Jälleen kiehtova julkaisu Confusion Fieldiltä – arviossa ”Resilience Remains”

Albumien huoliteltua ulkoasua, yksityiskohtaisia sävellyksiä ja ajatukset liikkeelle laittavia sanoituksia voi pitää Confusion Fieldin tavaramerkkeinä. Multi-instrumentalisti Tomi Kankainen on visioinut yhtyeen julkaisut aina tarkkaan, mutta ei ole kuitenkaan toteuttanut niitä täysin yksin.

Kahdella edellisellä pitkäsoitolla Kankaisen kanssa ovat työskennelleet esimerkiksi rumpali Petri Honkonen ja kitaristi Markus Jämsen, jotka molemmat ovat jättäytyneet pois tuoreimmalta pitkäsoitolta. ”Resilience Remains” -albumilla kuullaan Kankaisen lisäksi ainoastaan rumpali Martino Malacridaa. Pitkäsoiton miksaus ja masterointi on ulkoistettu luottotekijöille kuten aikaisemminkin, mutta muuten albumi on pitkälti Kankaisen käsialaa. Aina sanoituksia ja kansitaiteita myöten.

Confusion Fieldin albumit ovat onnistuneet hätkähdyttämään kerta toisensa jälkeen taidokkuudellaan. Muutosta tähän ei ole tullut, sillä myös uusin pitkäsoitto vakuuttaa sisältönsä puolesta. Confusion Fieldin edellinen pitkäsoitto oli paikoitellen popahtavampi kuin debyyttialbumi, ja tuoreella pitkäsoitolla on selvästi palattu laveamman ilmaisun äärelle. Tästä huolimatta kappaleet ovat kuitenkin pysyneet kompakteina.

Ainoastaan albumin aloittava ”Maintain The Uncertainty” ja päätösraita ”Grateful Deceit” menevät kestonsa puolesta yli kuuden minuutin. Jotkin kappaleet sisältävät kuitenkin selvästi erilaisia osioita, jotka rikkovat vaikutelmaa yhtenäisestä kappalerakenteesta. Tällaisia ovat esimerkiksi ”Blame Gravity”, ”A New Code” ja ”Restricted Area”. Tällä tavalla Confusion Field näyttää, ettei moniulotteinen sisältö ole sidoksissa kappaleiden pitkäkestoisuuteen.

Kuten Confusion Fieldin aikaisemmat albumit, myös ”Resilience Remains” antaa kuulijalle paljon tutkittavaa pidemmäksi aikaa. Kokonaisuutena kuunnellessa ”Resilience Remains” on kuin jatkuvasti muuttuva virtaus, jota kuulija ei voi ennakoida. Sanoituksista voi löytää piirteitä, jotka halkovat läpi nykymaailman ilmapiirin, ja miksei ihmisyyden yleisestikin.

Pohdiskelevuus on ollut merkittävä osa Confusion Fieldin viehätystä kuten myös melankolisuus, joka tulee hienosti esille Kankaisen äänenkäytössä. Surumielisyys ja kaihoisuus antavat pohjan, josta hienoinen toiveikkuus ponnistaa. Aivan yhtä mykistävä kokonaisuus ”Resilience Remains” ei ole kuin edeltäjänsä, mutta yhtä tarkkaan ja intohimoisesti toteutettu kylläkin. Joka tapauksessa pitkäsoitto menee vaivatta vuoden mieleenpainuvimpien albumien joukkoon.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen