Irlantilainen äärimetallikolossi Primordial on ja pysyy vahvana – Yhdeksäs kokopitkä ”Exile Amongst the Ruins” luokittuu helposti tämän vuoden hienoksi julkaisuksi

Kirjoittanut Sami Elamaa - 29.3.2018

Jos tämän vuoden alkavalle pääsiäisajankohdalle pitäisi valita yksi julkaisu, jota on odottanut kuin kuuta nousevaa, ensimmäisenä tulee mieleen irlantilaisten kelttikolossin Primordialin yhdeksäs kokopitkä ”Exile Amongst the Ruins”. Tuntuu, että edellisestä teoksesta ”Where Greater Men Have Fallen” (2014) ei ole kovin kauan kulunut, mutta näin vain maestrot tarjoavat uutta materiaalia meille nälkäisille susille.

Useasti Primordialin tuleviin julkaisuihin odotukset ovat olleet melko korkealla. Enkä ihmettele, jos ”Exile Amongst the Ruins” suhteen odotukset pysyvät samoissa lukemissa. Primordialin tuotanto on ollut alusta alkaen vahvaa jälkeä, vaikka black metallin tyylistä on luovuttu jo kauan aikaa sitten, mutta kansaa ei muutos ole haitannut, kerta julkaisut toisensa perään ovat olleet ja ovat edelleen laadukasta jälkeä. Silti on mahdollista, vaikka kyse onkin Primordialin tapaisesta jätistä, että seuraava tarjonta voi kompastua pahemman kerran ja pettymys on valtaisa. Kuulostaahan tämä mahdollisuus hieman naurettavalta, mutta aina ei voi olla täysin varma asiasta. Joten tässä tapauksessa itse löysään hieman pipoa ja ajaudun neutraalimpaan mielentilaan ennen kuin lähestyn tuoreen julkaisun pariin.

Joulukalenteri

Kaaoszinen joulukalenteri 2022 →

”Exile Amongst the Ruins” vaikuttaa ensikuulemalta, että Primordial palaa musiikillisesti uudessa luvussa takaisin menneisyyteen. Toisin sanoen levy kallistuu alustavasti lähelle ”Redemption at the Puritan’s Hand” (2011) tyylisuuntaan, joten edellisen levyn tapaan hivenen raskaammat soundit ja synkemmät tunnelmat jäävät tällä kertaa syrjään. Levy on varustettu Primordialin tuttuun tapaan pitkillä ja eeppisillä teoksilla, mutta tietysti jotain erilaista löytyy. Esimerkiksi bändin tyyliin hieman poikkeava, laukkakompeilla rakennettu ”To Hell or the Hangman” herätti positiivisuutta jo ensikuuntelun jälkeen. Eeppisistä luonnoksista erityisesti ”Where Lie the Gods” ja ”Upon Our Spiritual Deathbed” jättävät kylmiä väreitä mieleen, joihin palaa kerta toisensa jälkeen.

Julkaisun loppupuolisko luokittuu ikäväkseen heikoksi puoleksi. Pituudeltaan lyhyin näyte ”Stolen Years” kuulostaa kauniilta teokselta, vaikka itselläni kesti melkoinen hetki, jotta siihen pääsi paremmin sisälle. Taas ”Sunken Lungs”-kappale herättää paremmin mielenkiintoa, mutta jokseenkin pientä itsestään toistavuutta kuuluu, jonka vuoksi kappaletta ei voi yhtä korkealle tasolle nostaa, mikäli vertaa aikaisemmin mainitsemiani näytteitä. Päätösraita ”Last Call” luokittuu ehdottomasti levyn hitaimmaksi avautuvaksi kappaleeksi, ja ehkä pahimmillaan sellaiseksi, että raidan unohtaa tyystin. Ainakin omalta osaltani suurta kiinnostusta ja mielenkiintoa kappale ei paljoa herättänyt, jolloin olen päättänyt levyn kuuntelun jo edellisen ”Sunken Lungs”-raidan jälkeen.

Täysin ”Exile Amongst the Ruins” ei voi täydelliseen tasoon luokitella, mutta siitä huolimatta albumi kuuluu helposti tämän vuoden hienoihin julkaisuihin. Primordial osoittaa jälleen kerran, että bändi on nimensä arvoinen ja teokset jättävät jälkensä kuulijoille. Ikää napsahtaa Primordialle kaksikymmentäviisi vuotta, mutta bändi pysyy edelleen lujana ja vahvana.

8½/10

Kappalelista:

01. Nail Their Tongues
02. To Hell or the Hangman
03. Where Lie the Gods
04. Exile Amongst the Ruins
05. Upon Our Spiritual Deathbed
06. Stolen Years
07. Sunken Lungs
08. Last Call

Primordial Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa