Kuva: Kalle Kervinen Photography

Isänmaan toivot – Uutta metallia Suomesta, osa 26

Kirjoittanut J.Anttolainen - 6.2.2018

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä, ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen kohonneet asemaan, jossa ne nykyään ovat. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Ninetyfive50

Pääkaupunkimme Helsingin suunnalta melodista death/groove -metallia soittavan Ninetyfive50:n tarina alkoi jääkiekkojoukkue Vaasan Sportin pukukopissa keväällä 2008. Mikko Rossi ja Jaakko Suomalainen, molemmat Vaasan Sportin maalivahteja, tapasivat sattumalta Jaakon ollessa pelaamassa yhden pelin Sportin paidassa. Juttu luisti siihen malliin, että pian kaksikko huomasi puhuvansa musiikista jääkiekon sijaan. Kumpikin piti groovaavasta melodisesta death metallista, kuten Lamb of Godista ja In Flamesista, ja molempia kiinnosti oman musiikin tekeminen. Miten satunnainen tapaaminen jäähallilla johti bändin perustamiseen ja miten asiat etenivät nykyiseen pisteeseen? Kaaoszine kysyi ja Ninetyfive50:n laulaja Mikko Rossi vastaili.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Sanoista tekoihin.
– Tultiin heti hyvin juttuun. Jaakko antoi ex-bändinsä demon mulle kuunteluun ja mietittiin bändijuttuja
enemmänkin. Meidän tiet erosivat vielä samana iltana, mutta ideansiemen bänditouhuista jäi itämään. Puolisen vuotta myöhemmin meidän tiet kohtasivat jälleen, kun Jaakko muutti Vaasaan ja päätettiin soitella kimpassa. Me soitettiin molemmat kitaraa ja ajatuksena oli, että käydään yhdessä jamittelemassa ja katsotaan, mitä tapahtuu.

– Heti ensimmäisen soittokerran jälkeen kävi valitettavasti ilmi, että mun A-mollin rämpytys ei riittäisi mitenkään metallimusiikkiin vaadittavalle tasolle. Palo yhdessä musiikin tekemiseen oli kuitenkin kova, ja sisäisen siirron jälkeen mä asetuin laulajan saappaisiin.

”Uuteen rooliin treenatessa naapurit hakkasivat innoissaan mukana rytmiä seinään.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Treenien jälkeen lounaspöydässä me hahmoteltiin vartissa ensimmäisen biisin teksti. Tarinaa löytyi yllin kyllin omasta elämästä, josta myös bändin nimi Ninetyfive50 juontaa juurensa. Eräs varsin tunnettu setä jaksoi kyseistä prinsiippiä hokea päivästä toiseen. ”95%:n keskittyminen = 50%:n suoritus”. Se sama ideologia kuvastaa vielä tänä päivänäkin bändin tekemistä. Koskaan ei vedetä puolivaloilla, vaan annetaan täydet 100%!

Ensimmäinen biisi valmistui hetkessä. Rummut nakutti narulle Jaakon entinen bändikaveri, Helsingissä asuva Jukka Reinikainen. Kovalla groovella soittava Jukka liittyi myöhemmin bändin vakituiseksi rumpaliksi.

Hart-Sporttia, demoja ja oikea bändi.
– 2010 Vaasan Sportin tiputtua play-offseista karulla tavalla, me jäätiin paluumatkan jälkeen pukukoppiin Jaakon kanssa. Jaska kaivoi Finlandia Vodkan esiin ja sekoitti siihen Hart-Sporttia. Muutaman lasillisen jälkeen me vedettiin kopissa kahden miehen keikka. Laitettiin stereot täysille, Jaakko soitti harjanvartta ja mä lauloin kaukosäätimeen. Ilmeisesti mun heittäytyminen koppikeikkaan teki vaikutuksen. Jaakko oli sitä mieltä, että bändin roolit on nyt lukittu ja juuri tällaista aggressiivista menoa me kaivataan, kun me joskus noustaan oikealle lavalle. Viimeistään tämän illan aikana lyötiin kunnolla bensaa liekkeihin ja päätettiin, että bändihommaa lähdetään työstämään tosissaan.

Suunnitelma kuitenkin vaikeutui harmittavan nopeasti Jaakon muutettua pois Vaasasta. Muutama vuosi vierähti etäsuhteessa, kuitenkin biisien ideoita internetin välityksellä muovaillen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

– Viimein 2014 mä ilmoitin Jaskalle, että ollaan muuttamassa Helsinkiin, missä Jaakkokin siis asui. Heti, kun muuttokuorma oli saatu sisälle asuntoon, me suunnattiin treenikämpälle. Myös rumpali Jukka tuli paikalle. Meillä oli kolmestaan hyvä meininki ja viihdyttiin treeniksellä niin hyvin, että tiedettiin tässä olevan jotain erityistä. Siitä alkoi uusien biisien työstäminen, tiukka treenaaminen ja lopulta ensimmäisen demon ”The Oakey Principles” nauhoittaminen vuoden 2014 loppupuolella. Demo nauhoitettiin kokonaisuudessaan treeniksellä omin voimin. Jukka toimi lähes kaikissa rooleissa, rumpalista miksaajaan.

– Nyt kun meillä oli ihan fyysinen äänite ja muutama biisi siihen päälle, alkoi mieli laukata keikkojen soittamisen ympärillä. Mutta ei kai me nyt triona mennä vetämään? Into taustanauhojen käyttöön ei ollut suurta, joten seuraavaksi olikin sitten aika etsiä bändiin toinen kitaristi sekä basisti. Muusikoiden.netin kautta löytyi ensimmäiseksi kitaristi Anssi Vilmi. Jaska antoi Anssille kuusi biisiä opeteltavaksi ja viikon päähän sovittiin treenit. Anssi soitti kaikki biisit alusta loppuun timanttisesti, ja kun kyseessä oli kaikin puolin mukava heppu, oli selvää, että kitaristin paikka oli täytetty. Seuraavaksi syöttiin tarttui basisti Aki Andrejeff. Vaasan poika, joka oli kiinnittänyt huomiota bändin nimeen ja päätti kokeilla onneaan. Ja se kannatti. Jukka mietti ääneen, että kaikenlaisia seppiä on tullut vuosien aikana nähtyä, eikä sen usko ollut kovin korkealla, kun Aki käveli sisään.

Aki kasasi omat soittokamansa, viritti bassonsa, lämmitteli sormet ja näytti mihin pystyy. Myös Aki hoiti biisit timanttisesti, ja näin ollen bändi oli kasassa.

Treenikämpältä isoille lavoille.
– Ensimmäinen keikka me soitettiin 2015 loppupuolella Helsingissä, jo edesmenneellä Prkl Clubilla. Oli selvää, että tätä me halutaan tehdä! Keväällä 2016 me osallistuttiin Emergenza festival -kilpailuun. Tavoitteena oli, että ensimmäisestä karsinnasta pitää päästä jatkoon ja näin ollen Nosturiin soittamaan. Ja näin siinä sitten kävikin. Nosturiin me teetettiin esiintymisasuiksi lätkäpaidat, jotka viimeistelivät bändin olemuksen lavalla. Lopulta me sijoituttiin kilpailussa kolmanneksi ja Jaakko valittiin finaalin parhaaksi kitaristiksi. Vuoden lopulla tie vei Vaasaan ja WsArenalle lämppäämään Suomen kovinta bändiä, Stam1naa. Yleisöä oli mahtavasti ja palaute oli jälleen kerran ylistävää. Seuraava askel oli varata studio Finnvoxilta Helsingistä. Matias Kupiainen puikoissa. Jukka nauhoitti rummut narulle parissa päivässä. Kitarat ja bassot nauhoitettiin Topias Kupiaisen valvovan silmän alla. Laulut purkitettiin pop/jazz konservatoriolla Topiaksen kanssa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

– Debyytti-EP ”Mastermind” valmistui alkuvuodesta 2017. EP:n julkkarikeikka soitettiin lähes täydessä Semifinaalissa, Helsingissä 14.4.2017. Biisien tekemisestä sen verran, että pääasiassa Jaakko tuo aihioita pöytään ja siitä lähdetään sitten porukalla muokkaamaan ja hiomaan. Näin syntyy aito alkuperäinen Ninetyfive50 -tuotos. Lyriikat on pääsääntöisesti meidän omia kokemuksia tai tilanteita, missä ollaan oltu mukana. Tekstejä tehdessä on kieltämättä usein ollut joku tietty tyyppi tai tapahtuma mielessä, mutta kyllä meidän lyriikoista löytää kuka vaan yhtymäkohtia omaan elämäänkin. Pääsääntöisesti vihaista tuotosta ja tilitystä, mihin on jokaisen helppo samaistua. Vuoden 2018 suunnitelmissa on saada alulle tuleva EP. Biisejä on kertynyt hyvä nippu ja niistä pitäisi valita parhaat, jotka sitten nauhoitetaan.

– Vaasaan me tehdään komia paluu 16. helmikuuta, kun me soitetaan Vaasa Kaaosfestin avausillassa! Sen jälkeen meidät löytää Vantaan Bar Rock Bearista 30.3. Muita varmistettuja keikkapäiviä ei tällä hetkellä ole, mutta Ninetyfive50:llä on vireillä mielenkiintoisia yhteistyökuvioita eri bändien kanssa, joista luonnollisesti tiedotamme sosiaalisessa mediassa. Ninetyfive50:n musiikki on sekoitus aggressiivista laulua, tiukkoja riffejä ja kauniita kitaramelodioita. Livenä meidän bändi on parhaimmillaan!