin haastattelusta lukea. Aiemmin bändiltä on ehtinyt ilmestyä kaksi demoa, ”Ass Distortion” (2008) ja ”Ugly” (2011), sekä ”Flesh Inferno” -EP (2014). Bändillä on kova tahto päästä uralla eteenpäin, ja tämän eteen ollaan valmiita myös tekemään töitä laadusta tinkimättä. Lue alta Kaaoszinen haastattelu demosunnuntain kunniaksi!
Missä ja milloin yhtyeenne on perustettu?
Perttu Lauronen: Inharmonic on perustettu Joensuussa vuonna 2009 Perttu Laurosen (kitarat), Erno Hulkkosen (kitarat) ja Sami Ratilaisen (rummut) toimesta. Varsinainen kokoonpano vakiintui vasta vuonna 2010, kun Johannes Valkonen (basso) ja Sami Pehkonen (laulut) liittyivät bändiin.
Mainos päättyy
Miten luokittelisit musiikkinne?
Perttu Lauronen: Toiset sanovat, että me ollaan modernia death metalia, ja toiset, että old school death metallia modernilla soundilla. Tiedä nyt sitten. Pyrimme tekemään tarttuvaa ja mieleen jäävää musiikkia. Omasta mielestäni ei sitä kuitenkaan voi tarkalleen ottaen sanoa tai luokitella, koska sävellyskynä teroitetaan fiilispohjalta niin, että jokaisen tuotoksen ulosanti on sen mielentilan summaus kyseisellä hetkellä. Asenteesta ja turpaanvetomeiningistä ei kuitenkaan ole tingitty piirun vertaa, mikä on ollut vakio aina Inharmonicia tehdessä. Tämä on tullut ilmi keikoillakin. Yleisö vain tykkää siitä, että kun riffi alkaa, pää rupeaa väkisinkin tekemään sellaista pientä nyökytystä – joillain tietysti enemmän tai vähemmän koko kroppa alkaa nyökytellä.
Miten bändinne eroaa muista samankaltaisista yhtyeistä?
Mainos päättyy
Perttu Lauronen: Mitkä nyt sitten ovat samankaltaisia yhtyeitä? Deicideen meitä verrataan koko ajan, mutta itse en näe yhteyttä. Ainakin meillä on kova yritys, että tehtäisiin mieleen jääviä kappaleita eikä pelkästään riffiä toisen perään. Tasapaksuus on valtava ongelma death metalissa. Nykypäivänä musiikinteon lisäksi demobändeiltä kuitenkin odotetaan yhä enemmän aktiivisuutta muillakin osa-alueilta, kuten promootio, visuaalisuus, laatu, live jne. Meillä asiat pyritään tekemään resursseihin nähden aina täysillä ja korkealaatuisesti yhtään mistään tinkimättä. Jos näistä asioista rupeaa tinkimään, kyseessä alkaa pikkuhiljaa olla hyvin kallis harrastus, ja sitä huomaa juoksevansa paikoillaan.
Mitkä yhtyeet ovat suurimpia vaikuttajianne?
Perttu Lauronen: Death metal -bändeillä on ollut suuri vaikutus omaan kitaransoittooni ja sen hioutumiseen, mutta nykyisin on niin paljon mielenkiintoista musiikkia tarjolla muistakin genreistä, eikä se välttämättä aina ole metallia. On kiva saada musiikkiin uutta perspektiiviä ja ideoita, joita ei ole aikaisemmin edes tullut ajatelleeksi.
Kuka tekee ja miten syntyvät yhtyeenne kappaleet/sanoitukset?
Mainos päättyy
Perttu Lauronen: Inspiraatio biisien tekoon tulee väistämättä tunnetiloista, koska eikös musiikki ole parhaillaan tunnetilojen maalaamaa maisemaa ja heikoimmillaan väkisin tuotettua sontaa? Biisintekoprosessi menee aina samalla kaavalla: Raakile lähetetään Sami Pehkoselle. Tämän jälkeen raakileeseen äänitellään vokaalit. Viimeisenä se hiotaan ja lisäillään mausteet. Kappaletta viimeistellään vielä treeneissä ja päätetään, meneekö jatkoon vai ei. Jos pohja on huono, lopputulos ei parane millään mausteilla tai kikoilla saati soundeilla. Kukaan ei halua maksaa maltaita siitä, että pääsee äänittelemään studiossa hyvin tuotettua shaibaa.
Muistan tehneeni kokonaisen levyllisen matskua (joka mielestäni oli eheä kokonaisuus), mutta tästä setistä vain YKSI pääsi jatkoon, joten suodatin on tarkka, kiitosta vaan jurylle. Raakileen teko ei yleensä kestä hirveän kauan, enkä myöskään halua jäädä liikaa miettimään jotain yhtä riffiä, koska se vie halutun flow-tilan, mutta hyvästä ideasta saa kuitenkin aina jalostettua hittikimaraa tai käyttismatskua. No, mitäpä tästä opimme? Perusasioiden tekeminen täydellisesti on väistämättä oleellista lopputulokseen nähden. Tämä pätee myös studiossa äänitettäessä.
