Iron Maidenin Bruce Dickinson kännykkäkulttuurista: ”Se on kuin ihmiskunnan epäonnistuminen”
Iron Maidenin ikoninen laulaja Bruce Dickinson on ottanut kantaa ihmisten kasvavaan pakkomielteeseen tallentaa elämäänsä puhelimillaan. Tuoreessa Appetite For Distortion -podcastin haastattelussa Dickinson harmitteli, että moni elää nykyään enemmän tallentaakseen hetkiä kuin kokeakseen ne aidosti paikan päällä.
”Monella tapaa toivoisin, ettei noissa laitteissa olisi koskaan ollut kameraa. Mutta se on keksitty. Kuvailisin sitä nykyään lähinnä tarttuvaksi vitsaukseksi. Ihmiset katsovat maailmaa tuollaisen typerän laitteen kautta. Se on pohjimmiltaan kuin ihmiskunnan epäonnistuminen – annat aistisi kokonaan tämän pienen fasistin käsiisi. Laita se alas, laita taskuun ja katso ympärillesi. Katso ihmisiä, iloa, bändiä. Tunne musiikki. Puhelin katkaisee sen kaiken. Minusta se on surullista, ja esiintyjänä myös raivostuttavaa. Haluan yleisön, joka reagoi tunteella – en pelkkää joukkoa Android-tolloja”, Dickinson sanoi.
Iron Maiden on pyytänyt fanejaan olemaan käyttämättä puhelimia konserteissaan osana tuoretta Run For Your Lives -maailmankiertuettaan. Dickinson nosti esimerkiksi kesällä San Diegossa näkemänsä Ghostin keikan, joka toteutettiin täysin puhelinvapaana:
”Ero oli uskomaton. Tunnelma – wow. Ihmiset käyttäytyivät eri tavalla, kohtelivat toisiaan eri tavalla, juttelivat keskenään, eikä huomio ollut vain bändissä. Se oli todella merkittävä ero.”
Myös muut yhtyeet, kuten Tool, ovat ottaneet käyttöön vastaavia käytäntöjä.
Trunk Nation With Eddie Trunk -ohjelmassa Dickinsonilta kysyttiin, kuinka hyvin fanit noudattivat Iron Maidenin pyyntöä Euroopan-kiertueella.
”Riippuu maasta ja asenteista, mutta sanoisin, että todelliset diehard-fanit, erityisesti eturivissä, kunnioittivat sitä ja ymmärsivät. Ja kyllä, suurin osa kunnioitti. Oli silmiinpistävää, jos joku yksittäinen ihminen piti puhelinta ylhäällä tuhansien joukossa – muut alkoivat heti huomauttaa: ’Hei, mitä oikein teet? Laita se pois, me yritämme pitää hauskaa. Tämä ei ole vain sinusta kiinni’.”
Dickinson myöntää kuitenkin, että mitä suuremmaksi yleisöt kasvavat, sitä vaikeammaksi kiellon valvominen käy:
”Kun yleisöä on 50 000 ihmistä ulkona, sitä ei enää voi täysin hallita. En halua, että tilanne menee siihen, että paikalla on vartijoita kuin jossain keskitysleirissä katsomassa, onko jollain puhelin esillä. Se on hieno tasapaino.”