Järjestän keikkoja – siis olen? Osa 2: Volume

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 13.11.2016

volumeViime vuosina on saanut harmillisesti kuulla ja todistaa, kuinka erinäisiä tapahtumia vaivaa yleisökato. Eikö live-musiikki enää kiinnosta? Eikö Youtube-sukupolvi enää jaksa raahautua paikalle todistamaan live-bändejä, kun ”kokemuksen” saa kotisohvalle netin kautta. Vai onko tarjonta jo niin laajaa, että vain isoimmat bändit vetävät yleisöä? Suomessakin toimii ammattimaisten keikkajärjestäjien ohella liuta porukoita, jotka järjestävät tapahtumia rakkaudesta musiikkiin. Otimme siis yhteyttä muutamiin keikkajärjestäjiin ja kyselimme, missä mennään. Tässä osassa äänensä kuuluviin saa Volumen tuore puheenjohtaja Joni Kinnari.

Keitä oikein olette ja mihin järkkäilette keikkoja?

– Olemme Vaasan uuden kulttuurin yhdistys eli napakasti lyhennettynä Volume ry. Itse toimin yhdistyksen puheenjohtajana. Järjestämme Vaasassa vuositasolla parisenkymmentä keikkaa vapaaehtoisvoimin. Tapahtumapaikkoina toimivat pääosin paikalliset klubit ja baarit. Lisäksi Volume ylläpitää Vaasan suurinta bändikämppäkeskittymää Rockwerstasta. Volume pyrkii myös nostamaan monin tavoin esiin paikallista kulttuuria. Jäsenilleen Volume tarjoaa tapahtumiinsa liput alennetulla hinnalla sekä jäsenetuja yhteistyökumppaneilta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kerro lyhyesti porukkanne historia.

– Volume syntyi vajaat kymmenen vuotta sitten aiemmin vaikuttaneen Vaasan elävän musiikin yhdistyksen eli Welmun tuhkista. Toiminnan alku painottui pitkälti siihen, että saatiin Rockwerstaan bändikämpät vuokrattavaksi. Ensimmäisenä vuonna järjestettiin kaksi tapahtumaa: Bussimatka Disco Ensemblen keikalle Seinäjoen Rytmikorjaamolle sekä Rokkikesän avajaiset Club25:sella. Homma on tasaisesti vuosien saatossa kasvanut nykyisiin mittasuhteisiin.

Muistatko ensimmäisen järjestämänne keikan? Mikä se oli ja mikä ajoi järjestämään tämän? Eli mikä itse asiassa toi teidät tälle alalle?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Itse olen ollut yhdistyksessä sen verran vähän aikaa, etten osaa ottaa kantaa yhdistyksen alkuaikoihin. Alkutaipaleelta ei enää kovin moni ole mukana toiminnassa muutenkaan. Yleinen mentaliteetti on kuitenkin, että tätä hommaa tehdään ”rakkaudesta lajiin”. Elmuilu on monelle meistä aktiivijäsenistä elämäntapa. Joillakin on omia bänditouhuja, toiset tykkäävät käydä muuten vain keikoilla, ja tällä toiminnalla me voimme auttaa siinä, että Vaasan kulttuuri pysyy elossa ja tapahtumia ylipäätään on. Vaasalla on myös huono maine, että ”täällä ei koskaan tapahdu mitään”; lauloihan Klamydiakin ”Vaasalaiset on homeperseitä”. Yleinen luulo on siis, että vaasalaiset eivät oikein tykkää käydä tapahtumissa. Mielestäni tämä vain nostattaa paloa järjestää tapahtumia. Tavallaan se myös palkitsee vähän enemmän, kun tapahtumat vielä onnistuvat.

Itse haluan nimenomaan olla vaikuttamassa keikkamahdollisuuksiin Vaasassa. Ensimmäinen tapahtuma, jota olin Volumen mukana järjestämässä, oli Diablon keikka Hullussa Pullossa reilu vuosi sitten. Kysyin bändipiireistä tutulta aktiivilta puistokaljalla, miten hommaan pääsee mukaan, ja myöhemmin päädyin keikalle roudaamaan. Mieleen painui kylläkin, kun iltavastaava passitti minut kaupoille hakemaan bändin raiderissa ollutta rikoslehteä ja viinapulloa, jota ei baarin hyllystä sillä hetkellä löytynyt.

huora-28-10
Kuva: Pia Holmgren

Millainen on live-keikkojen tila nykyään? On sanottu, etteivät nuoret enää käy bändien keikoilla. Onko tämä tarua vai totta – eli ukkoutuuko keikkayleisö?

– Ajat muuttuvat, se on varmaa, mutta ukkoutuuko keikkayleisö lopullisesti? Tuskin. Live-keikoilla on yhä kysyntää, ainakin Vaasassa. Niiden markkinointi on vain aivan erilaista kuin ennen. Ei riitä, että käyt heittämässä flyereitä kadulle ja pistät paikallislehteen ilmoituksen. Harvoin edes Facebook-tapahtuman tekeminen riittää, vaan sitä pitää mainostaa niin, että se pomppaa oikein kohdennettujen, potentiaalisten keikkakävijöiden uutisvirtaan. Asioiden siirtyminen sosiaaliseen mediaan tuntuu olevan monelle vaikea ymmärtää.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Osasyy nuorison epäaktiivisuuteen on myös se, että suurin osa keikoista on alle 18-vuotiailta kielletty. Itse ainakin muistan, kuinka sapetti, kun ei päässyt keikoille alaikäisenä. Varttuneempi väki taas ei tykkää, jos paikassa ei ole alkoholia tarjolla. Tämä yhtälö tekee tilanteen aika vaikeaksi järjestämisen kannalta, eli samaan tapahtumaan on vaikea saada sekä ala- että täysikäiset.

On myös huomattava, että nuorison fanittaminen ei aina kohdistu musiikkiin, joten katsetta pitäisi suunnata muuallekin. Meillä oli loppukesästä Vaasan taiteiden yössä Vaasan nuorisotoimen kanssa tapahtuma, jossa soitti pari bändiä ja vieraili tunnettu tubettaja. Kyllä siinä olivat rokkipoliisit ihmeissään, kun tubettaja vastaili hirveän teinityttöyleisön edessä kysymyksiin, teki tehtäviä ja homman päätteeksi sai aikaiseksi vielä kymmenien metrien nimmarijonot. Tästä voisi olla hyvä ammentaa inspiraatiota, jos on järjestämässä tapahtumia alaikäisille.

Vaikea sanoa kuitenkin, mikä tilanne on esimerkiksi kymmenen vuoden päästä. Pitää pysyä ajan hermoilla ja osata mukautua uuteen teknologiaan. Itse haluan kuitenkin uskoa, että livekeikoilla käyminen pysyy vähintäänkin marginaalisen yleisön harrastuksena ja tätä kautta myös kannattavana.

Mikä on keikkojen järjestämisessä parasta? Entä rassaavinta?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Parasta on tietysti itse keikka ja palaute. Mikään ei ole siistimpää, kuin katsoa yleisöä, joka nauttii odotetusta esiintyjästä ja keikan jälkeen tulee hehkuttamaan, että kiitos kun järjestitte tämän. Pahinta on tietysti se, jos asiat alkaa mennä mönkään. Eli saattaa olla, että esiintyjä joutuu peruuttamaan keikan, jolloin korvaavan artistin hommaaminen voi olla vaikeaa ja tuottaa kaikenmoista muuta ylimääräistä. Itse keikkailtanakin saattaa moni asia kusta. Jo pelkästään bändin paha myöhästyminen vaikeuttaa aikataulua niin, ettei esimerkiksi soundcheckiä kerkeä kunnolla tekemään. Kun liikkuvia osia on paljon, epäonnistumisen vaara kasvaa. Järkevällä organisoinnilla, kokemuksella ja maalaisjärjellä on kuitenkin selvitty tähän asti.

Miten haalitte bändit tapahtumiinne? Mitä pidätte perusteena buukkauksille?

