Iron Maiden – The Book of Souls

Kirjoittanut Sami Elamaa - 1.9.2015

Täytyy aluksi tunnustaa, etten muista tarkalleen milloin olisin viimeksi odottanut syksyä näin innokkaasti. Noin pari kuukautta sitten sain kuulla, että lapsuuteni ihannoima brittilegenda Iron Maiden julkaisee 16. studiojulkaisun nimeltään ”The Book of Souls” syyskuun alkupuolella. Ja vielä tupla-albumin! Eihän tästä voinut olla muuta kuin innoissaan!

Eräässä noin viiden vuoden takaisessa haastattelussa Iron Maidenin perustajajäsen Steve Harris vihjasi, että ”The Final Frontier” (2010) jäisi bändin viimeiseksi studiojulkaisuksi. No, viidessä vuodessa on tapahtunut paljon asioita: Steve Harris julkaisi soololevyn, Iron Maiden lähti nostalgiselle Maiden England World –kiertueelle, jonka päätyttyä veteraanit aloittivat 16. kokopitkän suunnittelun. Kun tiedot uudesta julkaisusta levisi maailmalle, monien fanien leuat loksahtivat auki ja odotukset uuteen albumiin olivat todella korkeat. Iron Maidenin puheet niin sanotusta viimeisestä julkaisusta olivat pelkkiä huhupuheita.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Yhtye on todennut ”The Book of Souls” -albumin olevan parasta Maidenia pitkiin aikoihin. Jopa parempaa mitä niin kutsuttu viimeinen albumi ”The Final Frontier” olisi. Joskus lukiessaan kyseisiä kommentteja eri haastatteluissa en yhtään epäilisi veteraanien puhuvan pötyä. ”The Book of Souls”-albumin tuottajaksi on jälleen kerran valittu kunnioitettu Kevin Shirley, joka on tuottanut Maidenin kaikki 2000- ja 2010-lukujen studiojulkaisut, kuten muun muassa menestyksekkään paluualbumin ”Brave New World” (2000). Eikä edellinen ”The Final Frontier” ollut myöskään hullumpi julkaisu; mielestäni parhaimpia Maiden-julkaisuja 2000- ja 2010-luvulla joka olisi ollut erittäin hieno päätösalbumi jos se olisi jäänyt yhtyeen viimeiseksi. Näyttää tällä kertaa siltä, että uusi ”The Book of Souls” haluaa haalia kyseisen tittelin.

Aikaisemmin ennakkoon julkaistu ”Speed of Light” -single jakoi paljon mielipiteitä, erityisesti siitä, mihin suuntaan Iron Maiden on tänä päivänä mennyt. Muutama tuttuni tokaisi kappaleen olevan aika teennäinen, eikä tarjonnut mitään erityistä. Pöh, mitä ihmettä heidän päässään oikein liikkui!? Minusta ”Speed of Light” toimii mallikkaasti, vaikkei kuitenkaan yllä Maidenin 2000- ja 2010-luvun parhaimpiin kappaleisiin. Erityisen ”Speed of Light”-rallista tekee sen, että se muistuttaa hitusen verran vanhaa kunnon Deep Purplea, mutta kyseinen kappale on kuitenkin pelkkää alkupalaa tulevasta.

Sävellysprosessien kanssa herra Harrisin lisäksi Bruce Dickinsonilla ja Adrian Smithilla on ollut merkittävimpiä rooleja kappaleiden laadun suhteen. Albumin suosikeiksi kohdistuivat muun muassa herra Dickinsonin oma ”If Eternity Should Fail”-sävellys, mystinen ”The Great Unknown”, raskas, mutta tarttuva ja rokkaava ”Death or Glory” sekä tunnelmallinen ”The Man of Sorrows”, joka on jäänyt Dave Murrayn ainoaksi käsialaksi tällä albumilla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”The Book of Souls” on erikoinen albumi siinä mielessä, että albumin sävellysprosessia ei pahemmin rajoitettu, mikä kuuluu melko hyvin albumilla. Toisaalta, mikäli rajoituksia olisi laadittu voisi ”The Book of Souls” olla huonompi julkaisu, tai ehkäpä parempi. Miten kuuntelijat sen itse paremmin näkee. Minua ei olisi haitannut vaikka albumi olisi venynyt kahteen tuntiin, koska tiesin odottavani Maidenilta hienoa musiikkia. Myös uusia kokeiluja kuuluu albumilla, varsinkin herra Dickinsonin säveltämässä mammuttimaisessa ”Empire of the Clouds” –kappaleessa, jossa kuulaan Steinway Grand -pianon ja sinfonisten soittimien osuuksia. ”Empire of the Clouds” on erittäin erilainen sävellys Maideniksi, mutta toimii oikein loistavasti massiivisen tupla-albumin päätöskappaleeksi. Kappaletta voisi kuvata vaikka jonkin lyhyen musiikkielokuvan soundtrackiksi.

Täytyy myöntää, että albumista jäi muutama kappale hieman vaivaamaan, kuten Janick Gersin ja Steve Harrisin säveltämä geneerinen ”Shadow of the Valley”. Kappaleen introsta tulee väkisinkin mieleen yksi Smithin parhaimmistoon kuuluva kappale ”Wasted Years” ”Somewhere in Time” -albumilta (1986). Myös tasapaksuhko ”Tears of a Clown” kuulosti aika ponnettomalta suoritukselta. Kappaleet eivät ole huonoja, edes fanipojan korviin, mutta jossakin vaiheessa veteraaneiltakin alkaa luovuus haihtua, kun vanhoista kappaleista ”peukaloidaan” jokin osa pois, jota sitten vain kylmästi muokataan uudelleen. Myös Harrisin ”The Red and the Black” on perinteistä progekikkailua Harrisin tyyliin, joka ei minun mielestäni ole hänen parhaimpia vetoja. Ehkä turhan pitkäksi venytetty viisu minun makuuni, mutta kyllä sen jaksaa kuunnella läpi kerran tai pari.

En ehkä itse sanoisi ”The Book of Souls” -albumin olevan edellistä ”The Final Frontier” -julkaisua parempi, mutta albumi on hyvällä tavalla erilainen ja sen vuoksi mielenkiintoinen sekä upea julkaisu. ”The Book of Souls” -levyn kappaleet ovat kolossaalisen pitkiä, mutta jostain kumman syystä niiden parissa aika vierähtää uskomattoman nopeasti. Kaiken lisäksi näitä kappaleita haluaa kuunnella yhä uudestaan ja uudestaan. ”The Book of Souls” on todella vahva ja rohkea julkaisu, josta ei voi muuta kuin nostaa hattua. Tämä fanipoika jatkaa vielä uuden albumin kuuntelua monia, monia kertoja, ja silloin tällöin Trooper-oluen kanssa.