Kuinka tärkeä osa sanoitukset ovat yhtyeelle? Halutaanko niillä vaikuttaa, ottaa kantaa vai onko niillä mitään merkitystä?
Sami Pehkonen: Sanoitukset ovat Inharmonicin kohdalla jännä juttu. Olemme julkaisseet sanoitukset yhteen kappaleeseen, eikä muu bändi sanoittajan lisäksi taida olla niitä lukenut. Perttu tietää toisena laulajana omat osuutensa. Silti sanoituksia hiotaan välillä kuukausikaupalla silläkin uhalla, ettei niitä kukaan näe. Sanoittajana koen ne erittäin tärkeiksi,ja vaikka välissä on ”Bodies Hung Beheadedin” ja ”The Display of Misanthropyn” kaltaisia death metal -kliseitä, niin on siellä myös ajatusta.
Mainos päättyy
Ei silti voi sanoa, että niillä kauheasti kantaa otettaisiin. Lähes kaikkien kappaleiden sanoittaminen alkaa jostain asiasta, josta haluaa kertoa. Ensimmäinen säkeistö saattaa aloittaa tarinan, mutta se hajoaa aina loppua kohden tajunnanvirraksi kuolemasta ja Jeesuksesta. Jonkinlaista monitulkintaisuutta lienee havaittavissa. Toisinaan taas asiat ilmaistaan niin kiertelemättä, että se on inhorealistisuudessaan huvittavaa. Ei tässä näköjään mitään linjaa oikeasti ole. Veren kusemista ja pahaa mieltä, siitä on kyse.
Miten yhtye on otettu keikoilla vastaan? Ikimuistoisin keikkanne tähän mennessä?
Perttu Lauronen: Erittäin hyvin! Meidän biisit on aika helposti omaksuttavia live-tilanteessa, ja me pyrimme eläytymään musiikkiin 110-prosenttisesti ottaen kaiken siitä irti välittääksemme tämän myös yleisölle. Jos mitään ei välity, keikka ei ole hyvä! Viimeisin keikka Joensuun Kerubissa oli alusta loppuun ihan laadukas, pahimmilta kömmähdyksiltä vältyttiin ja yleisö tykkäsi. Jyväskylässä oli kerran hienoa, kun huudatuskertsi tarttui yleisöön kerralla eikä ollut edes julkaistu sitä biisiä. Kaiken kaikkiaan lavashow’mme on energinen ja helposti lähestyttävä.
Missä näette yhtyeenne kymmenen vuoden päästä?
Mainos päättyy
Perttu Lauronen: Kiertelemässä keikoilla ja levyttämässä. Kaikki meistä kuitenkin tahtoo tehdä tätä ja viedä sitä eteenpäin suuremman yleisön tietoisuuteen. Isoilla festareilla soittaminen suurempien bändien kanssa olisi upea kokemus ja antaisi paljon artistin näkövinkkelistä. Myös studiotyöskentely eri ihmisten kanssa antaisi kivaa lisäperspektiiviä.
Miksi ihmisten pitäisi olla kiinnostuneita juuri teistä?
Perttu Lauronen: Meistä on kehittymässä koko ajan parempi ja parempi bändi niin musiikillisesti kuin performatiivisestikin. Bändimme musiikkia on ylistetty niin kotimaisessa kuin kansainvälisessäkin mediassa, ja meillä on tarkka visio siitä, mihin suuntaan tämä bändi on menossa ja miltä haluamme näyttää, joten tulevaisuus näyttää lupaavalta.
Mitä yhtyeenne puuhailee tällä hetkellä? Onko tulossa uutta materiaalia?
Perttu Lauronen: Tänä kesänä puuhamme keskittyvät ensimmäisen albumin suunnitteluun ja biisimateriaalin järjestelemiseen. Biisit ovat jo kasassa ja materiaali on noin 80-prosenttisesti valmista. Näistä ollaankin annettu jo live-tilanteessa pikku maistiaisia (ks. aiemmin ”huudatuskertsi”). Syksy/kevät keskitytään pääosin keikkailuun ja ensi vuoden puolella olisikin tarkoitus taas hypätä studioon, mutta tällä kertaa pidemmän kaavan kautta. Tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta joskus kesän/syksyn 2016 aikana mitä luultavimmin pamahtaa käyntiin debyyttialbumin äänitys. Siihen asti meillä on projektia luvassa esim. musavideon kanssa syksyn tienoilla. Syksyn keikat julkistetaan kesän/alkusyksyn aikana, ja siihen asti toivottelemme kaikille oikein hauskaa ja vauhtirikasta festarikesää!
Kuva: Jussi Ratilainen