– Meillä on omat tyypit, jotka pääosin hoitavat buukkaukset. Esiintyjien skaala on laaja paikallisista lupauksista suomalaisiin kärkinimiin. Genrerajoja ei oikeastaan ole. Yritämme saada esiintyjiä mahdollisimman laajalta skaalalta ja tietysti hoitaa esiintyjille oikeanlaisen keikkapaikan. Usein kysytään myös yleisöltä toivebändejä. Saattaa olla, että meiltä on mennyt ohi bändi, joka on kovassa nosteessa, kiertueella tai keikkakunnossa. Esimerkikkinä tapahtumakirjosta olemme joulukuusta 2015 lähtien järjestäneet säännöllisesti Volume Metal Nightia Leipätehtaalla, jonne on menestyksellä kaavittu aina pari paikallista bändiä sekä yksi vähän isomman luokan ulkopaikkakuntalainen bändi. Kevättalvella meillä taas oli Kauko Röyhkä yksin akustisen kitaran kanssa soolokeikalla Doo-Bob-klubilla. Isoin Volumen järjestämä keikka taitaa olla Pendulum vuonna 2012.

medeia-2
Kuva: Jarmo Panula

Volume on voittoa tavoittelematon, vapaaehtoisvoimin pyörivä järjestö. Eli teemme tätä lähinnä kulttuurin säilyvyyden takia, emme niinkään dollarin kuvat silmissä. Toki ohjelmisto pyritään budjetoimaan ja suunnittelemaan niin, että jäämme voitolle. Bändien buukkaaminen saattaa olla yllättävänkin kallista kaikkine kuluineen. Keikkoja ei voi järjestää kovin pitkään persnetolla, koska niiden tekeminen loppuisi silloin aika nopeasti. Ilman voittoa jäisi myös iso osa muusta ohjelmistosta pois, samoin sanotut kulttuuriteot. Esimerkiksi tänä vuonna jaoimme ensimmäistä kertaa merkittävän kokoisen stipendin Vaasan aktiivisimmalle omakustannebändille. Voiton tavoittelemattomuus mahdollistaa meille myös sen, että voimme rohkeasti kokeilla yllättäviäkin artistivalintoja ja konsepteja. Tärkeää on kuitenkin pelata tietyiltä osin varman päälle, että toiminta mahdollistetaan myös tulevaisuudessa ja toiminnalla on mahdollisuus myös kasvaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Isommat bändit buukataan pääosin ohjelmatoimistojen kautta. Eli me otamme yhteyttä niihin ja myös ne meihin. Paikallistason bändit taas ovat meillä melko hyvin tiedossa, joten pystymme ottamaan niihin yhteyttä myös itse. Pienemmät ulkopaikkakuntien bändit yleensä ottavat yhteyttä suoraan ohjelmistoporukkaamme, mutta turhan usein ne jäävät massan alle. Keikalle haluavia bändejä on paljon. Meillä ei kuitenkaan ole voimavaroja järjestää edes kaikkia keikkoja, joita itse haluaisimme. Pienemmille bändeille vinkkinä, että ne voivat ottaa esimerkiksi Vaasan paikallisiin bändeihin yhteyttä ja tarjota ”valmista pakettia” niiden kanssa. Silloin meidänkin on yleensä vähän helpompi yrittää saada oikeanlaista tapahtumaa kasaan, koska konsepti on jo kunnossa.

Mikä on mieleenpainuvin järjestämäsi keikka ja miksi? Entä nähty keikka?

– Varmasti ensimmäinen, jota olin järjestämässä, eli kun yläasteikäisenä järjestettiin musiikinopettajan avustuksella bändi-ilta. Itse tietysti tuli myös soitettua siellä. Olimme aivan ihmeissämme, kun paikalle piti hoitaa jos jonkinmoista järjestyksenvalvojaa ja miksaajaa. Luulimme, että kamat saisi vain kantaa lavalle ja alkaa soittaa. Askarreltiin koulun jälkeen julisteita ja unelmoitiin rokkitähteydestä. Pienestä ovat nämä hommat siis aikoinaan alkaneet. Muistaakseni sain tuolta keikalta vielä joltain fanitytöltä kylmiä öitä varten sukkahousupaketin ja tikkareita. Meillä oli silloin melkoisen tiivis bändiyhteisö keskikokoisessa kunnassa. Seurakunnan tarjoamassa, parinkymmenen neliön kokoisessa bändikämpässä taisi olla kuusi bändiä samaan aikaan.

Mieleenpainuvia keikkoja alkaa olla jo melkoisen suuri määrä. Mainittakoon nyt Mewin keikka Provinssirockissa vuonna 2005. Oli aivan tajutonta kuulla ensimmäistä kertaa, kuinka bändi ei vetänytkään kaikkia kappaleita juuri niin kuin levyllä. Ensimmäistä kertaa todistin siis käsitettä livesovitus. Aiemmin olin kyllä nähnyt hyviä keikkoja, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun fiilis oli lähes hypnoottinen. Keikan taustalla pyöri myös taustavideo, josta inspiroiduin niin paljon, että kymmenen vuotta myöhemmin tatuoin siihen liittyvän aihion käteeni.

