Jäähyväiset valheille – arviossa Medeian ”Mother of Lies”
Tampereen iskusävelmät ovat vaienneet iäksi. Ei, en puhu nyt Pate Mustajärven lähtemisestä Popedasta, vaan Medeian päätöksestä heittää lusikat ja alavireiset kitarat nurkkaan. Parisenkymmentä vuotta taivallusta suomalaisen metallikentän laitamilla sai nyt jäädä historian kirjoihin. Viimeiseksi teokseen bändi päätti vielä digi-julkaista EP:n verran hyväksi havaittua mättöään.
”Mother of Lies”-nimellä kulkeva julkaisu sisältää samat, tunnetut elementit, mistä Medeia tuli tutuksi: voimakkaasti ja mutkikkaasti murisevat kitarat, koskettimien eteeriset lisäykset ja laulaja Frans Aallon tiukkaan käskevä ärinä. Kappaleista eniten esille nousee nimikappale ”Mother of Lies” hauskasti keinuvalla death metallillaan.
Kyllähän se harmittaa menettää näinkin omalaatuinen ja itseltään kuulostava Suomi-metallibändi, joskin olen varma, että esimerkiksi kitaristi Samuli Peltolan Sirkuit Preikeristä kuullaan vielä. Neljä oikeaa biisiä, yhden välihenkäisyn ja remixin sisältävä EP on kompakti pakkaus, joka saa niskat nakkeloitumaan ja suusta tulemaan ärtyisää kuolaa oikeassa määrin. Olisi kait tänne mahtunut se Fear Factoryn ”Edgecrusher”-coverikin, mutta mennään se maaliin näinkin.
Mainos päättyy
Jääkää hyvästi, mutta kuullaan taas pian!