Jalat ja niskat kipeinä – Royal Republic Kerubissa
Ruotsalainen Royal Republic on kovassa nosteessa ja yhtyeen keikkailutahtia on kiihdyttänyt viime keväänä ilmestynyt ”Weekend Man” -albumi. Kun lämmittely-yhtyeeksi kiinnitettiin vajaa kuukausi sitten suomalainen Blind Channel, tiesin tästä illasta tulevan vähintäänkin energisen. Viime syksynä Blind Channel julkaisi erinomaisen debyyttialbuminsa, joten odotukseni yhtyeen livekunnosta olivat korkealla. Vastaavasti Royal Republicin olin nähnyt viime kesänä Mikkelin Jurassicrockissa, joten minulla oli tiedossa millainen keikasta olisi tulossa – en vain tiennyt, että yhtye kykenisi ylittämään odotukseni jälleen.
Blind Channel on viime aikoina saanut tuulta siipiensä alle julkaistuaan debyytin syyskuussa ja sen jälkeen keikkailtuaan Suomea ympäri. Kävipä yhtye myös joulun alla Britanniassakin keikan soittamassa. Yhtye soittaa omien sanojensa mukaan violent poppia, joka on varsin osuva kuvaus – Blind Channelin musiikki on kuin pop-metalia, johon on sekoitettu nu metal -elementtejä. Lopputuloksena ovat raskaat melodiat joita elektroniset efektit keventävät. Yhtyeen solisti Niko Moilanen hoitaa laulamisen ja räp-osuudet, mutta yhtyeen kitaristi Joel Hokka laulaa myös. Blind Channelin aloittaessa soittoaan ihmiset olivat käytännössä sijoittuneet salin ympärille – muutamat rohkeimmat olivat eturivissä. Kuitenkin keikan edetessä yhtye onnistui vakuuttamaan yleisön ja ihmiset uskaltautuivat tulemaan lähemmäksi ja nauttimaan tanssittavasta musiikista. Moilanen lupasi tulla dancebattlaamaan erään pariskunnan kanssa, mutta ikävä kyllä tällä keikalla sitä ei ehtinyt tapahtua. Bändi soitti vain puolisen tuntia, joka oli hujauksessa ohi. Keikka ei yksinkertaisesti voinut olla pidempi kun Royal Republicin piti aloittaa soundcheckinsä. Tästä huolimatta Blind Channel sai itseni vakuutettua esiintyjänä – yhtye kommunikoi yleisön kanssa niin kuin pitää ja esiintyi coolisti, peittelemällä hiukan innostustaan. Uskon, että yhtyeen esitys jätti muillekin paikallaolijoille myönteisen muiston, sekä halun palata katsomaan tätä yhtyettä toisenkin kerran.
Mainos päättyy
Royal Republicin kokemus lavakonkarina näkyi heti lavalle astumisesta alkaen. Yleisö otti yhtyeen avosylin vastaan, tästä todisteena voi pitää lavalle lentäneitä ruusuja sekä jaloviina-shottitarjoilua yhtyeelle. Kolme ensimmäistä kappaletta soitettiin pukujen takit päällä, paitsi rumpali jolla oli biker-tyylinen nahkatakki. Tämän jälkeen löylyt alkoivat olla riittävät, jolloin yhtyeen jäsenet yksi toisensa jälkeen siirtyivät kevyempään vaatetukseen. Yhtyeen vokalisti-kitaristi Adam Grahn viihdytti ihmisiä kappaleiden välissä hauskoilla välispiikeillä. Illan mittaan Grahn muun muassa vertasi musiikkibisnestä maanpäälliseksi helvetiksi ja kertoi Radio Rock -lähetyksestä, jossa pyysi lähetykseen soittajaa demonstroimaan suomalaista orgasmiääntä. Vokalisti kertoi myös spontaanista suudelmasta lead kitaristi Hannes Irengårdin kanssa eräässä Saksan konsertissa, joka oli fan fictionin kirjoittajan käsissä äitynyt 30-sivuiseksi novelliksi, joka oli Grahnin sanojen mukaan ”kymmenen kertaa pahempi kuin Fifty Shades Of Grey”. Karismaattinen Grahn avarsi läsnäolijoille myös ”Weekend Man” -kappaleen todellista olemusta sekä yleisön avustuksella manasi ”Weekend Maniä” osallistumaan keikalle, joka lopulta vastasikin ja antoi vokalistille voimansa käyttöön. Tällä tempauksella Royal Republic osoitti jälleen olevansa täysiverinen viihdyttäjä. Vaikka täydellisesti soitettuja kappaleita on keikoilla mukava kuunnella, etenkin kun ne ovat omia suosikkeja, niin lähes yhtä merkittävässä asemassa on viihtyminen. Konsertit pystyvät harvoin tarjoamaan yhtä täydellistä ääntä kuin tallennettu musiikki, mutta hauskoja välikohtauksia, aitoa yhtyeen läsnäoloa ja yhteisöllistä oloa ne eivät kykene tarjoamaan. Siksi onkin hienoa jos bändi osaa hienosti soitetun keikan ohessa viihdyttää yleisöä niin, että vedet tulevat silmistä.
Royal Republic kolusi tuotantoaan tasaisesti läpi aina ensimmäisestä levystä viimeisimpään ”Weekend Maniin”. Muutamat kappaleet soitettiin keikkasovituksella, muun muassa ”Full Steam SpaceMachine” oli pitkitetty. Bändi soitti myös ”Addictiven” akustisena, jossa lauluun osallistui koko yhtye. Grahn myös paljasti, että Royal Republicin & The Nosebreakersien tribuuttilevyssä oli hauska paradoksi – Royal Republicin jäsenet olivat itse mukana The Nosebreakersissa, eli toisin sanoen yhtye teki toisessa kokoonpanossa tribuutin itselleen. Joka tapauksessa, ”Addictive” soitettiin akustisesti ja kantrimaisesti ja se toimi todella hyvin. Yleisö rakasti sitä! Myöhemmin illalla myös eräs onnekas nainen pääsi lavalle soittamaan kitaraa Grahnin avustuksella. Nainen myönsi ettei osaa soittaa, mutta onneksi Grahn erinomaisena opettajana osasi koulia naisesta kitarasankarin. Ennen yhtyeen viimeistä kappaletta ”Full Steam Spacemachinea” Royal Republic soitti lyhyet coveroinnit Metallican ”Batterystä” ja Motörheadin ”Ace Of Spadesta”, joista yleisö luonnollisesti piti. Itse olin kuullut nämä viime kesän keikalla, mutta olihan ne huikea kuulla ja katsella uudestaan kun yhtye heittäytyi kunnolla niiden soittamiseen. Viimeisen kappaleen päätyttyä yhtye kumarsi yhdessä ja kätteli halukkaat yleisöstä ja poistui lavalta. Kaiken kaikkiaan iltaa voi pitää todella onnistuneena ja monipuolisena. Lopuksi haluan sanoa kannustussanat – Jos et ole koskaan ollut Royal Republicin keikalla ja oli syy siihen mikä tahansa, niin ensi kerran kun sinulle tulee mahdollisuus nähdä tämä yhtye, tartu siihen. Et tule pettymään! Keikalta poistuessa kuulin usean ihmisen todenneen, etteivät olleet edes kuulleet yhtyeestä, mutta miten se yllättikään heidät.
Raportti: Aleksi Parkkonen
Kuvat: Iina Ryynänen
Mainos päättyy