”Itse musiikki, minkä pitäisi olla se pääasia, jää some-algoritmien jahtaamisen varjoon” – haastattelussa kuopiolainen Hiddan Pathways

Kuopiolainen Hidden Pathways julkaisi hetki sitten debyyttialbuminsa. Bändin mukaan nimettyllä levyllä yhdistyvät vahvat melodiat, rockin energia sekä pohjoismainen melankolia. Albumi äänitettiin wanhaan tyyliin analogisesti kelanauhalle Astia Studiolla Anssi Kipon toimesta. Äänityksissä ei käytetty klikkiraitoja, autotunea, vahvistinsimulaatioita tai mitään muutakaan vastaavaa. Albumin digitaalisen jakelun hoitaa Golden Robot Records.

Kaaoszine haastatteli debyyttilevynsä julkaissutta bändiä.

Mitä teille kuuluu?

Esa:  Morjens, loistavat albumin julkaisun ja julkkarikeikan jälkeiset fiilikset. Oli siistiä päästä vihdoin vetämään kaikki levyn kappaleet myös livenä. Debyyttialbumin synnyttäminen oli kuitenkin suht pitkä prosessi, joka osaltaan kiteytyi tuohon julkkarikeikkaan. 

Tuomas: Samoilla linjoilla Esan kanssa. Jotenkin kaikki kulminoitui tuohon keikkaan. Levyn julkaisemisen ja keikan välissä oli vain pari viikkoa, mutta se aika oli kuin tulisilla hiilillä tanssimista. Sitä vain odotti, että pääsee vetämään keikan, eikä oikein muuta voinut miettiäkään. Itse keikka meni onneksi todella hyvin ilman teknisiä ongelmia, ja sitä seurannut euforia oli melkoinen.

Julkaisitte juuri debyyttialbuminne. Millainen levyn sävellysprosessi oli?

Esa:  Kaikki lähti oikeastaan käyntiin vuoden 2024 kesällä kun sävelsin albumin ensimmäisen kappaleen “Between the Worlds”. Ensimmäisen oman biisini tein jo joskus 80-luvulla Amadeus-elokuvan jälkimainingeissa, mutta omaa materiaalia en ole aiemmin vienyt ep:tä tai demoja pidemmälle. Nyt fiilis ja ajankohta oli jotenkin otollinen ja biisejä syntyi helposti enemmänkin kuin yhden albumin verran, joista sitten valikoitui biisit debyyttialbumille. Vaikka biisien tunnelmat vaihtelevat, kappaleita yhdistää kuitenkin eriasteinen melankolia.

Mitä voitte kertoa albumin äänityksestä ja tuotannosta?

Esa: Tallensin ensimmäiset versiot biiseistä omalla läppärillä ja alkupäinen idea olikin äänittää biisit digitaalisesti jonkun ammattituottajan kanssa. Rumpalimme Toni suositteli Astia-studiota, joten pirautin Kipon Anssille. Astian analoginen A-studio alkoi kuulostamaan yhä houkuttavammalle vaihtoehdolle ja päädyttiinkin sitten vetämään koko albumi analogisesti kelanauhalle. Kelanauhasessioita tuli tehtyä jo 90-luvulla Tegelmanin-studiolla Kuopiossa, joten ajattelin että mikäs siinä, joutuupahan treenaamaan soittoakin ihan oikeasti. 

Anssi toimi siis tuottajana ja hoiti äänityksen, miksauksen ja masteroinnin. Lisäksi hän soitti levylle bassoraidat demoversioiden pohjalta, koska siinä vaiheessa Jarski ei ollut vielä mukana. Eli Anssin rooli albumin tekemisessä oli varsin merkittävä. Voin lämpimästi suositella muillekin.

Kun kaikki oli studiolla valmista, kiikutin master-nauhat Timmionille LP-levyn kaiverrukseen ja lopulliset LP-levyt painettiin Helsingin Puristamolla. Albumin digijakelu hoituu Sydneyssä pääkonttoriaan pitävän Golden Robot Recordsin toimesta. 

Tuomas: Itselläni ei ollut minkäänlaista kokemusta äänittämisestä ennestään, joten en oikeastaan tiennyt mitä odottaa. Innostuin kuitenkin, kun kuulin, että analogisena lähdetään tekemään. Siitä syntyi heti jotenkin nostalginen fiilis, ja tuli mieleen sellainen oikeasti tekemisen meininki, vaikka enhän minä siitä tosiaan mitään tiennyt. Sen verran osasin päätellä, että kun nauhalle vedetään, niin ainakaan homma ei ole pelkkää tietokoneella istumista. Se tosin pääsi yllättämään, että miten intensiivistä homma oli, ja paljonko esim. laulamista täytyi treenata. Pelkästään lauluihin tarvittiin useampi otto, ja vatsalihakset olivat joka päivän päätteeksi hellänä.

Studiopäiviä taisi kertyä jotain kymmenkunta itselle, eli päivä per biisi. Tosin osana päivistä vedettiin narulle useampaa kappaletta, joinain päivinä puolestaan laulettiin joihinkin kappaleisiin stemmoja ja tehtiin myös miksausta. Tai oikestaan Anssi miksasi, ja itse fiilisteltiin mukana. Anssista on vielä sanottava sen verran, että hän oli myös isona apuna stemmojen suunnittelussa ja kaiken lisäksi tosi hyvä laulukoutsi. Oppia tuli valtava määrä.

Miten kuvailisitte musiikkianne ihmiselle, joka ei sitä ole aiemmin kuullut?

Esa: Englanninkielistä, melodista ja melankolista rockia, jossa kappaleet voivat olla raskaita ja energisiä, mutta välillä liikumme myös akustisemmissa ja herkemmissä tunnelmissa. On itse asiassa vähän haastavaa sanoa mikä musiikkimme tarkka genre on, mutta siinä on vaikutteita hard rockista, pop/rockista, progressiivisemmasta rockista ja metallista. 

Mitkä bändit ovat inspiroineet debyyttialbuminne musiikkia?

Esa: Itselle kolahtavia bändejä/biisejä löytyy todella monesta eri genrestä, joten lienee mahdoton antaa tyhjentävää listaa bändeistä, jotka ovat vaikuttaneet omaa sävellystyöhön. Mutta jos muutama bändi pitäisi mainita, niin ehkäpä ainakin näiden bändien soundista voi jotain yhtäläisyyksiä löytää: Toto, Extreme, Muse, Guns’n Roses, Iron Maiden, Faith No More.

Kaikki kuulemani musiikki vaikuttaa varmasti jollain tavalla biisinkirjoittamiseen, mutta kyllä valmiin kappaleen pitää tuntua aidosti omalta ja kiinnostavalta. 

Millaisia aiheita kappaleiden teksteissä käsitellään?

Tuomas: Raskaammalle rock-musiikille tyypilliseen tapaan hyvinkin tutuissa vesissä seilataan. Eli on sotaa, kuolemaa, menetystä ja kaipuuta, mutta myös jonkin verran toivoa. Jotenkin hankala olisi ollut noihin Esan säveltämiin pohjiin lähteä muuta tekemäänkään. 

Prosessihan meni siis siten, että Esa oli tehnyt sävelet, joita minä sitten kuuntelin ja fiilistelin. Tuli tehtyä pitkiä kävelylenkkejä aamu- tai iltahämärässä ja kelattua kaikenlaista. Omassakin elämässä on tapahtunut viime vuosina paljon, niin hyvää kuin myös niitä ikävämpiä asioita, joten siitä niitä fiiliksiä välittyi kappaleisiin ihan luonnostaan. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea maailmalla on meneillään. Elämme aika synkeitä aikoja.