Entä mitä tulevaa keikkaa odotat eniten?

– Meillä on 25.11. Stam1nan keikka Vaasan uudella WS-areenalla. Sitä odotan ihan siitä syystä, että se on ensimmäinen kerta, kun teemme yhteistyötä WS-areenan kanssa. Tarkoitus olisi myös lähteä katsomaan Helsinkiin Errio Morriconen konserttia kuun loppupuolella. Leffamusiikki on todella lähellä sydäntä, joten sitä odottelen innolla. Kukapa ei haluaisi kuunnella esimerkiksi ”Extacy of Goldin” tapaista klassikkoa livenä!

Jos saisit täydellisen vapauden, mitkä kolme artistia haluaisit keikalle, minne ja miksi?

– Harva lähipiiristänikään tietää, mutta olen aika suuri post-rockin ja post-punkin kuluttaja. Tuo on myös genrenä semmoinen, etten ole tainnut nähdä yhtään keikkaa livenä. Godspeed You! Black Emperor!:in Suomen-keikat olen onnistunut missaamaan, joten se tulee ensimmäisenä. Bändi oli pitkän raskaamman musiikin painotteisen vaiheen jälkeen ensimmäinen kevyempi bändi, joka kolahti. Siihen jos kylkeen laittaisi vaikka Sigur Rósin ja Mogwain, niin homma alkaisi olla kasassa. Erinomaisia bändejä molemmat. Saattaisi kolme setillistä valaiden laulua olla aika raskasta, mutta mitä sitten. Keikkapaikaksi tietysti jokin konserttihalli, jossa on hyvä akustiikka!

Jos merkkiuskollisia ollaan, niin rockpuolelta lähtisivät tietysti mukaan omat nuoruuden stadionluokan klassikot, joista oma vakava musankuuntelu on alkanut ja joita ei ole nähnyt livenä. Eli System of a Down, Red Hot Chili Peppers ja Foo Fighters Vaasan omalla Vaskiluodon biitsillä tietysti! Niin, että meri on täynnä veneitä, joista jengi kuuntelee musiikkia ja yrittää kiikareiden kanssa vilkuilla lavalle.

Mitä terveisiä tai neuvoja haluaisit kertoa uusille keikkajärjestäjille?

– Kannattaa aloittaa pienestä, mahdollisesti vain paikallisista koostuvasta ohjelmistosta ja kerätä kokemusta. Pienemmät bändit arvostavat keikkamahdollisuuksia, ja mitä isompaa yrittää, sitä suuremmat riskit on epäonnistua taloudellisesti. Pidä silmät ja korvat auki, mutta samalla suodata tietty informaatio. Jos pari tyyppiä tulee selittämään jostain uudesta kovasta bändistä, saattaa olla, et siellä keikalla on vain ne pari tyyppiä. Pidempään tapahtumia järjestäneillä taas yleensä on kullanarvoista tietämystä, joka auttaa eteenpäin. Niin, ja pitää unohtaa omat musaintressit. Pidemmällä kaavalla tosi harvoin pääsee järkkäämään keikalle semmoista bändiä, jota oikeasti itse haluaa kuulla.

Entäpä terveiset yleisölle?

– Kiitos, että käytte keikoilla! Me yritämme myös jatkossa tuoda mielenkiintoisia esiintyjiä Vaasaan.

Ja lopuksi luonnollisesti sana on vapaa – mitä jäi vielä kertomatta?

– Äidille terveisiä tietenkin!

Toimittajan huomautus: Seuraavan kerran Volumen järjestämään tapahtumaan pääsee 18.11., jolloin Vaasan Leipätehtaalla järjestetään jälleen Volume Metal Night. Tapahtumassa ovat esiintymässä Sotajumala, Rifftera ja War Hammer.

Volume Facebookissa

Haastattelu: Rudi Peltonen

Kuvat Volumen arkistosta: Piia Holmgren ja Jarmo Panula

Järjestätkö keikkoja jossakin päin Suomea? Ilmianna itsesi kertoaksesi omat näkemyksesi aiheesta. Ota yhteyttä rudi.kaaoszine@gmail.com.