iRonica

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 26.11.2007

iRonica on kotimainen gootti metalli yhtye, jolta ilmestyi muutama viikko sitten debyytti albumi ”Consequences”. Otimme albumin tiimoilta yhteyttä yhtyeen kitaristiin Ville Paliniin, joka kertoi meille hieman albumin teosta sekä historiastaan kitaran parissa.

ironica.jpg

Terve. Näin alkuun voisitko hieman esitellä itseäsi ja kertoa historiastasi kitaran kanssa. Milloin aloitit soittamaan ja mikä sai sinut valitsemaan juuri kitaran?

Ville Palin: Elikkäs nimi on Ville ”Nepal” Palin, 24 vee, ja kitaraa soitellut nyt sen noin kohta kaksitoista vuotta. Aloitin joskus rummuilla, joita soittelin muutaman vuoden, ja samalla näpelöin hieman bassoakin. Kuitenkin kummankin instrumentin jälkeen oli sellainen olo, ettei näillä oikein pysty riittävän hyvin ilmaisemaan itseään. Siksi valitsin sitten kitaran, kun oivalsin, että sillä pystyy todella helposti tuomaan ilmoille sen miltä itsestä tuntuu, ja koska minulla oli aina ollut tarve tehdä biisejä, kitaralla se onnistui luontevammin kuin edellämainituilla.

Kertoisitko hieman bändin historiasta. Miten löysitte toisenne ja perustitte iRonican?

Ville Palin: Bändin perustivat kosketinsoittajamme Jukka, basistimme Jani ja entinen toinen kitaristimme Esa, jotka alussa soittivat suomenkielistä punkkia juurikin Ironian nimellä. Pojat vaihtoivat nimensä siinä 1999 tienoilla iRonicaksi, ja kielen englanniksi. Minua pojat kysyivät muistaakseni vuonna 2000 alunperin bändiin rumpaliksi, ja yhdet treenit kävinkin soittamassa rummuilla. Seuraaviin toin kitarakamat, ja sille tielle jäin. Varsinainen rumpalimme Aki tuli mukaan noin vuoden sisällä siitä kun minä olin liittynyt bändiin, ja nykyinen laulajamme Elina on nyt ollut mukana suunnilleen vuoden.

iRonican nimi oli Ironia ennen nimen vaihdosta. Mistä nimi iRonica tulee? Onko nimellä jokin tarina?

Ville Palin: Ironiasta iRonicaksihan nimi muuttuupi kätevästi lisäämällä c- kirjain tuonne tekstin väliin. Sen jälkeen jossakin vaiheessa iRonica-nimen kirjoitusasu vakiintui sellaiseksi kuin se nyt on, eikä se sisällä mitään tekotaiteellista paskaa.

Vuoden 2007 alussa solmitte levytyssopimuksen Poko Recordsin kanssa. Oliko Poko Records ainut, joka oli teistä kiinnostunut vai jouduitteko te valitsemaan levy-yhtiöiden välillä? Miten päädyitte loppujen lopuksi Pokoon?

Ville Palin: No tuota, en itse asiassa tiedä oliko muita kiinnostuneita, mutta mikäli näin oli, ainakin Poko oli niistä kaikista nopein. Viimeiseksi demo-ep:ksi jääneen ”A Few Steps Behindin” valmistumisen ja levy-yhtiöpommituksen jälkeen meni noin viikko, kun puhelin soi. Poko oli valmis panostamaan meihin tosissaan ja nopeasti, ja sai meidät heti aluksi vakuutettua siitä, että hommat pitetään toimimaan. On mukavaa olla Suomalaisen ison levy-yhtiön

panostuslistalla kuin ulkomaisen monikansallisen levy-yhtiön rosterissa, missä yksikään bändi levy-yhtiön top 10-myyntilistan ulkopuolella ei saa kunnolla mitään aikaiseksi. Ja sitäpaitsi, Pokollahan on pitkä historia ja pirusti kokemusta alalta, ja monikansalliset verkostot ympäri maailmaa tarvittaessa. Kaikki onkin mennyt kaikin puolin loistavasti, ja me yritämme parhaamme mukaan olla levy-yhtiön luottamuksen arvioisia.

Teidän debyyttialbumi ”Consequences” julkaistiin lokakuun 31. päivä. Valottaisitko meille hieman albumin tekoprosessia. Millainen on teidän ”normaali” tapa tehdä uusi kappale?

