Down – Down IV Part II (EP)

Kirjoittanut Jyri Kinnari - 5.6.2014

Sludge/stoner-metallia soittava Down on saanut viimein valmiiksi uuden EP:nsä, joka on jatkoa bändin edelliselle ”Down IV Part I: The Purple EP” -levylle. Kyseinen levytys nosti tasoa huomattavasti bändin edellisestä täyspitkästä ”III: Over the Under”, muttei kuitenkaan ihan sille tasolle, jolle bändin tiedetään yltävän. Levy ei siis ole läheskään täydellinen, mutta ainakin kappaleet ”Witchtripper” ja ”Misfortune Teller” toimivat todella hyvin.

Edellisen EP:n tapaan myös ”Down IV Part II” sisältää kuusi kappaletta raskasta, hidastempoista ja soundeiltaan pohjamudissa hyvällä tavalla möyrivää metallia. Tuohon hidastempoisuuteen tehdään kuitenkin heti levyn avaavan ”Steeplen” kohdalla pienoinen poikkeus muutamalla hieman rivakammalla kohdalla, mutta muuten kappale edustaa Downin synkempää puolta. Ihan okei kappale, mutta ei sen enempää. Sen sijaan seuraava kappale ”We Knew Him Well”, josta on väsätty videokin, sisältää paljon potkivampaa riffittelyä ja on muutenkin edellistä biisiä pirteämpi esitys. ”Hogshead/Dogshead” jatkaa samaa linjaa sekä kappaleittain nousevan tason jatkumoa. Downin stoner-vaikutteisempaa puolta esittelevä biisi tuo jossain määrin mieleen debyyttialbumi ”NOLAn”, vaikkei sen parhaimpien kappaleiden tasolle ylläkään.

”Conjure” on puoleenväliin asti suhteellisen puuduttava kappale. Alun hidastelu kuulostaa lupaavalta, mutta muuttuu hetken päästä melko puuduttavaksi. Kappale ”lähtee käyntiin” suunnilleen puolessavälissä ja siitä eteenpäin toimiikin huomattavasti paremmin; sitä seuraava hidastelukohtakin toimii paremmin kuin kappaleen ensimmäinen puolikas. ”Sufferer’s Years” lienee levyn toimivin kappale. Reipastempoista ja koukuttavaa riffittelyä riittää kappaleen alusta loppuun, ja kaiken kruuna Phil Anselmon edelleen loistavassa terässä oleva rosoisen aggressiivinen lauluääni ja vihainen tulkinta. Myös levyn päättävä ”Bacchanalia” on ehdolla levyn parhaaksi kappaleeksi. Kyseessä on varsin menevä esitys, ja varsinkin kappaleen ja samalla levyn päättävä haikea tunnelmointikohta on erinomainen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Odotukseni eivät olleet erityisen suuret, koska ”Down IV Part I: The Purple EP” ja varsinkaan sitä edeltänyt ”III: Over the Under” eivät olleet kovin ihmeellisiä levytyksiä. ”Down IV Part II” ei sekään mikään napakymppi ole, mutta parannusta on tapahtunut edellisen EP:n jälkeen. Vaikka bändin alkuperäinen kitaristi Kirk Windstein ei ole enää mukana kokoonpanossa, ei bändin soundi tai biisien kirjoitustyyli ole muuttunut. Debyyttialbumi ”NOLAn” tasolle Down ei ole päässyt yhdelläkään muista levyistään, mutta ”Down IV Part II” on silti hyvä levy, ja uskon sen kelpaavan kaikille, jotka ovat bändin aiemmastakin materiaalista pitäneet.