Järjestän keikkoja – siis olen? Osa 6: AV Vedenpää (”Lahesta”)

Keikkapaiva-4
Kuva: Outi Puhakka

Viime vuosina on saanut harmillisesti kuulla ja todistaa, kuinka erinäisiä tapahtumia vaivaa yleisökato. Eikö live-musiikki enää kiinnosta? Eikö Youtube-sukupolvi enää jaksa raahautua paikalle todistamaan live-bändejä, kun ”kokemuksen” saa kotisohvalle netin kautta. Vai onko tarjonta jo niin laajaa, että vain isoimmat bändit vetävät yleisöä? Suomessakin toimii ammattimaisten keikkajärjestäjien ohella liuta porukoita, jotka järjestävät tapahtumia rakkaudesta musiikkiin. Otimme asian tiimoilta yhteyttä myös ”Lahen” suuntaan, josta kysymyksiin vastaili Antti ”AV” Vedenpää.

Ketä oikein olette ja mihin järkkäilette keikkoja? 

– Antti ”AV” Vedenpää, järjestän keikkoja Lahdessa omiin nimiin ja Lahen Elmun porukoissa; tosin nykyään olen jättäytynyt Elmussa taka-alalle, että muillakin on mahdollisuus päästä kokemaan keikkabuukkaajan glamour.

Mikä on historiasi keikkajärjestäjänä? 

– Olen järjestänyt keikkoja 90-luvun lopulta alkaen. Idea keikkoihin tuli selkeästi siitä, että kukaan ei Lahdessa järjestänyt sellaisia keikkoja, kuin itse olisin halunnut. Tietysti oli myös tärkeää saada silloiselle omalle bändilleni Morning Afterille keikkaa.

Muistatko ensimmäisen järjestämäsi keikan? Mikä se oli, ja mikä ajoi järjestämään tämän keikan? Eli mikä itse asiassa toi sinut tälle alalle? 

– Ensimmäinen järjestämäni keikka oli edesmenneellä Club 16 -klubilla Lahen ytimessä; päivä oli 5.1.1995 ja bändeinä olivat Anal Death Turusta, Psycho Ward Lappeenrannasta, Cartoon Helsingistä ja Lahdesta Morning After ja Naked Fountain. Ideana oli järjestää hyvä ja mielenkiintoinen keikka; bändien yhteystiedot  katsottiin demokassuista  ja Rumban ilmoituksista. Samalla keikalla koettiin myös se, kuinka raadollista järkkääminen voi olla, kun ravintoloitsija kusetti rahoista suurimman osan itselleen ja koko homma kaatui omaan niskaan ja lompakkoon. Onneksi bändit ymmärsivät tilanteen, mutta kyllähän se vitutti. Tämän jälkeen siirryttiin pitkäksi aikaa pois ravintolaympäristöstä ja järkkäsin frendien kanssa keikkoja vain ja ainoastaan Kasisalille.

Yleisöä (16)
Kuva: Riku Mäkinen

Miten näet live-keikkojen tilan nykyään? Ukkoutuuko keikkayleisö? 

– Ainakin Lahdessa livemusaa on nykyään enemmän kuin koskaan, ja jengi käykin keikoilla todella aktiivisesti. Nuoria kyllä kiinnostaa livemusiikki, mutta hommasta tekee haasteellista tapahtumien paljous ja se, että järjestäjät näkevät toisensa uhkana. Tämä johtaa siihen, että yritetään tehdä salaa kaikki eikä kommunikoida, jolloin samana iltana kaupungissa saattaa olla jopa 3–4 saman genren artistia, mikä ei ole hyväksi kellekään. Rokkikansa käy edelleen keikoilla, mutta nykyisellä taloudellisella tilanteella on mielestäni se vaikutus, että siinä missä ennen käytiin keikoilla perjantaisin ja lauantaisin, nyt valitaan jompikumpi päivä, koska rahaa ei ole molempiin. Ennen ihan hyvin toimineet viikkokeikat ovat myös osoittautuneet erittäin haasteellisiksi, koska niissä käy vähemmän väkeä kuin vuosiin.