Ville Palin: Albumia äänitettiin Kemissä TicoTico- studiolla yhteensä viisi viikkoa. Äänittäjänämme toimi Suomen heviskenen yksi ”the” -kasvoista, Ahti Kortelainen, jonka kanssa oli suorastaan mahtavaa työskennellä. Noviisit saivat myös huomata, että albumin työstäminen kokopäiväisesti on aika raskasta, mutta palkitsevaa työtä.

Uudet biisit demotan treenikämpillä tai kotona valmiiksi, eli rumpuja, bassoja, kitaroita ja koskettimia myöten, ja laulan

biiseihin demolaulut Elinan työn helpottamiseksi. Sitten biisit napsautetaan cd:lle tai amppäreiksi, ja CD / ämppärit napsautetaan bändin jäsenistölle tarvittaessa jonkinmoisien tukinuotistojen kera. Porukka treenaa biisit tahollaan valmiiksi, ja muuttelevat tai lisäävät jotakin omiin osiinsa. Treenikämpälle kokoonnumme sitten treenaamaan yhteensoittoa ja sovittamaan biisejä, ja teemme tarvittaessa muutoksia. Näin säästämme arvokasta aikaa

treenikämpällä, kun ei tarvitse aloittaa kaikkia hommia ihan alusta.

Mistä yleensä ammennatte ideat lyriikoihin?

Ville Palin: Kirjoitan sanoitukset lähinnä itseäni jollakin tavalla koskettavista asioista, yleensä ihmissuhteista tai muista

ympärilläni tapahtuvista asioista. Yleensä tekstit ovat aina todella henkilökohtaisia jollakin tapaa, mutta mielestäni ainoa

oikea tapa tehdä koskettavaa lyriikkaa on juuri sen aitous.

Mikä on sinun lempi kappale ”Consequences” albumilta? kertoisitko meille hieman kyseisestä kappaleesta.

Ville Palin: Pidän tietenkin kaikista biiseistä, mutta erityisen rakkaita minulle ovat ”Make Me Whole Again”, ”Before The Leaves Fall” ja ”Fragile, Devoted, Disgraced”. Kaksi ensimmäistä edustavat tunnelmaltaan jotakin todella haurasta ja herkkää, kaipaavaa ja surullista. Niihin saimme studiossa todella hyvän tunnelman. ”Fragile, Devoted, Disgraced” edustaa taas sitä aggressiivisempaa puolta, ja biisin idea, tunnelmasta toiseen hyppiminen saatiin toteutettua loistavasti. Joskus tunteet heittelevät aivan laidasta laitaan, ja siitä on nimenomaan tässä biisissä kyse, ja sen kyllä takuuvarmasti kuulee.

Olet toimittaja ja sinun pitäisi kuvailla ”Consequenses” albumia. Miten kuvailisit?

Ville Palin: Ööh… Aika vaikea sitä on itse ulkopuolisesti kuvailla, mutta sanoisin, että monipuolinen metallinmakuinen kokonaisuus, jossa tunteet ovat vahvalla sijalla. ”Consequences”:lla bändi antaa kaikenmoisille metalli- ja hevidiggareille jotakin pureksittavaa, ja albumi kestää kuuntelukertojen kulutusta hyvin. Albumilla bändi antaa hyvän kuvan siitä, mihin se pystyy, mutta kaikkea ei silti vielä olla nähty.. ;)

Esiinnyitte viime kesänä Nummirokissa. Mitä mieltä olet itse festarista? Mikä on mielestäsi paras kotimainen festivaali?

Ville Palin: Nummirockhan on kuin omiensa parissa olisi! Keikka meni hyvin, ja festarilla on ihan helvetin hyvä henki, sillä hevimiehet ja -naisethan ovat leppoista kansaa, ja viihtyvät toistensa seurassa kuin hullut konsanaan, eikä tarvitse miettiä, että tulisi joku huutelemaan ”saatanan-pitkätukka-mene-töihin”- tyylistä hervotonta ja aina niin hulvatonta läppää. Kerta kaikkiaan mainio festivaali! :) Musiikkitarjonnassa ei muuten Nummirockia mennäkesänä petonnut mikään muu festivaali, sen verran mahtavia bändejä siellä oli esiintymässä.

Kotimaisista festivaaleista tietynlainen oma tunnelma löytyy ainakin Provinssista sekä Nummirockista, mutta pakko on lisätä tähän listaan myös Kaustinen Folk Music- festarikin. Näitähän on mahdoton vertailla keskenään mitenkään, mutta ainakin näissä kaikissa vallitsee omanlaisensa, vangitseva ja viihtyisä tunnelma.

Tällä hetkellä monet yhtyeet kuten esimerkiksi At The Gates ovat tekemässä comebackkia. Jos saisit valita yhden yhtyeen, joka tekisi comebackin, mikä se olisi ja miksi?

