Introsoulin debyyttialbumi ”Teleology” on matka itsensä hyväksymiseen ja tarkoituksen löytämiseen
Introsoul on yhdistelmä folkia, elektronista musiikkia ja indiepopia. ”Teleology”-debyyttialbumin 24. huhtikuuta julkaissut helsinkiläinen multi-instrumentalisti ja tuottaja-artisti Mikko Järvenpää tekee Introsoulissa kaiken itse kappaleiden masterointia lukuun ottamatta. Motivaationa musiikin tekemiselle artisti kuvaa aidon halun liikuttaa ihmisiä ja tarjota lohtua. Järvenpää sanoo:
”Tämä on erittäin henkilökohtainen albumi ja tarina siitä, kuinka vastoinkäymiset eivät ole vain kipupisteitä, vaan askelia kohti jotain merkityksellistä. Elämää ei voi hallita, mutta oman asenteen voi valita.”
Albumilta on julkaistu aiemmin neljä singleä. Kappaleet käsittelevät ihmisenä kasvamista ja elämän tarkoitusta. Järvenpää kertoo:
”Teleologia on filosofinen käsite, jonka mukaan tapahtumilla on tarkoitus tai päämäärä. Yksinäisyyden kohtaamisesta taltioituivat albumin ensimmäiset kappaleet ’Beyond My Grasp’ ja ’We Belong’. Viimeisenä syntyi nimibiisi ’Teleology’, joka hyväksyy toiveikkaasti kaikki tapahtuneet asiat. ’Babushka’ eroaa eniten albumin teemasta. Sävelsin sen viikko Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen. Tuon esille pelkojani, vaikka näkökulma onkin tavallisen venäläisen isoäidin.”
Isä, esihenkilö & artisti: ”Ammennan näistä kaikista taiteeseeni” – Debyytti syntyi muun perheen nukkuessa
Introsoulin debyyttialbumin valmistuminen on vaatinut kärsivällisyyttä, kurinalaisuutta ja vahvaa uskoa unelmiin, sillä kappaleet on äänitetty ja miksattu muun perheen nukkuessa.
”Yksi unelmistani toteutui, kun tulin isäksi. On myönnettävä, että ajan löytäminen musiikin tekemiselle vauva-arjen keskellä on ollut haastavaa ja se on vaatinut paljon priorisointia. Laitoin kellon soimaan joka aamu viideltä ja lähdin studiolle – sitten jatkoin taas, kun muu perhe meni nukkumaan. Unelmia voi tavoittaa myös arkisen elämän paineessa.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Albumin avausraidasta ”Trains of Time” julkaistiin debyyttialbumin yhteydessä musiikkivideo, jonka ovat tuottaneet Järvenpää ja Antti-Jussi Valkama. Järvenpää kiteyttää:
”Levyntekoprosessin aikana olen oppinut hyväksymään, että minun ei tarvitse enää kantaa montaa irrallista roolia, vaan hyväksyn eri puolet itsessäni. Artistius, isyys ja esihenkilönä toimiminen eivät tarvitse olla toisistaan irrallisia ihannerooleja. Ihmisyyteen kuuluu unelmat, vastuut ja velvollisuudet – ammennan näistä kaikista taiteeseeni.”
Kaaoszine tavoitti Järvenpään lyhyttä haastattelua varten:
Mille tuntui tehdä näinkin henkilökohtainen albumi? Pelkäsitkö, että tulet paljastaneeksi itsestäsi jopa liikaa?
En ole koskaan osannut tehdä niin sanottuja teemabiisejä tai kirjoittaa puhtaasti jonkun toisen henkilön näkökulmasta kappaleita. Jo aiempien bändieni albumeilla olen kanavoinut omia ajatuksiani ja fiiliksiäni musiikkiin ja ammentanut jollain tavalla oman elämäni kokemuksista. Toki nyt kun kaiken on tehnyt yksin eikä ole muita ”filttereinä”, asiat varmasti kertoo vielä suorempaan. Ensimmäiset Introsoul-kappaleet syntyivät Helsingin Käpylässä itselleni vaikeana eron jälkeisenä aikana kuutisen vuotta sitten. Sain kappaleista aika tavalla lohtua yksinäisyyteeni ja koin, että ne olisi kerrottava hetken mukaisina. Vilpittömyydessä oli voimaa.
Ensimmäisen singlen julkaisun yhteydessä muistaakseni jännitin joitakin asioita – tietysti sitäkin, miten uudentyyppinen musiikki otettaisiin vastaan. ”Who I Was” -kappaleen C-osassa hain Moogeista vesimassan ääntä, ja toden totta kuin murtuva pato tuo ensimmäinen biisi avasi lukot, enkä ole sen jälkeen pelännyt.
Työskentelit albumia tehdessä hyvin pitkiä päiviä: miten jaksoit tämän perhe- ja työarjen keskellä, varsinkin kun teit kaiken itse masterointia lukuun ottamatta?
