Jälleennäkemiset ja jäähyväiset samassa paketissa – Velcra, Iiwanajulma ja Misterer Nosturissa
Mikään ei ole niin huonoa, etteikö siihen liittyisi jotain hyvääkin, sanotaan. Nosturin tuleva alasajo kuluvan vuoden lopussa on kova kolaus pääkaupunkiseudun keikkatarjonnalle, mutta samalla menetys inspiroi niin bändejä kuin yleisöäkin jättämään kunnialliset jäähyväiset Telakkakadun rock-pyhätölle. Todellinen yllätysnimi Nosturin viimeisen keikkasyksyn kalenteriin kuulutettiin kesällä, kun yksitoista vuotta sitten toimintansa lopettanut Velcra ilmoitti tekevänsä yhden keikan mittaisen comebackin. Viime perjantaisen, todella erityislaatuisen illan lämppäreinä toimivat niin ikään kotimaiset Misterer ja Iiwanajulma.
Mainos päättyy
Synergian tunne oli luvalla sanoen vahva. Kaikkien lavalla esiintyneiden yhtyeiden takana on yhteisiä taustapiruja siinä määrin, että yhdestä suuresta perheestä puhuminen on kuluneen kliseen sijaan hyvin lähellä totuutta. Iltayhdeksän kieppeillä soittonsa aloittaneen Mistererin laulaja-rumpali Mikko Herranen edusti illan aikana paitsi Velcran kannujen takana mutta myös Iiwanajulman miksaajana. Iltapuhteensa Mistererin kitaristina aloittanut Timo Hänninen nousi puolestaan lavalle jokaisen kolmen bändin kanssa. Kolmikosta oli minulle entuudestaan tuttu ainoastaan pääesiintyjä Velcra, jota sitäkään en ole koskaan aikaisemmin nähnyt livenä, joten ihmeteltävää riitti, ja odotukset olivat korkealla.
Lämppärikaksikosta Iiwanajulma veti musiikillisesti pidemmän korren. Mistererin suoraviivainen thrash-rymistely toimi hyvänä pelinavaajana pitkän kaavan metallikinkereille, ja hyväntuulinen Mikko Herranen sai viriteltyä yleisöä juhlahumuun rennon rempseillä välispiikeillään. Slayerin ja Carcassin kaltaisten vanhan koulukunnan thrash-legendojen vaikutus oli selvästi kuultavissa Mistererin kappalemateriaalissa, mutta esimerkiksi ”Money” osoitti, että yhtye ymmärtää tarvittaessa melodisemmankin tarttuvuuden päälle. Iiwanajulman ulosantia voisi puolestaan kuvata sanoin ”psykedeelinen” ja ”nyrjähtänyt”. Raskassoundinen vaihtoehtometalli yhdistettynä Wille Hartosen vakuuttavaan suomenkieliseen julistamiseen teki allekirjoittaneeseen syvän vaikutuksen, enkä Nosturin yleisön vastaanotosta päätellen ollut ainoa. Valkoisiin sonnustautuneen Hartosen energinen ja äkkiväärä esiintyminen mukaili osuvasti musiikkia, ja solistin elämälle haistattelu ”Casino Loyale” -kappaleessa kaikuu yhä korvissani.
Mainos päättyy
Kello oli jo kaksikymmentä minuuttia yli ennalta ilmoitetun aikataulun, kun pääesiintyjä Velcra aloitti oman osuutensa. Kun verhot vedettiin sivuun, ja solisti Jessi Frey asteli lavalle keikan alkamisen merkiksi, purkautui yleisön jännitys valtavina suosionosoituksina. Keikan aloittanut hitaan tunnelmoiva ”The Bong Song” oli silkkaa harhautusta, ja seuraavaksi kuultu ”War Is Peace” mursi jään lopullisesti bändin ja yleisön välillä. Kuten rumputaiteilija Herranen oli jo ehtinyt luvata, rytmiryhmä oli vallan mainiossa iskussa, ja Freyn laulusuoritukset kuulostivat livenä juuri niin vakuuttavilta, kuin studiolevytykset olivat antaneet odottaa. Sekä aggressiivinen että kevyempi ilmaisu irtosivat Freyltä suvereenisti, vaikka tyyleistä jälkimmäinen oli omissa korvissani ehkä aavistuksen verran toimivampi. Kahdentoista kappaleen setissä olivat edustettuina kaikki Velcran aikanaan julkaisemat kolme studioalbumia, joista ikivihreä debyytti ”Consequences of Disobedience” oli itseoikeutetusti vahvin.
Velcran keikka Nosturissa oli omalaatuinen yhdistelmä jälleennäkemisen riemua ja jäähyväisten haikeutta. Paikalle oli saapunut yhtyeen alkuperäinen basisti Teppo Hudson, ja ennen keikan loppuhuipennusta kuultiin pitkät puheet muun muassa yhtyeen lopettamisen taustoista. Biisikaksikko ”Shine for Me” ja ”Test Animals” päätti ansiokkaasti reilun tunnin kestäneen muistotilaisuuden, jonka myötä Velcra todennäköisesti siirtyy lopullisesti takaisin ajasta ikuisuuteen. Keikan ainutkertaisuuden oli ymmärtänyt myös moni muu, sillä Nosturi oli loppuunmyyty ja meininki sen mukaista. Velcran taru loppui alun perin samassa paikassa lähes päivälleen yksitoista vuotta sitten, ja mikäli Velcran jatkolle ei ole enää mitään takaporttia, oli viime perjantainen esitys yhtä arvokas paluu kuin loppukin.
Mainos päättyy
Teksti: Ossi Kumpula
Kuvat: AJ Johansson