Insomnium – One For Sorrow
Kotimainen Insomnium on päätynyt Century Median talliin. Melankolista metallia, death- ja doom-vaikuttein soittavan yhtyeen tuorein albumi, ”One For Sorrow” sopii pohjoisen syksyyn kuin silmä päähän.
Itselleni on kyseinen yhtye jäänyt aina vähän vieraaksi, ja syykin kyllä selviää melko pian levyn edetessä. Päällimmäisenä tulee mieleen Sentencedin ja Before The Dawnin välimaastoon sijoittuva yhtye. Perusasiat ovat yhtyeellä hyvin hallussa, soitto kulkee ja laulukin on ihan toimivaa. Jotenkin vain kappaleet itsessään eivät herätä mitään ihmeempiä fiiliksiä, suuntaan tai toiseen. Eivät ne huonoja ole, mutta eivät myöskään mitenkään tajunnan räjäyttäviä teoksia. Kohtalaisen tasaisia synkisteleviä ralleja, joita on tässä maassa kuultu jo ennenkin.
Levyn pirtein osuus osuu keskivaiheille, alkaen kappaleesta ”Only One Who Waits”. Tämä hieman Amorphikselta kuulostava kipale on ehdottomasti Insomniumia pirteimmillään. Kun seuraavatkin kappaleet, ”Unsung” ja varsinkin ”Every Hour Wounds” jatkavat tätä nopeampi tempoista osuutta, alkaakin jo miettiä levyn pirteyttä uudelleen. Kuitenkin seuraava instrumentaalipala ”Decoherence”, ja sen jälkeinen kappale, ”Lay The Ghost To Rest” palauttavat suunnan jälleen hitaamman ja synkemmän musisoinnin pariin.
Mainos päättyy
Insomnium on kuitenkin onnistunut välttämään isommat flopit, nimittäin yhtään varsinaisesti täysin huonoa kappaletta levyllä ei ole. Jokseenkin vain liian tuttuja polkuja kappaleet kulkevat, eikä levy jaksa innostaa kovinkaan pitkäaikaiseen kuunteluun.
6/10
Kappalelista:
1.Inertia
2.Through The Shadows
3.Song Of The Blackest Bird
4.Only One Who Waits
5.Unsung
6.Every Hour Wounds
7.Decoherence
8.Lay The Ghost To Rest
9.Regain The Fire
10.One For Sorrow
http://wwww.insomnium.net/home
Kirjoittanut: Juha Attola
7 comments on “Insomnium – One For Sorrow”
Comments are closed.
heppu
Suhteellisen olematon arvostelu jos lukee muita levyn arvioita tai kuuntelee levyä. Edellinen levy palkittiin niin Saksassa kuin kotimaassakin ja veikkaan että vielä omaperäisempänä albumina tämä saa vähintään yhtä hyvät ja luultavasti paremmat ylistykset.
Arto Mäenpää
Pakko kommentoida tähän, että miksi meidän pitäisi antaa levylle 10 / 10 jos muut mediat ovat antaneet 10/10? Arvosteluhan on aina yhden ihmisen mielipide ja jos toimittaja ei levystä pitänyt niin se on toimittajan mielipide levyyn liittyen. Kai se on hyvä, että on olemassa levyistä myös muita mielipiteitä?
En ymmärrä tätä tapaa, että aina on paska arvostelu tai olematon, jos ei levy saa ylistystä maasta taivaisiin. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on kuuntelijoita. En itsekään pitäisi tätä levyä 7 / 10 parempana vaikka olen sen lukuisia kertoja kuunnellut ja mielestäni se ihan hyvä onkin.
Teemu Hakala
Niin tämähän on vain arvostelijan näkemys albumista. Tarkoitus tässä olisi arvostella itse arvostelun sijasta kyseistä albumia…
heppu
Tarkoitinkin että onko mielekästä tehdä arvosteluja levyistä joiden sisältöä ei ymmärrä? Jos teitä kuitenkin miellyttää lueskella levyttävien artistien demobändiarvio-tyylisiä arvosteluja joissa itse levyn sisältöä on yhden pohjustus lauseen lisäksi jopa kuvailtu niinkin paljon kuin pirteäksi ja synkäksi.
Juha Attola
Jos heppu nyt vaan yrittäisi ymmärtää ettei kaikki pidä hänen kanssaan samoista levyistä. Se ettei pidä erityisemmin jostakin yhtyeestä/albumista ei välttämättä tarkoita ettei sen sisältöä olisi ymmärretty. Insomnium nyt kuitenkaan ei niin taiteellista ja erikoista matskua tee että sitä ymmärtääkseen täytyisi olla jonkin sortin nero. Jos arvostelu oli sinun mielestäsi olematon, niin ei siinä mitään, niin oli minun mielestäni levykin. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen.
Ilpo Kylmänen
Omalla kohdallani kesti aika kauan ennen kuin Insomniumin niin sanotut rivibiisit alkoivat iskeä. ’Mortal Sharen’ -kaltaisten hittien kautta pääsin musiikkiin vähitellen sisälle, ja pidän jo ’Across The Darkia’ erittäin vahvana albumina. Tästä tuoreimmasta en muutaman kuuntelun perusteella ole vielä lopullista mielipidettä muodostanut, mutta varsin vahvalta kokonaisuudelta tämä tuntuu.
Annettujen pisteiden määrä arvostelussa on loppujen lopuksi varsin merkityksetön seikka. Tärkeämpää ovat perustelut, joilla lopputulokseen on päästy sekä lisäarvo, jonka teksti lukijalle antaa.
Arvostelu on mielestäni ihan mukiin menevä, mutta kieliasun voisi hioa vielä paremmaksi. Esimerkiksi kolmannen tekstikappaleen ”pirtein… pirteimmillään… pirteyttä” ei ihan ole suomen kieltä terävimmillään. Tällainen vie omissa silmissäni uskottavuutta arvostelulta/arvostelijalta, joka kuitenkin on toimittaja.
RIP
Harvoin tulee kommentoitua, mutta nyt haluan.
Kaikilla on mielipiteensä ja hyvä niin.
Jäin kaipaamaan itse arvostelua, lukijana toivoisi saavansa hieman enemmän.
Riku Mäkisen arvostelu uudesta Children of bodom levystä ei saanut kehuja, mutta oli loistava arvostelu.
Tämä jää ”En pidä…” asteelle. Harmi
Toivottavasti jatkossa saa lukea monipuolisempia ja rikkaita tekstejä.