Mikä on keikkojen järjestämisessä parasta? Entä rassaavinta? 

– Parasta on ehdottomasti se, kun bändit ja yleisö viihtyvät ja keikalta lähtee hymyileviä ihmisiä, jotka jopa joskus muistavat kiittää järjestäjää. Rassaavinta ovat muka isot rokkitähdet, jotka ovat omassa pihassaan kovia nimiä ja tulevat elvistelemään vieraaseen kaupunkiin. Yleensä se näkyy ammattitaidon puutteena ja siinä, että vittuillaan yleisölle, kun sitä ei ole tarpeeksi. Myös se, jos aikataulut kusevat ja bändit peruvat, ottaa useasti päähän.

Miten ja millä perusteella haalit bändit tapahtumiin? Onko tiettyjä genrerajoja?

– Buukkaan bändejä fiilispohjalta. Yleensä otan itse bändeihin yhteyttä, mutta joskus harvoin bändi saa keikan itseään tyrkyttämällä. Headlinerit menee sitten erikseen tapauskohtaisesti. Buukkaan lähtökohtaisesti omasta mielestäni hyviä ja kiinnostavia bändejä.

Mikä on mieleenpainuvin järjestämäsi keikka ja miksi? Entä nähty keikka? 

– Näitä on liian paljon! Itselleni hieno kokemus oli, kun sain Roosterfesteille pitkällisen yrittämisen jälkeen Terveet Kädet (keikka oli peruuntunut aikaisemmin jo kolme kertaa) ja Shitter Limitedin. Keikathan olivat ihan rautaa! Nähdyistä keikoista mieleen on tietysti jäänyt ensimmäinen kerta, kun näin 90-luvulla pikkupoikana Iron Maidenin ja tuoreemmista ehkä Bolt Thrower Tuskassa. Liikutuin kyyneliin.

Entä mitä tulevaa keikkaa/tapahtumaa odotat eniten? 

– Nykyään järkkäilen keikkoja harvakseltaan, mutta helmikuun lopussa 24.–25.2.2017 on legendaarinen Roosterfest jo 17.kertaa: kaksi päivää hupparihardcorea Torvessa. Sitten 31.3.–1.4.2017 on Torvessa Roosterburn, joka on omistautunut doom-, sludge- ja stoner-musalle. Molemmissa tapahtumissa on todella kovia kotimaisia ja mahtava meininki. Näistä minä nautin!

Jos saisit täydellisen vapauden, mitkä kolme artistia haluaisit keikalle ja minne?

Napalm Death Torveen, koska se vain toimisi ja olisi upeeta; Godflesh Sibeliustalon pääsaliin, koska se olisi soundillisesti mielenkiintoinen kokemus ja Hank Williams tuohon Mukkulan kartanohotellin pihalle juhannukseksi, koska olisihan se nyt upea juhannus: Vesijärvi, kokko ja outlaw countryä.

Mitä terveisiä tai neuvoja haluaisit sanoa uusille keikkajärjestäjille tai sellaiseksi suunnitteleville? 

– Tehkää, mitä haluatte, älkääkä rajoittako tekemisiänne uskonpuutteen vuoksi. Muistakaa aina laskea budjetti yläkantttiin.

Entäpä terveiset yleisölle? roosterfest

– Keikoilla saa ja pitää käydä ja tulkaa katsomaan se lämppärikin!

Mikä on seuraava järjestämänne tapahtuma? Miksi sinne kannattaa saapua? 

Jo aiemmin mainitut Roosterfest 24.–25.2.2017 ja Roosterburn 31.3.–1.4.2017,  molemmat Lahessa, Torvessa.

Business City Music Promotions

Haastattelu: Rudi Peltonen
Kuvat: Kaaoszinen arkistosta

Järjestätkö keikkoja jossakin päin Suomea? Ilmianna itsesi kertoaksesi omat näkemyksesi aiheesta. Ota yhteyttä rudi.kaaoszine@gmail.com.

 

Kommentoi julkaisua