Irlantilaismuusikon tuorein albumi vakuuttaa taidokkuudellaan ja ilahduttaa maanläheisyydellään – arviossa Simon McBriden ”The Fighter”

Pohjois-Irlantilainen kitaristi-vokalisti Simon McBride julkaisi tänä keväänä uuden albumin, joka on nimikoitu provosoivasti ”The Fighteriksi”. Pitkänlinjan muusikkona tunnettu McBride on julkaissut 2000-luvulla useamman albumin omissa nimissään sekä myös yhden pitkäsoiton Snakecharmerin rivistössä vuonna 2016. Sen lisäksi McBride sijaistaa parhaillaan Steve Morsea Deep Purplessa, joten tekemistä muusikolla riittää.

McBride on tehnyt menestyksekästä uraa nuoruudesta alkaen ja on vuosien saatossa soittanut kiertueilla muun muassa Jeff Beckin ja Joe Bonamassan kaltaisten suuruuksien kanssa. Muusikko on inspiroitunut vahvasti perinteisestä rockista, ja hänen soitosta voi löytää niin suoraviivaista, ilmavampaa kuin bluesin juurevuuttakin. ”The Fighter” -albumin perusteella voisi myös todeta, että McBriden tavaramerkiksi muodostuvat mielenkiintoiset ja taidokkaat kitarasoolot, joita kuullaan jokaisella kappaleella. Erityisesti mieleen painuvat irrottelut ”Kingdoms”-kappaleella sekä bluesinkatkuinen soolo ”100 Days’lla” ja raivokas revittely ”King Of The Hill” -kappaleella.

Vaikka etukäteen voisi olla kiusaus ajatella, että taidokkaan kitaristin luoma albumi pursuaisi vain toinen toistaan yliampuvampia kitarasooloja ja teknistä kikkailua, ei McBride ole lähtenyt sille linjalle. Asia on pikemminkin päinvastoin, sillä irlantilaismuusikko on saanut pitkäsoitosta aikaa helposti lähestyttävän. McBride ei ole kyllästyttänyt kappaleita mielipuolisilla instrumentaaliosuuksilla, vaan hän antaa kuulijalle maltillisesti vilahduksia taidoistaan soolo-osuuksissa. Mikä parasta, soolot eivät tule aina samoissa kohdissa, vaan ne on sovitettu kappaleen luonteelle sopiviin kohtiin.

Vielä hienompaa ja erityisempää on kuitenkin huomata, kuinka monipuolisen ja kiinnostavan kokonaisuuden McBride on saanut albumista aikaan basisti Dave Marksin kanssa, joka on tuottanut pitkäsoiton McBriden kanssa. Kappaleiden välillä on selkeitä sävyeroja, mutta siitä huolimatta jokaisen kappaleen tunnistaa McBriden käsialaksi. Ja vaikka kappaleet eivät muodosta yhtä eheää tarinaa, ovat ne kuin lukuja, jotka kuljettavat kuulijaa tunnelmasta toiseen. Välillä tunnelmissa siirrytään ääripäistä toiseen, kuten kappaleiden ”King Of The Hill” ja ”Just Takes Time” kohdalla. Kyseisen laiset muutokset tekevät kuuntelusta entistä innostavampaa.

”The Fighter” -albumia kuunnellessa käy väistämättä selväksi, miten taidokas muusikko McBride oikein on. Erinomainen soittotaito ja monipuolinen kappalelista eivät kuitenkaan aina takaa täydellistä onnistumista, mikäli muusikko ei ole sataprosenttisesti sitoutunut ja jopa vuodattanut omaa sieluaan albumille. McBride on kuitenkin tehnyt niin, ja sen takia ”The Fighter” on kaikessa taidokkuudessaan myös samaistuttava ja lämminhenkinen. Sanoituksista paistaa ihminen, joka painii arkisten ongelmien kanssa mutta kannustaa niin itseään kuin muita jatkamaan eteenpäin. ”The Fighter” osoittaa myös sen, ettei musiikissa aina tarvita sen ihmeellisempiä elementtejä kuin perinteisen rock-kokoonpanon instrumentit, jotta saadaan aikaa puhutteleva albumi.

https://www.facebook.com/SimonMcBrideGuitarist

https://www.simonmcbride.net/

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen