Intensiivinen iltamatinea länsinaapurissa – arviossa Black Devils with Ile Kallio & Janne Louhivuori – ”Debaser Stockholm”

Tässäkö sitä sitten oli? Härmärock ’n rollia kansainvälisimmillään. Tiedä häntä, mutta nyt se tuttaa ja tuntuu. Black Devils -trion, sekä Hurriganesin kitaralegendojen, Ile Kallion ja Janne Louhivuoren voitokas yhteistyö jatkuu live-albumin merkeissä. Kombon yhteinen ”Debaser Stockholm” -albumi on taltioitu Tukholmassa 27. maaliskuuta 700 lipun ostanutta vetävällä, täyteen pakkautuneella klubilla. Se on kuin tiukaksi viritetty kone. Samalla se on muistutus siitä, miksi Hurriganesin klassinen rock’n’roll toimii yhä parhaiten silloin, kun sitä päästään hämmentämään lavalla hikisessä miljöössä, jossa riffit kirskuvat, laulaja-rumpali JP Kakkolan, laulaja-kitaristi Matti Kähkösen ja basisti Tero Salmisen muodostaman rytmisektion viedessä tyylillä mutta ilman turhaa kohteliaisuutta.

Jo julmetun kovasta avausraidasta ”Oh Rack” lähtien kuuluu se tuttu Black Devilsin ja (ensimmäisenä vuorossa olleen) Louhivuoren yhteen sulautunut energia — rosoinen, hyväntuulinen ja samalla ehdottoman kurinalainen. Puolivälissä settiä vuoroon tulee puolestaan kollegansa kanssa samaan soitannolliseen suoritustasoon yltävä Kallio. Myös Kähkönen pääsee sooloilemaan sydämensä kyllyydestä nimimiesten ohessa. Encoret roiskaistaankin sitten kolmen kitaran arsenaalin voimin. Kallio ja Louhivuori rakentavat kitaroillaan täyteläisen, taidokkaan varmaotteisesti soitetun, mutta sopivan likaiseen revittelyyn nojaavan kudelman, jonka päällä Remun ja kumppaneiden eri aikakausilta poimitut kappaleet hengittävät vapautuneesti.

Kumpikaan maestroista ei näkemystä omaavana ammattilaisena sorru sooloilun ilotulitukseen vain näyttääkseen, vaan jokainen irtiotto tuntuu ansaitulta, osalta isompaa kokonaisuutta. Tässä paketissa edes yläasteen musatunneilla puhkikulutetut ”I Will Stay” ja setin räjähtävästi päättävä ”Get On” ei tunnu puuduttavilta. Tässä kuuluu vuosikymmenten soittokokemus: varmuus, joka ei tarvitse alleviivausta.

Settilista nojaa kotimaan klassisimman rock ’n roll -voimatrion ydinvoimaan: suoraviivainen poljento, joka ei ole älykkökamaa eikä pyri muuttamaan maailmaa, mutta muistuttaa, että miten hyvältä tarkkaan hiottu groove voi tuntua. Levyltä välittyy ilo, into ja kaveriporukan saumaton yhteys; ei turhaa poseerausta, vain vilpitöntä soiton riemua. Tässä paketissa niin ne legendaariset, kuin myös vähemmän legendaarisetkin Ganes- biisit pääsevät oikeuksiinsa sulassa sovussa.

Levy on myös soundipoliittisesti onnistunut. Täyteen pakkautuneen Debaser-klubin akustiikan lämpö ja juuri sopivalla taajuudella ja volyymilla esiin puskevat, innokkaan ruotsalaisyleisön reaktiot on jätetty mukaan juuri niin, että sähköisen keikkaillan spiritti välittyy kotisohvalle asti. Miksaus antaa tilaa yksityiskohdille, mutta pitää kokonaisuuden täyteläisenä — basso jylisee napakkana ja rumpubiitit kantavat kappaleita eteenpäin ilman raskauden tunnetta.

”Debaser Stockholm” on auditiivinen dokumentti yhtyeestä, joka tietää tarkalleen, mitä se tekee — ja tekee sen paremmin kuin useimmat räminärockin ammattilaisista. Se ei ole pelkkä live-levy, vaan pieni triumfi suomalaisen rock ’n rollin sitkeästä elinvoimasta.