Oli tunnustettava realiteetit. Halusin saada albumin aikaiseksi, ja ainoa tapa tehdä se oli istua studiokoneen ääreen ja kerryttää hiukan tunteja joka päivä. Lopetin odottamasta täydellistä hetkeä musiikin tekemiselle ja hyväksyin, että elämä on kiirettä ja kaaosta. Jälkikäteen on hieman erikoista, että olen julkaissut kaikki Introsoul-kappaleet vasta sen jälkeen, kun lapseni syntyi. Olin tehnyt paljon äänityksiä ja esituotantoja pitkin vuosia, mutta melkein kaikkien laulujen ja viimeisten instrumenttien äänittäminen sekä miksausten loppuunsaattaminen onnistui vasta tuoreena isänä. Olen ennen ollut huono nukkuja, uudessa arjessa puolestaan ei ollut unensaannin kanssa mitään ongelmia silloin, kun vauva ei pitänyt hereillä. Minulle muodostui yllättävän vaivattomasti rutiini mennä aikaisin nukkumaan ja herätä kukonlaulun aikaan. Pikkuhiljaa biisien valmistuttua yksi kerrallaan alkoi näkemään kokonaisuuden muodostuvan, mistä sai lisää energiaa. Tarvitsin niitä aamun täysin omia, hiljaisia tunteja todella. Ja tarvitsen edelleen. Iso kiitos kuuluu myös kumppanilleni, joka on mahdollistanut muitakin aikoja musantekoon.
Jäikö mieleesi jotain erityistä muistoa tai tapahtumaa albumin tekemisestä?
Parikin. ”Babushka” syntyi spontaanisti muutama päivä Venäjän Ukrainan-hyökkäyssodan alkamisen jälkeen. Olin juuri saapunut Villa Vikaniin viikon musaretriitille ja muistan ahdistuksen tunteen aamukahvia juodessani, kun mistään ei ollut oikein kunnolla tietoa. Istahdin Steinway-flyygelin ääreen ja kirjoitin biisin piano- ja akkarisovituksen sekä sanat siltä istumalta valmiiksi. Kappaleen basari syntyi polkemalla Vikanin puulattiaa. Kappale hiukan eroaa muusta albumista teemaltaan, mutta kyllä tästäkin tapahtumasta jotain merkitystä voi yrittää hakea, vaikka vaikeaa se onkin ollut.
Nimikkoralli ”Teleologyn” tuotannon sain valmiiksi viimeisenä. Se oli ensimmäinen Käpylässä kirjoittamani biisi. Kuunnellessani kappaletta loppuun valmiina miksauksena hoksasin, että tietokoneen työpöydällä lojui minusta lapsena otettu kuva sisarusteni kanssa. Liikuttuneena tajusin, että sen oli oltava albumin kansi. Ympyrä sulkeutui. Tällaisia lopulta melko vaivattomia valintoja oli aika paljon matkan varrella. Kohdatessa niitä oli tärkeää vain luottaa intuitioon ja olla miettimättä liikaa.
Muodostuiko joku levyn biiseistä sinulle kaikkein läheisimmäksi ja miksi juuri se?
Kyllä albumi minulle kulminoituu ”Teleology”-biisiin ja erityisesti sen C-osaan. Se on se alkupiste, josta kirjoittaminen kuusi vuotta sitten akkaria Käpylässä rämpyttäessä lähti. Noiden rivien toivon innoittamana oli mahdollista katsoa päivä kerrallaan, mitä elämästä oikein tulee ja lähteä rakentamaan jotakin uutta.
Sinulla on monia eri rooleja kuten artistius, isyys ja esihenkilönä toimiminen: miten näet että nämä tukevat toisiaan?
Olen nuorempana pitänyt enemmän erillään artistiminää ja vaikkapa roolia päivätyössä; koin, että ollakseen uskottava artisti pitää näyttää ulospäin, että ei ole muuta elämää kuin musiikki. Ehkä tämä tulee metallitaustastani, ainakin Pohjanmaan metallipiireissä 2000-luvun alussa musiikkiin ja myös ulkomusiikillisiin asioihin suhtauduttiin paikoin hyvinkin tosissaan. Toisaalta olen aiemmin jännittänyt miten musiikintekoon suhtaudutaan töissä, enkä ole tuonut tätä puoltani paljoa esille. Ehkä tarvittiin kaiken mullistavasti isäksi pääseminen, että fasaadit alkoivat lopullisesti murtua. Ei ole aikaa eikä energiaa pohtia, millainen pitäisi missäkin ympyrässä olla. Roolin ottaminen on lopulta myös aika väsyttävää, eikä edesauta onnistumista.
Kyllä vastuunotto töissä ja kotona lapsesta on tuonut jämeryyttä omaan studiotyöskentelyyn ja tarjonnut sosiaalista vastapainoa itsekseen puurtamiselle. Ja vastaavasti luovuutta tarvitaan muuallakin kuin taiteen teossa. Ja lapselle on tullut laulettua tosi paljon! Olen viime vuonna perustanut oman toiminimen ja teen musiikkituotantoja harvakseltaan muillekin artisteille. Levyn avausraidan ”Trains of Timen” musiikkivideolla tavallaan esittelen näiden eri roolien takana olevaa yhtä ihmistä. Meissä kaikissa on useita puolia, minusta on tärkeää kyetä hyväksymään ne.
Tutustu lisää näistä linkeistä: verkkosivut, Spotify, Instagram, YouTube