Tampereelta ponnistava progressiivisen rockin ja metallin saralla operoiva I/O julkaisi ”Premier”-nimisen neljän biisin EP:nsä tämän vuoden maaliskuussa, joten nyt on jo korkea aika arvostella tämäkin demo.

Levy alkaa ”Falling in Between” -nimisellä, kohtalaisen positiivisella ja hyväntuulisen grooven täyttämällä rallilla, joka antaa hyvän kuvan koko EP:n yleisestä meiningistä. Heti ensitahdeissa tarjottava nykivä riffittely ja miellyttävän pehmeät soundit saavat keskittymään kitarointiin ja tulee selväksi, että vaikka kaikki instrumentit erottuvatkin juuri sopivasti, kyseessä on nimenomaan kitaravetoinen proge.

Onkin erikoista, että vaikka musiikki on soitannon puolesta ilmeisen haastavaa ja teknistä, sitä on helppo ja mukava kuunnella. Tässä on nimittäin monen progeyhtyeen pahin kompastuskivi: vaikka sävellykset olisivat sinällään hyviä, liian monimutkaisiksi rakennetut kokonaisuudet ovat lähes mahdottomia hahmottaa, vaikka samaa biisiä luukuttaisi tunnin repeatilla. I/O välttää levyllään tämän progesyndrooman mallikkaasti, ja biisien rakenteet ovat kohtalaisen helposti hahmottuvaa, ehtaa rock-tavaraa. Toisinaan materiaali tuntuu ehkä liian kepeältä ja helposti nieltävältä, vaikka häiritsevän ”kevyitä” kohtia eritellessä huomaa myös niiden sisältävän kohtalaisen paljon. Tarttumapintaa ja syvyyttä kaipaisi kuitenkin toisinaan enemmän, tarkemmin sanottuna jotain sellaista, mikä saisi höristämään korviaan ja kummastelemaan kuulemaansa. Tuollaisia mainitsemiani tähtihetkiä tarjotaankin ”Inside Out”-kolmosraidalla, johon palaan kohta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kakkosbiisi ”Shades of Grey” jatkaa ensimmäisen biisin tunnelmissa. Säkeistössä kuultavat vokalistin delay-tuplaukset kuulostavat toimivilta, ja bändillä on edelleen kova groove päällä. Vokalistin laulu kuulostaa vaivattomammalta mutta paikoin myös voimakkaammalta kuin avausbiisissä. Neljän ja puolen minuutin aikana laulaja käyttää ääntään monipuolisesti ja pitää mielenkiinnon yllä. Tämä kappale voisi potkia vielä kovempaa, mikäli soundit eivät olisi ihan niin pehmeät. Ehkä live-tilanteessa jyräävämmät kohdat pääsevät täyteen potentiaaliinsa. Esimerkiksi kahden minuutin korvilla kertosäkeen jälkeen tuleva energinen nostatus ei vie kappaletta aivan niin voimakkaasti eteenpäin, kuin sävellys periaatteessa sallisi.

Mainitsemani kolmosraita ”Inside Out” on mielestäni vajaat parikymmentä minuuttia kestävän EP:n kovin veto. Tämän levyn mittapuulla väkivaltaisen kuuloinen riitasointurymistely johtaa kappaleen ensin Pantera-henkiseen takomiseen, jossa vokalistikin laulamisen sijaan rehellisesti karjuu, ja tuon alkuvoimaisemman osion jälkeen tuodaan kuin tyhjästä ensin akustinen näppäily ja perään yksinkertaisesti sarjassaan loistava kertosäe. Demojulkaisuksi kyseessä on aivan järjettömän kypsää materiaalia, jollaista ehdottomasti kuuntelisi enemmänkin. Tässä kappaleessa myös rummut/basso-osasto pääsee väläyttämään taitojaan, kun tunnelmaltaan täysin vastakohtaisten osien pohjalla rytmit eivät kuljekaan aivan suoraan, ja ne ovatkin tämän kappaleen kantava voima pelkän kitarailottelun sijaan.

Lopetusbiisin virkaa toimittaa ”Resurgence”-nimiseksi ristitty viisiminuuttinen. Tunnelmaltaan mietteliäämpi ja verkkaisempi biisi voisi hyvin olla pidemmänkin julkaisun lopetuskappale, sen verran tehokas jäähyväinen se on, vaikkakaan nyt ei missään hautajaistunnelmissa liikuta. Kappaletta kuunnellesani mieleeni tuli jatkuvasti sanapari ”seesteinen groove”, mihin varmasti osaltaan vaikuttavat kaiuetut ja enemmän taustalla soivat kitarakuviot. Hiljaisemmissa, hypnoottisissa puhekohdissa basson annetaan kuulua aiempaa enemmän ja näin basistikin näyttää lunastavansa toisinaan suuremman roolin tunnelman luomisessa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Premier” on kokonaisuutena onnistunut ja mielenkiintoinen EP. Kun levyn ongelmiksi voidaan lukea lähinnä täydellisyyden puute sekä aina yhtä ärsyttävä, levyarvostelijoiden suosima ”se jokin”, voin ilomielin povata yhtyeelle valoisaa lähitulevaisuutta. Onnistuneen täyspitkän tekeminen tulee olemaan yhtyeelle viimeinen tulikoe, jossa punnitaan kykyä mielenkiinnon säilyttämiseen ja yhä useampien uusien musiikillisten suuntien löytämiseen.

9-/10

Kirjoittanut: Olli Vesanen