Inhorealismilla härnääjät – arviossa Killing Joken ”Lord Of Chaos” -EP

Notting Hillin ja Ladbrooke Groven post-punk/industrial-pioneeri Killing Joke kiusoittelee uudella materiaalilla ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Viitisentoista vuotta takaperin alkuperäiseen kokoonpanoonsa palanneet Länsi-Lontoon anarkopapat tarjoilevat ”Lord Of Chaos” -EP:llään kaksi upouutta kappaletta sekä kaksi remiksausta yhtyeen edelliseltä, vuonna 2015 julkaistulta semisti järisyttävältä ”Pylon”-pitkäsoitolta. Vaikka ikämiesten musiikinjulkaisutahti olisikin vuosien varrella hidastunut, tuntuvat sen laatustandardit ja -vaatimukset jopa tiukentuvan pitkin matkaa.

EP:n promoamiseksi animaatiovideona julkaistu nimibiisi ”Lord Of Chaos” jysähtää stereokuvasta vakuuttavan uhkaavan tummasävyisellä tanssittavuudellaan ja täyteläisellä soundimaisemallaan. Ihmismielen omahyväisyyttä ja kyvyttömyyttä nähdä oman toimintansa seurauksia ruotiva kappale on laatutakuulla sitä terävintä Killing Jokea. Kevin ”Geordie” Walkerin kitarointi varioi hypnoottisen yksinkertaisten mutta pienillä nerokkailla nyansseilla maustettujen sointukiertojen ja hartiavoimakitaroinnin välillä luoden kappaleeseen maagisen jännitteen. Basisti-tuottajaguru Martin ”Youth” Gloverin suoraviivainen bassosoundi rouhii jyhmeämmin kuin miesmuistiin rumpali ”Big” Paul Fergusonin vieterilelun yksinkertaisuudella paukuttavan punk rock -biitin tukena. Kapellimestarina ja orkesterisäveltäjänäkin tunnetun Colemanin surumielisen tiedostavat laululinjat hyytävät selkäpiitä koko komeuden päällä. Ankaran kulutusyhteiskuntakriittisellä tekstillä varustettu ”Total” on puolestaan rauhallisempi ja melodisesti entistäkin alakuloisempi mutta sitäkin selkeärakenteisempi kappale, jolla on taipumusta jäädä kummittelemaan mieleen pidemmäksi aikaa.

”Big Buzz (Motorcade Mix)” tuo muutaman vuoden vanhaan ydinsodan uhkaa kuvaavaan kappaleeseen uutta liukasta spandex-pintaa ja diskoteekkiystävällistä dance-pop-ulottuvuutta. Ainakin allekirjoittaneelle versio toimii kuin häkä ”Pylonin” hieman tukkoisen metalliseksi kaiutetun post-punk-henkisen, kolkohkon äänimaailman jäljiltä. EP päättyy aavistuksen kotikutoiseen dubstepilla ja trance-vivahteilla maustettuun EDM-paukutukseen ”Delete In Dub (Youth’s Disco 45 Dystopian Dub)”. Thrash metal -vivahteisesti rytmikitaralla komppaavan kappaleen alkuperäisversio tunnettiin ”Pylonilla” simppelisti nimellä ”Delete”. Biisi on tyypillinen Youthin konetaustoilla aivan omiin sfääreihinsä saattama versiointi, vaikka on kuitenkin todettava, että muun muassa Knife Party ja Pendulum hallitsevat kyseisen tyylisuunnan tuotannon selvästi tuottajaveteraania paremmin. Biisi on lähtökohtaisesti hyvä, mutta tyylillisesti versio kuulostaa hienoon kokonaisuuteen nähden hieman halvalta ja julkaisuajankohta huomioon ottaen myös hieman vanhentuneelta.

Viraalit some-videot Killing Joken nykymeiningistä lupaavat yhtyeen diggareille nannaa. Keulahahmo/vokalisti Jaz Colemanin raivokas bändin soittokunnon ja intensiteetin ylistäminen Killing Joken Euroopan-kiertueen kynnyksellä ei jätä ketään kylmäksi. Vähän ennen yhtyeen 16. albumin julkaisua antaa tämä lyhyt makupala tulevasta Killing Joke -uskovaisille, jos ei veden kielelle, niin hyvän ellei paremman maun suun sopukoihin.