Inquisition – Obscure Verses For The Multiverse

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 8.12.2013

Into the Infernal Regions of the almighty Inquisition. Kolumbialaisperäinen, nykyinen Amerikan Yhdysvalloista saatanoiva Dagonin ja Incubuksen muodostama duo on jo vuodesta 1988 asti mullistanut mustan metallin skeneä omalla tummanpuhuvalla musiikillaan, kitara-rumpukikkailuilla sekä vokalistin äänenkäytöllä. Tuorein ”Obscure Verses For The Multiverse” osoittaa, ettei meno ole huonontunut yhtään vuosien saatossa.

Lukuun ottamatta debyyttiä ”Into The Infernal Regions Of The Ancient Cult” sekä muuta alkuaikaa, on tämä vahva duo tehnyt jo kuusi täyspitkää albumia ja kiertänyt vähän mualimaakin. Poppoo nähdään ensi helmikuussa Euroopan kiertueella mm. Behemothin, Cradle Of Filthin ja In Solituden kanssa (yllätys, ettei kiertue kanna Suomeen asti). Dagon on myös kuvaillut tämän musiikin olevan itse Saatanan puolestapuhuja, joten ei tarvitse ihmetellä, kenen voimia ammennetaan. Inquisitionin omaleimainen tyyli, joka tulvii kitarariffejä sekä erilaisia rumpukomppeja, joihin lisätään demonisoiva laulu, on kuitenkin melko erilaista kuin Norjan black metal -meiningit, vaikka vanha vihtahousu onkin kuvioissa mukana tavalla tai toisella.

”Force Of The Floating Tomb” pärähtää käyntiin ja aiheuttaa tunnelman synkistymisen sekä mielen mustumisen. Hammer blast beateilla varusteltu rumpalointi mollivoittoisten sointujen kera muistuttaa, että ”Saatana voi ja elää hyvin”. Bändi muistetaan hyvin myös vokalistin demonisesta ja ”narisevasta” äänestä – tässäkin on sitä, mutta aavistuksen aggressiivisemmalla otteella sekin hoidetaan. Lausehirviöt jatkuvat mm. nimissä ”Darkness Flows Towards Unseen Horizons”, ”Joined By Dark Matter, Repelled By Dark Energy” ja “Where Darkness Is Lord And Death The Beginning”. Levyn nimikkokappale jää parhaiten mieleen rituaalinomaisilla taioillaan. Vaihtelevan tasapaksuista, melodista ja raskasta, niin kuin tämä on aina ollut.

Nyt albumin tuottamisesta tulee silkkaa plussaa. Inquisition kuulostaa kaikista UG-leimoistaan huolimatta äärettömän mahtavalta näin hyvin tuotettuna. Rumpukikkailuja ja temponvaihdoksia on mukava kuunnella, kun jokaisen perkussiivisen ja symbaalisen osasta saa selon, sillä Incubuksen rumputyö on kaikessa aggressiivisuudessaan ja hitaudessaan huippuluokkaa. Myös entistä demonisemmat vokaalit ja erottelevat kitarat niin leadeissa kuin rytmeissäkin saavat sisäisen liekin palamaan. Eikä tämä bändi selkeästi tarvitsekaan basistia, vaikka se munaa toisikin lisää tähän ainekseen. Upeankuuloista materiaalia, tasapaksua itseään, mikä on sekä hyvä että huono asia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Osataan sitä toisella puolella rapakkoakin. Muistakaahan lapset syödä aamupuuronne, polttaa kirkkoja koulumatkalla ja repiä Raamattuja koulun uskonnontunneilla Saatanan nimeen. Hail Inquisition.