J. Karjalaisen uusi albumi on selvä kevään merkki – Arviossa ”Soulavaris”

Kirjoittanut Ilona Pakarinen - 5.4.2022

40 vuotta levyttänyt artisti ja suomalaisten tunteiden tulkki J. Karjalainen on juuri julkaissut uuden albumin ”Soulavaris”. Blues-, kantri- ja särökitaroistaan tunnettu tarinankertoja on uudella albumillaan ottanut lisävoimia Tuomo Prättälän säätämistä syntikoista, sekä rumpukoneista, joita kuullaan albumilla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. ”Soulavariksen” takana kuullaan liuta soittajia, joiden kanssa Karjalainen on tehnyt ennenkin töitä yhdessä jos toisessa aikaisemmassa kokoonpanossaan. ”Soulavariksen” on tuottanut Karjalaisen oma poika Väinö Karjalainen.

Albumin aloittaa runollisen luettelomainen kappale ”Aurinko nousee ilman sua”. Tarina kaipuusta sisältää ripauksen Karjalaiselle tyypillistä kaukokaipuuta. Huuliharppujen siivittämänä siirrytään swengaavaan yölliseen seikkailuun ”Yönä niin kuin tää”. Kappaleessa toistuu yksi Karjalaisen keskeisimmästä teemoista, matka, joka voi olla niin matka itseensä kuin myös matka läpi Suomen tai kaukomaiden. Seuraavana kuultu ”Unien näkijä” on utopistinen kappale, jossa vilisevät jännittävät syntikat ja utuiset rumpukoneet. Kappale on taattua Karjalaisen tarinankerrontaa, jonka mukaan uppoutuu mielellään unohtaen samalla ympäröivän todellisuuden. Tarinankerronta matkaa seuraavaksi aikamatkalle Karjalaisen omaan lapsuuteen ja nuoruuteen kappaleessa ”Popsävel 66”. Kokonaisuutena kappaleesta jää leppoisa ja toiveikas mieli.

Lännen Jukan aikoihin vie ”Punainen keinutuoli”, joka soljuu tarkkaan hiotussa kantrirytmissä kätkien sisälleen kasan viitteitä menneistä J. Karjalaisen kappaleista kuten ”Telepatiaa”. ”Nuku hyvin, Angelique” herättää muistoja aistikeskuksen jokaisella eri alueella. Rumpukoneiden ja utuisen rauhallisuuden välinen kontrasti on upea elämys. Sen jälkeen kuullaan kappale ”Oulu, Wisconsin”, joka on kuin oodi suomalaisuudelle. Kappaleen kepeät kitaramelodiat ovat kuin lämmin suvituuli puhdistavan sateen jälkeen. ”Eddie Boyd -polaroid” on hykerryttävän hauska hyvän mielen kappale, joka pitää sisällään Karjalaisen lyriikoille tyypillistä leikkisää sanaleikkiä.

Ennen kuin ”Tuulella ratsastajat” päättää albumin kuullaan albumin nimikkokappale ”Soulavaris”. Kappale jättää tulkinnan kokonaan kuulijalle paljastamatta itsestään liikaa. Kappale saa nopeasti jalan vispaamaan ja huulet hymyilemään. Lähes psykedeelisiin mittakaavoihin nouseva instrumentaali pitää sisällään niin jämäkkää rytmisyyttä, kantriviuluja kuin mielenkiintoisia elektrosoundeja. Kokonaisuus on toteutettu kuitenkin niin hyvin, ettei se kompastu omaan näppäryyteensä vaan viihdyttää kuulijaa alusta loppuun asti.

”Soulavaris” pitää sisällään raikkaan rehellistä tarinankerrontaa, jota on ilo kuunnella yhä uudelleen ja uudelleen. Kappaleet ovat täynnä Karjalaiselle tyypillisiä lyyrisiä yksityiskohtia, joiden luovuutta ei voi kuin hämmästellä. Tällä tarinankertojalla on ollut paikka suomalaisten sydämissä jo 40 vuoden ajan, eikä ”Soulavaris” tee poikkeusta.