Ville Palin: Jaa-a… Vaikea sanoa, mutta Van Halen olisi mahtava nähdä lavalla taas alkuperäisessä kokoonpanossa, samoin Pantera.

Olette saaneet albumista hyvää palautetta. Mitä mieltä olet itse albumista? Jos saisit nyt nauhoittaa albumin uudestaan, tekisitkö ehkä jotain asioita toisin?

Ville Palin: Olen itse todella tyytyväinen albumiin, mutta vasta näin jälkikäteen on huomannut, miten paljon pieniä sovituksellisia juttuja olisi voinut tehdä paremminkin. Tekisin nyt ehdottomasti joitakin juttuja toisin, mutta en mitään kovin radikaalia. Lähinnä pikkujuttuja, joiden on huomannut häiritsevät näin jälkikäteen.. Bändi on kehittynyt huimasti albumin äänityksien ajoista, mistä ei muuten ole kovin kauaa, ja se varmasti kuuluisi lopputuloksessa, mikäli albumi äänitettäisiin nyt uusiksi. Mutta kuten sanottua, todella tyytyväinen olen. :)

Vuosi 2007 on melkein lopussa ja on tullut aika listata vuoden 2007 parhaat albumit. Nimeä meille oma TOP 5 listasi ja pienet perustelut, miksi nämä levyt on niin hyviä.

Ville Palin: Nyt tuli paha. En nimittäin ikinä muista, milloin joku levyistä on julkaistu.. :) Mutta ainakin Nightwishin ”Dark Passion Play” kuuluu kärkiviisikkoon ihan ehdottomasti. Heviä ei yksinkertaisesti enää voi kovin helposti tuota isommaksi jalostaa. Plus että Tuomas tekee helvetin hyviä biisejä ja ennenkaikkea sanoituksia. Toinen hyvä albumi oli HIM:in ”Venus Doom”. Vaikkakaan sitä en ole ehtinyt kuunnella kovin paljoa, voisin sitä tällä hetkellä kuulemani

perusteella sanoa Himin yhdeksi parhaista levyistä. Symphony X:n ”Paradise Lost” tarjosi todella tuoreen kuuloista SX:ää kuitenkin vanhojen tuttujen elementtien kanssa. Helvetin kova albumi kaikin puolin, ja eihän kavereiden soittotaitoa voi kiistää kukaan. Samoin Dream Theaterin ”Systematic Chaos” oli yhtyeeltä yllättävän kova levy. Viimeisenä listalle pääsee Apulannan ”Eikä Vielä ole Edes Ilta”. Sanoittajana Toni Wirtanen on Suomeksi tehdyn musiikin saralla kärkikastia.

Hieman keikoistanne. Mikä on ollut hulluin asia, mitä teille on tapahtunut livenä soittaessanne?

Ville Palin: Heh, kyllähän siellä on sattunut kaikenlaista.. Vedet ovat kaatuneet pedaalilautojen päälle, tukat jääneet kiinni virityskoneistoihin, moshatessa pää osunut polveen, housut ratkenneet liian leveän haara- asennon seurauksena.. Koko touhuhan on tien päällä aikamoista spedeilyä, mutta aina hyvässä hengessä. Ei muuta kuin keikoille kattelemaan, mitä seuraavaksi voisi tapahtua.

Millaiset tulevaisuuden suunnitelmat teillä on? Tullaanko ”Consequences” julkaisemaan muuallakin kuin vain Suomessa tulevaisuudessa?

Ville Palin: Ainakin suunnitelmia ja puheita on asian tiimoilta ollut, ja ainakin muutamasta paikasta olemme saaneet jo vihreää valoa, mutta katsellaan asia kerrallaan. Tavoitteita saa toki olla ja kyllähän mekin ulkomaille haluaisimme lähteä, mutta pysytään maassa ja otetaan asiat vastaan sellaisina kuin ne tulee, suunnitelmat on aina suunnitelmia enne kuin ne oikeasti toteutuvat. Pilvilinnoista ei ole mitään hyötyä, eikä sellaisia kannata rakkennella. Tavoitteena olisi kuitenkin tehdä mahdollisimman paljon keikkaa ja elättää itsensä tällä hommalla, mikä olisikaan mukavampaa kuin tehdä sitä mitä rakastaa, ja elää sillä.

Kiitoksia todella paljon tästä haastattelusta. Viimeisiä viisaita sanoja lehden lukijoille?

Ville Palin: Kiitoksia kovasti mukavasta haastattelusta! Ei muuta kuin tsekkaamaan bändin kehuttu livekunto! Nähdään keikoilla!