Itäsuomalaista, raatorehellistä mielenmaisemaa – arviossa Hirttämättömien ”Nyt jotain toimintaa”

Joensuusta ponkaiseva, elämänmakuisen luomua poljentoa tarjoileva kantripunk-retkue Hirttämättömät yllättää positiivisesti kuluneen vuoden lopulla ilmestyneellä toisella albumillaan ”Nyt jotain toimintaa”. Viidestä omasta sekä muutamasta coverista koostuva kompakti puolituntinen, yhdeksän biisin kokonaisuus sekoittaa viuluvetoisen outlaw-kantrin, punk ’n rollin, surfin ja rockabillyn elementtejä säälimättä ja hyvässä mittasuhteessa.

Rennosti yhteen soittavan viisikon meininki on sopivan räkäinen, mutta toisaalta kaikki hyödyntämiensä eri musiikin tyylilajien olennaiset piirteet hienosti niputtava, viihdyttävä paketti. Selkeä soundimaisema tukee myös kyseistä ajatusta.

Omista ralleista eniten vetovoimaa löytyy albumin puoliskojen avaavista ”Isken yöhön taas” ja parhaiten yhtyeen omista biiseistä naulan kantaan osuvasta ”Rock ’n Roll planeetta” -biiseistä.

Albumin tyylitajuisista lainavalinnoista liikenee ekstraplussaa. Hank Von Hellin debyyttialbuminsa vinyyliversiolle coveroima Cock Sparrer -veto ”Did you Have Nice Life without Me?”:n suomennos ”Onko hommat paremmin ilman mua?” on tästä hyvä esimerkki. Ottaen lisäksi huomioon, että monessa kohtaa jo itsessään vierasperäisten tekstien käännöstyössä olisi vaarana lipsua tökeryyden puolelle, Muhonen onnistuu työssä vähintään oivallisesti. Erinomaista käännösosaamistaan hän vilauttaa erääksi albumin tehokkaimmaksi korvamadoksi osoittautuvalla Mojo Nixon -käännöscoverilla ”Tarjoo kalja mulle Jeesus”.

Hersyvästi rullaavat myös b-puolelle sijoitetut, vokalisti-kitaristi Jarno Muhosen käsialaa olevat biisit; mitä ilmeisimmin Joensuun ug-rockin pääkallopaikalle, La Barrelle omistettu menopala ”Raatikaisen baari” ja vittuuntuneilta ’Froikkareilta’ kuulostava albumin päätösraitana kuultava Zeno Tornado -käännös, ”Laitakaupungin cowboy”. Albumin onnustunein veto on kuitenkin katkeransuloisesti sipaistu, alkuperäisenkin version päihittävä Kivesveto Go Go -cover ”Sielusi kyylä.”

Toisella albumillaan Hirttämättömien meno pursuaa itäsuomalaista, raatorehellistä mielenmaisemaa unohtamatta pilkettä silmäkulmassa. Toisaalta, onneksi yhtye ei sorru miksikään Kantri Antero & Rahtarit -peesailuksi, vaan vetää kantritaiteilun tyylillä, terveellä ylpeydellä ja perinnetietoisuudella maaliin lyömättä hommaa läskiksi.