Ei tuo levy kuitenkaan suoraan omaa elämää heijasta, mutta tiettyjä sävyjä ja mielenmaisemaa kuitenkin. Levyn kuvastossahan “seikkailee” kasvoton hahmo, jonka nimissä puntaroidaan elämässä tehtyjä valintoja, surraan menetyksiä ja odotetaan parempaa.

Mitkä kappaleet ovat mielestänne parhaiten onnistuneita?

Esa: Sinkuiksi valikoituivat ”Between the Worlds” (melodisempi), ”Trapped Inside” (vauhdikkaampi) ja ”Roses by the Road” (tunnelmallisempi). Lähes kaikista albumin biiseistä on jo sanottu, että se on jonkun suosikkibiisi. Ehkäpä tämä myös kertoo jotain levyn eri tunnelmista. Omasta mielestä Roses by the Road toimii kivasti YouTube-videona, jossa video tukee kappaleen tarinaa ja tekee kappaleesta vielä astetta tunteikkaamman.

Äänitysprosessi oli samalla myös oppimisprosessi, joten toki jonkun raidan olisi toki voinut vetää paremminkin. Kelanauhasessio ilmentää myös sitä inhimillistä puolta, jossa kaikki ei ole täydellisen täydellistä ja virheetöntä. Sama koskee toki aitoja live-esiintymisiäkin.

Tuomas: Oma suosikkibiisi levyltä on tainnut vaihtua viikottain siitä alkaen, kun kappaleita on ylipäätään purkitettu. Mutta jos omasta suoriutumisesta puhutaan, niin kyllähän tuossa ”Trapped Insidessa” osui laulujen osalta kaikki kohdalleen. Myös stemmat tuntuivat jotenkin todella loksahtavan paikalleen. 

Kuten Esa jo sanoikin, niin aina voisi vetää paremminkin. Itse olen kehittynyt valtavasti pelkästään noiden äänityssessioiden aikana, ja tämäkin asia varmasti kuuluu joissain kappaleissa selkeästi. Toisaalta ei niitä samoja kappaleita kehtaisi loputtomasti uusiksi laulaa. Anssin sanoin, niistä ei välttämättä tulisi yhtään sen parempia, pelkästään erilaisia.

Haluatteko kertoa hieman bändinne synnystä?

Esa:  Voisi sanoa, että Hidden Pathways käynnistyi ensin pienenä yhden kappaleen sävellyksenä, mutta sen ansiosta syntyi kymmenkunta muutakin biisiä ja sitä kautta halu päästä vetämään biisejä myös livenä bändin kanssa.

Tuomaksen laulu- ja esiintymispotentiaalin olin jo huomannut aiemmasta yhteisestä cover-bändistä, joten valinta oli suht helppo. 

Muut soittajat Toni (rummut), Jarski (basso) ja Jatsi (kiipparit) ovat vanhoja tuttuja jo teiniajoilta, jotka ovat soittaneet instrumenttejaan jo ties kuinka kauan. Soitto ja yhteishenki toimii mainiosti, joten onkin suuri ilo soittaa tässä porukassa ja viedä bändiä eteenpäin.

Tuomas: Esa otti minuun yhteyttä viime vuoden (2025) alussa, ja silloin puhelimessa sovittiin, että ”projektiin” porukalla lähdetään. Oltiin asiasta jo pikkujoulutuiskeissa puhuttu edellisen vuoden puolella, mutta tuolloin alkuvuodesta asia sitten lyötiin lukkoon. Siitä alkoi välittömästi myös soiton treenaaminen ja sävellysten haltuunotto omalta osalta. Minunhan oli alunperin tarkoitus myös soittaa bassoa levyllä, mutta tulin sitten kipeäksi ennen ensimmäistä studiosessiota. Anssi sitten soitti bassot levylle, mikä oli varmaan hyväkin asia. En minä olisi tuohon aikatauluun ehtinyt kaikkia kappaleita harjoitella muutenkaan. Minun vastuulle jäi sitten sanoittaminen ja eka biisien treenaaminen valmiiksi laulujen osalta ennen seuraavaa studiosessiota.

