Down – Down IV Part I – The Purple EP
Downia voisi tituleerata jonkinlaiseksi superyhtyeeksi, koostuuhan se kuitenkin Panterasta tutuksi tulleen Phil Anselmon tappavan laiskoista lauluista sekä Pepper Keenanin (Corrosion of Conformity) ja Kirk Windsteinin (Crowbar) kitaroinnista. Rex Brownin (Kill Devil Hill, Pantera) lähdettyä uuden bändinsä mukaan basson varteen saatiin Crowbarista tuttu Pat Bruders. Jimmy Bower (mm. Eyehategod) on tuttuun tapaan rumpukapuloissa.
EP:n kuusi kappaletta palaavat tyylillisesti ensimmäisen Down-albumin ”NOLA” äärelle. Tämä on pelkästään hyvä asia, sillä EP-sarjasta on vielä tätä kirjoittaessani kolme osaa julkaisematta ja nämä voivat viedä kuulijat ihan mihin suuntaan tahansa. Jotain on kuitenkin luvattu horisontin taakse ja odotukset nousevat koko ajan.
Uusia biisejä on kasattu vuoden 2011 loppupuolelta saakka, ja niitä onkin syntynyt oikein urakalla, jos vielä monta levyllistä on tuloillaan. Bändin kommenttien mukaan tämä on nyt sitä suoraviivaista ja pelkistettyä Downia. Temaattisestikin kuljetaan eri pohjalla kuin aikaisemmin. Kukin saa tehdä omat johtopäätöksensä, mutta hyvältähän tämä nyt kuulostaa ensialkuun.
Pläjäyksen aloittavat ”Levitation” ja ”Witchtripper” ovat tyylillisesti kuin kaksi marjaa. Sludgea ja stoner metallia yhdistelevät biisit ovat lyriikoiltaan yksinkertaisia, ja myös instrumenteiltaan homma nakataan kuulijalle nopeasti ja suorasti pureksittavaksi . ”Open Coffins” ei taas aukea millään. Kansivihkoa tavatessaan rupeaa miettimään biisin syvintä olemusta, ja sitten kappale onkin jo ohi. Kappale pitää soittaa useampaan kertaan, että siitä saa jotain irti.
”The Curse is a Lie” -biisin intro antaa odottaa jotain spesiaalimpaa, mutta lopputuloksena on jo lyriikoiltaan laahaava kappale, joka alkaa avautua vasta keskiosan jälkeen. Sludgeen pohjautuvaan alkuun saadaan hetkeksi southern-viboja, mutta biisi loppuu melkein samoin kuin alkoikin.
”This Work is Timeless” on todella groove-pohjainen viritys. Ihmiselosta kertova kappale erottuu kuuden kappaleen joukosta ehkä kaikkein eniten, ja voisi jopa sanoa, että se on liiankin kevyt levyn muihin kappaleisiin verrattuna. Se on suoraviivaisinta Downia aikoihin. EP:n viimeinen kappale ”Misfortune Teller” on lähestulkoon samalla linjalla. Muutaman Anselmon lallatuksen jälkeen melkein odottaa, että Dimebag Darrell nousisi haudastaan ja paukauttaisi kunnon soolot joka väliin, mutta sitä nyt on turha odottaa. Keenan ja Windstein suorituvat ihan mallikkaasti tästä, mutta jotain jäi vielä kaipaamaan.
Mainos päättyy
Kuusi kappaletta uutta Down-materiaalia on oiva annos, ja nälkäisenä jää odottamaan uutta materiaalia. Kolmen EP:n verran sitä pitäisikin vissiin vielä tulla, mutta sen näkee sitten. Anselmon laulu ei jätä koskaan kylmäksi, sanoituksia ihmettelee aikansa. Kaikkiin tällainen syvän etelän hidas metallipoljento ei kuitenkaan aina iske. Minulle lisää kiitos, että kokonaisuudesta voi muodostaa vielä selkeämmän kuvan.
7½/10
Kappalelista:
1. Levitation
2. Witchtripper
3. Open Coffins
4. The Curse
5. This Work is Timeless
6. Misfortune Teller
Kirjoittanut: Jarmo Hänninen
Mainos päättyy
