Ironwillin kakkosalbumi on lupauksia herättävä kokonaisuus, josta puuttuu se lopullinen niitti

Kirjoittanut Vili Vaskunlahti - 12.7.2021

Psykologista rockia soittava italialainen Ironwill yhdistelee tuoreella ”Breakout”-albumillaan niin rockia, metallia kuin jopa funkia, jotka muodostavat varsin onnistuneen kokonaisuuden. Albumia kuunnellessaan kuulija törmää kuitenkin ikävään asiaan liian monen kappaleen kanssa, mikä ei tee tästä sitä ”superlättyä”. Kun palikat saadaan kuntoon on Ironwillillä kaikki mahdollisuudet vaikka mihin!

Albumi alkaa hyväntuulisella ”As Fast As Rock and Roll” -kappaleella, joka on levylle juuri oikea avausraita. Se saa kuuntelijansa liikkumaan ja synnyttää kiinnostuksen kuulla lisää. Albumi jatkaa tästä sen raskaampaan osastoon varsin luontevasti, josta sukelletaan vangitsevan ”Save Me” -balladin pariin, joka on ehdottomasti albumin parhaimmistoa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Tämän jälkeen albumi ikään kuin alkaa uudestaan ja hyppää vangitsevasta balladista jälleen albumin raskaampaan puoleen. Tässä vaiheessa albumia on paljastunut albumin selkeä heikkous. Monessa kappaleessa kuullaan erittäin hienoja kevyempiä melodioita ja hyviä raskaampia kitarariffejä, jotka nostavat kuulijan odotukset tulevaa kohtaan, mutta liian usein kuuntelija joutuu hieman pettymään. Mahdollinen huippukappale hieman lässähtää ja se jää osastolle ”ihan hyvä”, ainekset kun olisi ollut ”huikeaa!”-osastolle.

Ironwill onnistuu muodostamaan loppujen lopuksi albumistaan hyvän kokonaisuuden. Kappaleiden sijoittelu on paras mahdollinen. Vaikka albumilla kuullaan monipuolisesti eri genreistä vivahteita, on se onnistunut säilyttämään psykologisen rockin tunnuspiirteet: kappaleiden rakenne, kitarasoundit, lyriikat ja laadukas soittotyöskentely. Laulajan persoonallisesta äänestä ja laulutyylistä on annettava kiitettävä arvosana. Albumiin ei kyllästy ja kun sen aloittaa, sen haluaa kuulla loppuun.