Tämä meidän tarinahan on siinä mielessä hyvinkin erikoinen, että yleensä bändit ovat soittaneet jo pidemmän aikaa kimpassa ja tehneet keikkoja ennen kuin lähtevät äänittämään ensimmäistä levyään. Me lähdettiin ihan päinvastoin liikkeelle. Mutta olipa loppujen lopuksi helvetin hienoa saada hyvä porukka kasaan ja päästä viimein soittamaan biisejä livenä!

Tiedoksi muuten, että minulla on musiikkipiireissä nimikaima. Pääkaupunkiseudulla vaikuttaa vähän eri musagenressä toinen Tuomas Kaila niminen henkilö. Tai on itse asiassa tainnut vaikuttaa jo vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä. Väärinkäsitysten välttämiseksi mainittakoon, että kyseessä on siis eri henkilö.

Millainen livebändi Hidden Pathways on?

Esa: Debyyttialbumin julkkarikeikalla bändi oli kyllä liekeissä ja palautteen mukaan myös soundit oli todella hyvät (kiitos Joni!). Saimme biiseihin puristettua sopivaa fiilistä ja rentoa meininkiä ja välillä mentiin tosi raskaissakin maisemissa. Albumin kappaleessa “Horizon & Beyond” saksofonia soittaa Leningrad Cowboysistakin tuttu Esa Niiva ja puolestaan kappaleessa “Where Shadow Meets the Lights” viuluja soittaavat Tapiola Sinfoniettan Jukka & Kati Rantamäki. Näiden instrumenttien osuudet soitin kitaralla, joka toimi livenä luontevasti tuoden kappaleisiin lisää voimaa ja rouheutta.

Albumin analoginen äänitysprosessi auttoi meitä rakentamaan yhteistä live-soundia jo studiossa. Kun kuultiin valmiit kappaleet ja menimme niiden jälkeen treenikämpälle, oli hienoa huomata, miten lähelle levyn soundia pääsimme soittamalla livenä.

Haluamme toki kehittyä livebändinä ja päästä soittamaan yhä enemmän. Albumin julkaisukeikka oli meille tärkeä ensimmäinen askel tällä matkalla. Ensi vuoden suunnittelu on jo käynnissä, joten pyytäkää meidät keikalle!

Mitkä ovat mielestänne suurimpia haasteita, joita pieni bändi kohtaa tällä hetkellä?

Esa: Kuten tiedetään, tänä päivänä musiikkia julkaistaan valtavasti. Eli vaikka saisi tehtyä laadukkaan albumin, se ei todellakaan tarkoita sitä, että ihmiset löytäisi sen kaiken digimassan seasta. Pienen bändin suurin haaste onkin varmasti huomion saaminen. Oli hienoa huomata, että Golden Robot Records piti musiikistamme ja halusi tehdä yhteistyötä. Uskon että Hidden Pathways voi poiketa massasta ja kirjoittaa omaa tarinaansa esim. biisinkirjoituksen, soundin, sekä aidon soittamisen ja äänituotannon avulla.

Debyyttialbumin julkaisu on ollut jo nyt pitkähkö projekti, mutta sinänsä vasta ensimmäinen askel. Paljon on jo käytetty omaa aikaa musiikin markkinointiin, yhteydenpitoon eri medioihin ja sitä kautta uusien kuulijoiden tavoittamiseen. Voin antaa esimerkin: jos lähetät vaikka 100 yhteydenottopyyntöä eri medioille, hyvällä tuurilla saat 1-2 vastausta, jotka nekään ei välttämättä johda mihinkään konkreettiseen. 

Ja toistaiseksi teemme kaikki itse. Toki emme pahastuisi, jos levy-yhtiöt, keikkamyyjät, ammattimanagerit, eri mediat, jne. olisivat meihin päin yhteyksissä, niin suunnitellaan bändin vielä kulkemattomia polkuja yhdessä.

