Saksasta ponnistava Itchy on ollut kasassa jo 2000-luvun alusta asti, julkaisten albumin aina kahden vuoden välein vuodesta 2005 lähtien. Pop punkkia soittava yhtye on suhteellisen suosittu kotimaassaan yltäen edellisellä albumillaan, vuonna 2015 julkaistulla ”Sixillä” Saksan myyntilistoilla sijalle 5, ollen samalla porukan menestynein tuotos. Bändin seitsemäs albumi ”All We Know” sen sijaan debytoi sijalla 18. Lisäksi Itchy on perustanut oman levy-yhtiön sekä julkaissut kirjankin. Aikaisemmin yhtye tunnettiin nimellä ”Itchy Poopzkid”, mutta onneksi hirveä nimi tajuttiin vaihtaa kansainvälisiä markkinoita ja pelkästään hyvää makuakin ajatellen.

Tyylillisesti bändi on kehittynyt melko persoonattomasta, mutta potentiaalisesta punk rockista, kohti popimpaa suuntaa hioen soundiaan sekä biisienkirjoitustaitoaan jatkuvasti. Singleinä julkaistut ”Nothing”, ”Fall Apart” sekä ”Keep It Real” ovat radioystävällistä rockia, jotka saavat päät nykimään ja jalat naputtamaan lattiaan. Melodisen punk rockin perintö näkyy erityisesti riffeissä sekä tyylikkäissä kertosäkeissä. ”Nothing” on riffinsä ja kertosäkeensä puolesta Billy Talentin kaltaisten yhtyeiden tasoa, sähköistäen albumia tarttuvalla poljennallaan. ”Fall Apartissa” on kuultavissa vaikutteita modernista indiestä ja laulajan fraseeraus sivuaa huomattavasti pop musiikkia. Kappaleet kuten ”Keep It Real” sekä ”Stuck With The Devil” ovat viehättävä sekoitus Biffy Clyroa, Foo Fightersia sekä Queens Of The Stone Agea. Varsinkin jälkimmäinen, avauskappaleenakin toimiva raita avaa koko teoksen dynamiitin voimalla. ”The Sea” puolestaan sisältää aiemmin mainitun Billy Talentin lisäksi jotakin samankaltaisuutta Green Day’hin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Bändin moderni särmä löytyy ehdottomasti terävistä ja iskevistä soundeista. Kulmikkaat kitarat eivät pörise, vaan ovat tyylikkään iskeviä. ”Blackin” kertosäkeen jälkeinen riffi ei itsessään ole erikoinen, mutta paksut kitara- ja bassosoundit saavat sen toimimaan tuplasti paremmin. Myös avauskappaleen rouheat soundit groovaavat todella tyylikkäästi solistin leikitellessä äänellään tavalla, jota albumilla saisi kuulla enemmänkin. Jostain syystä suurin piirtein puoliväliin asettuva, The Fratellis -tyylinen kappale ”Before You Go” katkaisee voittoputken kuin seinään. Tyylikkäiden ja modernien soundien tilalle astuu melko kirkas, mutta tylsä rock -soundi, joka valitettavasti myöhemmin yksinkertaistuu vielä enemmän geneerisen räkäiseksi.

Tyylikkäitä sävellyksiä ei alkupuoliskon jälkeen juuri enää kuulla. Poikkeuksena ovat ”Day in Day Out” , joka pääsee lähemmäs alkupuoliskon materiaalia sekä nimikkokappale ”All We Know”. Kyseisessä kappaleessa Itchy keskittyy ensimmäistä kertaa kunnolla rakentamaan kappalettaan. Tunnelma viritetään pikkuhiljaa tapahtuvalla kasvattamisella, hyödyntämällä kunnolla harmonioita sekä käytössä olevia instrumentteja lisäämällä sekaan hieman pianoakin. Rakenne on tällä kertaa enemmänkin lineaarinen kuin syklinen perus rock -kappaleen tyyliin ja lopussa päästäänkin todella tyylikkääseen kliimaksiin, joka on yksi albumin hienoimmista hetkistä. Ikävä kyllä upea kappale lopetetaan kuin seinään todella kömpelösti. Muut kappaleet ovatkin enemmän tai vähemmän tylsiä. Erityisesti levyn puoleen väliin tippuva ”Danger!” on yksi niistä kuuluisista biiseistä, joita joko rakastaa täysillä tai joista ei pidä sitten ollenkaan. Fall Out Boyn puuhakirjasta aineksia ammentava kappale on NWOBHM -riffipastissistaan huolimatta kuitenkin tautisen tarttuva ja jopa hauska.

Solisti on melko pitkälti yksi albumin heikoista puolista; puhtautta ja tekniikkaakin löytyy hieman, mutta persoonaton ja melko heikohko ääni tuntuu riistävän musiikilta sen potentiaalin, mitä sillä voisi olla. Laulutyyli pysyy tutussa pop punk -karsinassaan, lähtemättä pop musiikkia pidemmäs kalaan vaikutteita hakemaan. Kappaleet on nauhoitettu hyvin pitkälti bändin trio -asetelma huomioon ottaen niin, että illuusio kolmesta rokkarista ei hajoa, mikä on hyvä juttu yhtenäisyyttä ajatellen. Silloin tällöin on käytetty hieman enemmän päällekkäis-äänityksiä kappaleen niin vaatiessa, jolla on paikoitellen onnistuttu laajentamaan äänimailmaa hieman. Jotkin kohdat olisivat kuitenkin suorastaan huutaneet monipuolisempaa harmonisointia, mm. ”Nothingin” säkeistöjen nouseva laulumelodia olisi saanut todella paljon enemmän jännitettä lisäämällä stemmoja sen alle sen sijaan, että solisti olisi itse vain laulanut ne jonossa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Olen hieman pettynyt albumiin. Ensimmäinen puolisko on täynnä tyylikkäitä ja tarttuvia kappaleita, joista löytyy ytyä ja räjähtävyyttä vaikka muille jakaa. Soundit ovat hyvät ja energiaa on tarpeeksi ylläpitämään pientä kylää, mutta valitettavasti toinen puolisko levyä on ahdettu täyteen sellaisia kappaleita, joista lähes jokainen kuulostaa ontolta täytemateriaalilta tai singlen B-puolelta. Itchylla on paljon potentiaalia tehdä tarttuvaa modernia rockia, joka kantaa ylpeänä punk -juuriaan asenteessaan. Verrattaessa albumia yhtyeen aikaisempiin teoksiin, on kehitys kuitenkin suorastaan huimaa ja ihailtavaa, joka lupailee entistä parempaa tavaraa tulevaisuudessakin. Vaikka en nautikaan albumista kuin puoliksi, on tuo kyseinen puolikas loistavaa tavaraa. Sen minä tiedän.

4/10

Kappalelista:

1. Stuck With The Devil
2. Keep It Real
3. Fall Apart
4. Nothing
5. Black
6. Before You Go
7. Danger!
8. The Sea
9. Knock Knock
10. Day In Day Out
11. All We Know
12. We’re Coming Back
13. The Last Of Us
14. Go To Sleep

Itchy Facebookissa

Itchyn kotisivut

Kirjoittanut: Samuel Järvinen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy