Insomnium – Winter’s Gate

Yksi kotimaisen melodeathin kirkkaimmista tähdistä, Insomnium, on nyt isojen asioiden äärellä. Toinen toistaan menestyneempiä albumeita tahkonnut yhtye yllätti kaikki ilmoituksellaan julkaista vokalisti-basisti Niilo Seväsen kirjoittamaan Talven portti -novelliin perustuva konseptialbumi. Eikä ihan mikä tahansa konseptialbumi, vaan yhdestä 40-minuuttisesta kappaleesta koostuva minieepos. Bändin jäsenet kuvailivat albumitrailereissa projektia mm. ”kaupalliseksi itsemurhaksi”, mitä se ehkä kapeasti ajateltuna onkin. ”Winter’s Gate” on toki vaikeammin lähestyttävä teos kuin Insomniumin muut tähänastiset, perinteisemmät albumit, mutta kun siihen malttaa syventyä, imaisee se mukaansa.

Vuonna 2007 NOVA-novellikilpailun voittanut, alun perin suomeksi julkaistu novelli kertoo viikinkijoukosta, joka huijataan etsimään mystistä saarta, missä heitä odottaisi suuri kulta-aarre. Ahneet viikingit lähtevät matkaan ja löytävätkin saaren aarteineen, mutta valitettavasti he kohtaavat saarella myös jotakin sellaista – ja jotakin hyvin vaarallista – mitä he eivät osanneet odottaa. Tämän tarinan kertoo myös novellin mukaan mahtipontisesti nimetty ”Winter’s Gate”. Kappale alkaa talvisen kylmän äänimaailman esittelyllä, mikä valmistaa kuulijan hyiseen, mutta tunnelmalliseen matkaan. Insomnium tunnetaan laadukkaasta melodeathistaan, mutta nyt yhtye todistaa sille päälle sattuessaan hallitsevansa myös muita musiikkityylejä. Neljäänkymmeneen minuuttiin mahtuu toki sitä melodödöäkin, mutta myös black- ja doom metalia huokuvia osuuksia, kevyttä progeilua unohtamatta. Tuttu Insomnium-soundi on kuitenkin edelleen vahvasti läsnä, mikä valkenee kuulijalle viimeistään ensimmäiseen kertosäkeistöön tultaessa, ja korostuu erityisesti kappaleen puolivälin tienoilla.

Mielestäni kappaleesta voidaan erottaa kolme eri osaa tai ”näytöstä”, joissa on kussakin oma kantava musiikillinen teemansa, ja joissa rauhallisemmat ja aggressiivisemmat osuudet vuorottelevat. Näistä seesteisemmät osiot ikään kuin puhdistavat kuulijan paletin aika ajoin, ettei kuuntelukokemus käy liian raskaaksi tai sotkuiseksi, mikä onkin hyvä ja toimiva ratkaisu. Myös lauluissa on paljon variaatiota. Seväsen tutun örinän lisäksi kuullaan useampaa erilaista puhdasta laulua kunkin kohtauksen ja tunnelman mukaan. Viimeisen 15 minuutin aikana Sevänen venyttää murinaansa ehkä hienompaan suoritukseensa ikinä. En ole koskaan kuullut hänen ääntään niin syvästi ja tummasti soivana kuin tuon loppuhuipennuksen aikana. Viimeinen vartti onkin sekä tämän kappaleen että koko Insomniumin uran raskainta antia, ja ehkä juuri näistä syistä siitä on muotoutunut oma henkilökohtainen suosikkikohtani ”Winter’s Gatesta”. Vaikka kappaleen periaatteessa voisi jakaa kolmeen osaan, toimii se kuitenkin kaikkein parhaiten juuri näin: reilun puolen tunnin kestoisena, yhtäjaksoisena musiikkikertomuksena, jota ei voi aloittaa mistä kohtaa tahansa tai jättää kesken menettämättä jotakin olennaista kokonaiskuvasta. Täten sitä ”lukee” samalla periaatteella kuin novelliakin.

Konseptialbumeita on toki tehty paljon, mutta juuri ”Winter’s Gaten” kaltaisia ei juurikaan tule mieleen. Lähinnä lienee Edge of Sanityn ”Crimson”, josta bändi auliisti myöntääkin saaneensa kipinää tämän albumin tekemiseen. Yhtäläisyydet eivät lopu siihen, vaan minieeposta miksaamaan saatiin itse Dan Swanö, joka vaikutti aikanaan myös Edge of Sanityssä. ”Winter’s Gate” kuulostaa kuitenkin ennen kaikkea Insomniumilta, vaikka Swanö onkin oman, taitavan kätensä jäljen sille jättänyt. Iso rooli on myös Swallow the Sunista tutun Aleksi Munterin kosketinosuuksilla, joita ilman albumi kuulostaisi paljon ontommalta. Konseptialbumien ”genressä” käsillä on kiinnostava ja toimiva kokonaisuus, jossa konseptin punainen lanka pysyy kuulijan seurattavissa alusta loppuun. Kunnianhimoinen ja jopa suuruudenhullu idea on saatu valjastettua hyvin, ja rakenteeltaan kappale on pituudestaan huolimatta hallittu, samoin kuin tunnelmaltaan.

Siinä piileekin ehkä albumin ainoa heikkous: musiikin välittämät tunnetilat saisivat läikkyä välillä reunojen ylikin, kun nyt ne pysyvät melko tarkasti niille osoitetuilla alueilla. Jäin siis kaipaamaan vielä vähän uskaliaampaa heittäytymistä tältä osin. Sen verran vahva suoritus ”Winter’s Gate” kuitenkin jokaisessa muussa mielessä on, etten vähennä täydestä kympistä kuin puoli pistettä. Kyseessä on ehdottomasti yksi kuluvan vuoden vaikuttavimmista metallimusiikkijulkaisuista, jonka haltuunottoa suosittelen lämpimästi.

9½/10

Facebook
Kotisivut

Kirjoittanut: Anna-Leena Harinen

Kommentoi julkaisua