Mitä haluaisitte muuttaa musiikkibisneksessä?

Esa: Itse käytin aiemmin hyvin vähän somea, mutta bändin myötä tärkeimmät palvelut oli pakko ottaa haltuun. Jotenkin tuntuu siltä, että itse musiikki, minkä pitäisi olla se pääasia, jää some-algoritmien jahtaamisen varjoon. Eli lähes päivittäin pitäisi laittaa joku postaus, jotta algoritmit tykkää. Ei ihme, että bändit palkkaavat jo somevastaavia hoitamaa bändin some-tilejä, koska hyvän postauksen tekeminen vie yllättävän paljon aikaa. 

Vaikka suoratoistopalvelut ovat tehneet musiikin julkaisemisesta helppoa, haluaisin myös nähdä enemmän arvostusta kokonaisille albumeille. Yksittäiset kappaleet ovat tärkeitä, mutta meille albumi on kuitenkin tietynlainen taideteos, jossa kappaleiden järjestys, tunnelmat ja kokonaisuus ovat osa kokemusta. Hienoa nähdä, että nuorempikin väki on alkanut arvostamaan fyysisiä formaatteja yhä enemmän.

Tuomas: Jep. Jos miettii mitä tahansa normaalia työviikkoa tässä kesän jälkeen, niin varmaankin saman verran on mennyt viikossa aikaa kotisivujen ja somen virittelyyn, kuin varsinaisesti soittotreeneihin tai muuhun harjoitteluun. Toki tässä on ollut alkuun vähän isompi ponnistus, kun tyhjästä lähdettiin liikkeelle ja kerralla piti saada melkein kaikki valmiiksi. 

Mutta vaikka tässä nyt kovin negatiiviselta kuulostetaankin, niin onhan sosiaalisessa mediassa, ja internetissä noin yleisesti, myös paljon hyviä puolia. Esimerkiksi nyt on ollut suunnitteilla jonkinlainen julkaisusarja, jossa olisi vähän videopätkiä keikalta, kuvamateriaalia studiosessioista, ja kenties jotain lyhyttä tarinaa itse kappaleisiin liityen. Uskon, että nämä kiinnostavat myös muita ihmisiä. Tällaisiahan olisi ollut aiemmin melko hankala saada julkaistua siten, että ne olisivat päätyneet isomman yleisön saataville.

Itse myös kaipasin todella paljon fyysisiä äänitteitä. Niistä kun on tässä vuosien aikana päässyt irtautumaan lähes täysin. Tuli sitten tämän oman tuotoksen innoittamana hommattua vinyylisoitin ja myös kasettidekki. Nyt on tullut pitkästä aikaa oikein keskityttyä musiikin kuunteluun.

Millainen on suunnitelmanne lähitulevaisuudelle?

Esa: Debyyttialbumi on nyt julkaistu, joten ensimmäinen tavoite on saada albumi mahdollisimman monelle kuultavaksi.

Keikkojen osalta tähtäämme siihen, että pääsisimme esiintymään enemmän Suomessa ja mahdollisuuksien mukaan myös ulkomailla. Yleisön kasvattaminen ottaa aikansa ja se on pitkäjänteisestä työtä, joten toivottavasti matkan varrelta löytyy myös sopivia yhteistyökumppaneita, joiden avulla voimme päästä seuraavalle tasolle.

Musiikillisesti meidän ei tarvitse pysyä yhdessä tiukasti rajatussa lokerossa, kunhan melodisuus, tunnelma ja meille ominainen melankolia säilyvät ytimessä. Kehittyähän voi aina eteenpäin biisinkirjoituksessa, soittotaidossa tai vaikkapa oman bändisoundin jalostamisessa. 

Annetaan nyt siis debyyttialbumille aikaa löytää yleisönsä ja katsellaan mihin seuraavat piilotetut polut meidät vie.

Bändin kotisivut löydät täältä