”Itärannikon sitkeät” – klassikkoarviossa Hatebreedin 20-vuotias ”Perseverance”

Connecticutin New Havenista tuleva hardcorea ja painavaa metallia tymäkässä mittasuhteessa keskenään blandaavan Hatebreedin toinen albumi ”Perseverance” julkaistiin Universalin kautta 26.3.2002.

Viisi vuotta runsaasti ylistystä saaneen, pienlevy-yhtiö Victory Recordsin kautta julkaistun, hyvin menestyneen ja yhtyeelle merkittäviä kiertueslotteja ja mainetta hankkineen debyyttialbumin, ”Satisfaction Is A Death Of Desire” (1997), jälkeen meno yltyi. Mm. Deftonesin, Slayerin, Entombedin ja Napalm Deathin kanssa tekemiensä kiertueiden jälkeen Hatebreed oli ottanut jättiharppauksen kohti valtavirran musiikkibisnestä. Lopulta Universal Music näki yhtyeessä riittävästi kaupallista potentiaalia ja signasi yhtyeen. Hatebreedin luupäisimpien UG-ajan fanien ennakkoluuloista poiketen, tämä ei silti tarkoittanut yhtyeen musiikillisen linjan löystymistä tai itsensä myymistä.

Yhtyeen alkuperäisjäsenten vokalisti Jamey Jastan ja basisti Chris Beattien lisäksi Hatebreedin kokoonpanon muodostivat vuonna 2002 sittemmin (2006) lohduttomasti oman käden kautta edesmennyt rytmikitaristi Lou ”Boulder” Richards, soolokitaristi Sean Martin ja rumpali Matt Byrne. ”Perceverancen” tuotannosta vastasivat Steve Richard ja Matt Hyde. Albumin äänitti sittemmin raskaansarjan jenkkimetallin huippuäänittäjien joukkoon noussut Christopher ”Zeuss” Harris. Albumin miksaamisesta vastasi kanadalainen miksaaja Randy Staub (mm. Metallica, Bon Jovi, Nickelback, Alice In Chains).

Albumina ”Perseverance” ei totutusti anna tuumaakaan periksi. kappaleiden jengihuudahduksissa yhtye käytti vanhan liiton hardcore-meininkiin kuuluen reilua kymmentä kova- ja rumaäänistä miesoletettua, joiden joukkoon kuuluivat mm. groove-thrash-yhtye Shadows Fallin basisti Paul Romanko ja sittemmin Anthraxiin liittynyt soolokitaristi, Jonathan Donais.

Raivokkaana tykityksenä starttaava, napakasti groovaavan kertosäkeensä varassa toimiva, vaikkakin Slayerin riffiarkulta poimittu ”Proven” käynnistää turpasaunan juuri kaivatulla intensiteetillä. Itsepintaisesta punk-sävyisyydestä metalliseen, tuplabasari-läikytykseen ja pelkistetyllä niskantaittoriffillä varustettuun kertsiin ampaiseva albumin nimibiisi ei myöskään turhia krumeluureja tarjoile. Keskitempoista death n’ rollia lekagroove-osiensa välissä tarjoileva ”You’re Never Alone” ei sekään hellitä tuumaakaan intensiteetistään. Albumin ykkösnyrkki, videobiisi ”I Will Be Heard” on edelleen yksi vuosituhannen klassisimpia modernin hardcoren kappaleita.

On ihailtavaa seurata yhtyeen tuotannollista osaamista ja ymmärrystä, kuinka ääriaggressiivinen hardcore-yhtye osaa hidastaa kappalettaan juuri optimaaliseen tempoon, niin että sen ultraraskas kitaravalli pääsee jyräämään maksimaalisella teholla ja niin, että biisi vyöryy silti päälle vastustamattomasti. Eri tempoisten osiensa suhteen vaihtelevuudessaan runsaat ”A Call For Blood”, ”Unloved” ja albumin raskaimpiin nyrkinpuintakappaleisiin kuuluva ”Below The Bottom” toimivat edellämainitusta oivallisina esimerkkeinä.

Albumin suoraviivaisimmat, ainoastaan puolitoista minuuttia kellottava, hardcore-vedot ”We Still Fight” ja rumpali Matt Byrnen paukuttamalla tom-kompilla vaanivasti painostava ”Bloodsoaked Memories” toimivat lähinnä hetkellisesti tunnelmaa muualle vieroittavina hetken häivähdyksinä. Albumin B-puolelta tehokkaimpiin myllytysten joukkoon iskee vanhan liiton moukari ”Hollow Ground” ja Slayerin kitaristin Kerry Kingin soittamat pikasoolot sisältävä ”Final Prayer” sekä ilmava ”Healing To Suffer Again” ja napakasti jauhava päätösbiisi ”Remain Nameless”.

Kokonaisuuden loppua kohti tultaessa biisien luoma jännite alkaa kuitenkin hieman herpaantua. ”Smash Your Enemies” on drop-osana oikein toimivaa outroaan lukuun ottamatta albumin tyhjäpäiväisin kappale. Ja vaikka ”Judgement Strikes (Unbreakable)” sisältääkin albumin standardit yltäkylläisyyteen asti täyttävää auditiivista moukarointia, ovat sen elementit astetta heikommin uusiokierrätettyjä, täynnä edeltäjiään toistavia ideoita. Toisaalta albumin puoliminuuttiseksi outroksi typistetyssä rytistyksessä olisi ollut aineksia täyteenkin kappaleeseen, mutta jostakin käsittämättömästä syystä se päätettiin jättää vain demon kaltaisena idearaakileena levylle.

Vuonna 2003 Hatebreedin musiikin leviämistä edistivät kahden kappaleen päätyminen Hollywood-leffatuotantojen soundtrackeille. ”I Will Be Heard” päätyi mm. Vin Dieselin tähdittämän toimintaelokuvan ”XXX” ääniraidalle. ”Below The Bottom” puolestaan päätyi Marcus Nispelin ohjaaman ”Teksasin moottorisahamurhaajan” remake-versioon.

Ilmestymisensä jälkeen ”Perseverance” nousi Briteissä valtakunnan virallisella ’UK Rock & Metal albums” -albumilistalla sijalle 22. Yhdysvaltojen ’US Billboard 200’ -listalla se ylsi puolestaan korkeimmillaan sijalle 50.

”Perseverance” on toiveikkuutta tihkuva albumi. Se oli paitsi käänteentekevä albumi Hatebreedin uralla, myös jämäkkä voimannäyttö maailmanluokan äärimetallibändien joukkoon undergroundista tuolloin parhaillaan astumaisillaan olleelta yhtyeeltä. Albumi on kiistatta eräs vuosituhannen taitteen tymäkimmistä metallin kanssa flirttailevan hardcoren albumeista ja tulee kestämään aikaa vielä toisetkin 20 vuotta.