Kyllähän se vituttaa, kun jokainen vastaantuleva potentiaalinen ex-vaimo on vähintäänkin serkku jonkin sukuhaaran kautta. Olen tullut siihen tulokseen, että tämä on suurin osasyy Islannin metalliskenen nousuun – jonnekinhan nuorten miesten (ja miksei naistenkin) on seksuaalinen turhautumisensa purettava. Ei sillä, että pistäisin pahakseni luurien tällä puolella. Tuo eristäytynyt sukurutsauksen mekka (toivottavasti Hafþór Júlíus  ”The Mountain”  Björnssonin suomen osaaminen on ruosteessa, olen nimittäin liian nuori päätymään vatsalihaksilla raastetuksi proteiinipirtelöksi) on tuottanut viime vuosina melko timanttisia bändejä.

AUÐN julkaisi ensimmäisen nimikkokokopitkänsä vuonna 2014. Albumi sai kiitettävän vastaanoton alan piireissä: bändi pääsi pitkälle vuoden 2016 Wacken Metal Battlessakin voittaen Islannin paikallisen kilpailun ja sijoittuen kolmanneksi itse päätapahtumassa. Myös päätoimittajamme Arto Mäenpää oli todistamassa Islannin osakilpailua tuomarin ominaisuudessa ja kehut Islannin vedosta irtosivat myös Artolta.

”Farvegir Fyrndar” ei ole, kuten ei ollut edeltäjänsäkään, pelkkää turpaanvetoa alusta loppuun. AUÐN:n vahvuus tulee esiin nimenomaan eeppisten tunnelmoivien maalailujen ja hallitun täyskaaoksen kombinaatiossa. Vaikka tempo ei läpi levyn olekaan tapissa, niin mistään jatkuvasta himmailusta ei ole kuitenkaan kyse, sillä viidakkolekasta tulee naamaan ajoittain todella raskaasti. Yhtenä suurena erona debyyttiin verrattuna on Norjan suuntaan kumartava, selvästi tummempi äänimaailma. Levyn alussa pidin soundeja jopa tunkkaisina, mutta mitä pidemmälle kiekko etenee, sitä paremmin toivuin kulttuurishokista ja pääsin soundeihin sisälle.

Ja kun levyyn lopulta pääsee sisään, ryömii luureista viisiraajainen metallihirviö, joka ottaa sielun tiukkaan syleilyynsä, enkä toistaiseksi en ole vielä havainnut pienintäkään aikomusta irti päästämisestä. Harvoin sitä tulee sunnuntaiaamuisin herättyä ennen kuutta päässä soivaan ajatukseen: pakko kuunnella lisää.

Kiekko on luotu kestämään kovaa ajoa. Tätä arvostelua rustatessani pyöritin teosta sen verran useasti, että sekosin laskuissa ajat sitten. Kuuntelukokemus tuntuu vain paranevan mitä useammin levyn kahlaa läpi, toki kiekko ei vaadi näin paljon kuuntelua auetakseen. Usein kuitenkin huomasin, että vaikka olin päättänyt kuunnella jotain aivan muuta, teki kehoni autonomisen päätöksen ja huomasin käteni vievän kyseisen teoksen soittimeen aivoiltani kysymättä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Tätä levyä ei ole tehty kuultavaksi vaan kuunneltavaksi. Parhaiten eepos pääsee oikeuksiinsa, kun lyö luurit päähän, pitää turpansa ja silmänsä kiinni, ja antaa AUÐN:n johdattaa syvälle karun kauniiseen maailmaansa, jonka ilmapiiriä on lähes mahdoton sanoin kuvailla. Harvoin jään hiljaiseksi ja yleensä kykenen jollain tasolla analysoimaan musiikkia – tai edes pätemään muuten vain – mutta tällä kertaa on todettava, etten yksinkertaisesti usko kykeneväni tuottamaan levylle oikeutta tekevää tekstiä.

On levyjä, jotka saavat kaikki karvat kropassa nousemaan pystyyn. On levyjä, joita kuunnellessa kyyneleet kihoavat silmäkulmaan. ”Farvegir Fyrndar” on levy, jonka kauneus puristaa rintaa ajoittain fyysisen pahan olon partaalle. Tämä on koettava itse.

”Farvegir Fyrndar” julkaistaan 10.11.2017 Season Of Mistin kautta.

9/10

Kappalelista:

1. Veröld Hulin
2. Lífvana Jörð
3. Haldreipi Hugans
4. Prísund
5. Ljósaslæður
6. Blóðrauð Sól
7. Eilífar Nætur
8. Skuggar
9. Í Hálmstráið Held

Ensimmäinen julkaistu levyn single ”Í Hálmstráið Held”: