Järjestän keikkoja – siis olen? Osa 9: Selmu ry.
Viime vuosina on saanut harmillisesti kuulla ja todistaa, kuinka erinäisiä tapahtumia vaivaa yleisökato. Eikö live-musiikki enää kiinnosta? Eikö Youtube-sukupolvi enää jaksa raahautua paikalle todistamaan live-bändejä, kun ”kokemuksen” saa kotisohvalle netin kautta. Vai onko tarjonta jo niin laajaa, että vain isoimmat bändit vetävät yleisöä? Suomessakin toimii ammattimaisten keikkajärjestäjien ohella liuta porukoita, jotka järjestävät tapahtumia rakkaudesta musiikkiin. Otimme siis yhteyttä muutamiin keikkajärjestäjiin ja kyselimme, missä mennään. Tällä kertaa kuullaan, kuinka Pohjanmaalla menee, kun kysymyksiin vastaili Seinäjoen Elävän musiikin yhdistys Selmun toiminnanjohtaja ja ohjelmistovastaava Marko Kivelä, joka on ollut toiminnassa mukana vuodesta 2002.
Ketä oikein olette ja mihin järkkäilette keikkoja?
– Seinäjoen Elävän musiikin yhdistys Selmu ry. Järjestämme valtaosan tapahtumistamme Seinäjoen Rytmikorjaamolla, jossa on 1100 asiakaspaikkaa. Myös 100-paikkainen Bar 15:ssä Seinäjoen keskustassa on myös osa meidän toimintaamme.
Kerro lyhyesti porukkanne historia.
– Selmu ry. on perustettu vuonna 1992 järjestämään Provinssirock-festivaalia, joka olikin yhdistyksen isoin ponnistus yksin aina vuoteen 2014 saakka. Tämän jälkeen festivaalia on järjestetty yhteistyössä Fullsteam Agencyn kanssa, jonka taustalla on Euroopan suurin festivaalijärjestäjä FKP Scorpio.
Klubeja Selmu on järjestänyt koko historiansa ajan Seinäjoella, mutta oma tila ja baari saatiin vasta vuonna 2006, kun Rytmikorjaamo-klubi perustettiin vanhalle postiautovarikolle. Bar 15 on ollut meidän toimintaamme vuodesta 2014 lähtien.
Muistatko ensimmäisen järjestämänne keikan? Mikä se oli, ja mikä ajoi järjestämään tämän keikan?
– Täytyy kyllä myöntää, että Selmun ensimmäistä keikkaa en muista / tiedä, lienee Provinssirock 1993. Rytmikorjaamon ensimmäinen keikka oli kokeilukeikka huhtikuussa 2005. Tehtiin kyseisessä tilassa kertaluontoinen pläjäys Zen Cafen kanssa, kun bändi halusi tehdä jotain uutta ja erilaista paikoissa, joissa ei normaalisti järjestetä keikkoja. Meillä oli tarjota paikaksi silloista varastotilaamme eli postiautovarikkoa, ja bändihän innostui ajatuksesta. Tilaan rakennettiin väliaikainen baari, lava, tekniikka, vessat ja muut, ja kokeilu oli kerrassaan onnistunut. Siitä laitoimme isot pyörät pyörimään ja pääsimme lopullisesti muuttamaan tilaan loppuvuodesta 2005. Rytmikorjaamon viralliset avajaiset juhlittiin helmikuussa 2006 Eläkeläisten kanssa. Saman bändin kanssa juhlittiin vastikään 10-vuotisbileitä.
Miten näet live-keikkojen tilan nykyään? On sanottu, etteivät nuoret enää käy bändien keikoilla. Onko tämä tarua vai totta – eli ukkoutuuko keikkayleisö?
– Isot artistit myyvät paremmin kuin koskaan, keskikasti ja pienemmät taas vaativat enemmän töitä kuin koskaan. Keikkayleisö on ehkä vanhentunut viime vuosina, mutta kyllä nuorisokin liikkuu, kunhan sisältö on nuorisoa kiinnostavaa. Uskon siihenkin, että asiat menevät sykleissä, ja juuri tällä hetkellä perinteinen kitaravetoinen pop/rock-musiikki ei välttämättä ole nuorisolle ykkösjuttu, mutta esimerkiksi tubettajilla saadaan alaikäisetkin liikkeelle todella hyvin.
Mikä on keikkojen järjestämisessä parasta? Entä rassaavinta?
– Parasta on tehdä keikkoja, joissa yhdistyvät huippuiskussa oleva artisti, vastaanottava yleisö ja hyvä juhlatunnelma. Tältä syksyltä voisin mainita Rytmikorjaamon osalta ainakin Vesalan keikan, jolla oli aivan mahtava olla töissä ja soittamassa musiikkia. Tupa täynnä, artisti kuumimmillaan ja musa laadukasta; keikan päälle vielä huimat bileet.
Rassaavinta on se, että jokainen keikka on aina riski ja nykyinen trendi on se, että liput ostetaan entistä myöhemmin. Maanantaina ei voi vielä yhtään ennustaa, minkälaisille määrille tulevan viikonlopun keikkoja tehdään.
Miten haalitte bändit tapahtumiinne? Mitä pidätte perusteena buukkauksille? Onko esimerkiksi jotain tiettyjä genrerajoja?
– Ei ole genrerajoja tms. Suurin osa keikoista buukataan ohjelmatoimistojen kautta, joitain lämppärijuttuja suoraan bändienkin kanssa. Sähköposti on paras yhteydenottoväline.
Bar 15:n osalta Penttilän Laura vastaa ohjelmiston buukkauksesta, ja sähköposti on sielläkin paras väline.
Mikä on mieleenpainuvin järjestämäsi keikka ja miksi? Entä nähty keikka?
– Circle Bar 15:ssä toukokuussa 2015. Olin yrittänyt saada bändiä Seinäjoelle klubikeikalle jo vuosia; tuolloin se vihdoin onnistui ja vielä Bar 15:een, joka on Circlelle vähän liian pieni paikka. Niinpä tunnelma oli hikinen, kuuma ja intiimi. Onnistuttiin vielä saamaan bändi toisellekin keikalle samana vuonna Rytmikselle, mutta kyllä eka oli eka.
Parhaat koskaan näkemäni keikat ovat olleet pääsääntöisesti pienillä klubeilla. Nopeasti tulee mieleen Bar 15:ssä järjestetyt Räjäyttäjät toukokuussa 2016, Sink syyskuussa 2014 ja Superjumit (Kairon;IRSE!, Domovoyd ja PH) joulukuussa 2015. Festareista mieleenpainuvin on ollut Flow 2009, siellä huippuhetkinä Kraftwerkin, Fever Rayn ja Röyhkä, Rättö ja Lehtisalon keikat.
Entä mitä tulevaa keikkaa/tapahtumaa odotat eniten?
– Kansan Juhla Bar 15:ssä 30.12. ja Lakeuden Panimojuhlat tammikuussa Rytmikorjaamolla ovat varmaan tässä kohtaa seuraavat kiinnekohdat lähitulevaisuudessa.
Jos saisit täydellisen vapauden, mitkä kolme artistia haluaisit keikalle ja minne?
– No, Radiohead Seinäjoella olisi aika kova, samoin Metallica. Sitten olisi myös hienoa nähdä Brian Wilson lavalla nyt, kun mies on täysissä voimissaan.
Mitä terveisiä tai neuvoja haluaisit sanoa uusille keikkajärjestäjille tai sellaiseksi suunnitteleville?
– Onnea matkaan ja muistakaa myös markkinointi.
Entäpä terveiset yleisölle?
– Käykää ihmiset keikoilla ja tapahtumissa, sillä tavoin tuette kulttuuria, taidetta, pieniä yrittäjiä ja artisteja sekä saatte itsellenne korvaamattoman upeita kokemuksia.
Mikä on seuraava järjestämänne tapahtuma ja miksi sinne kannattaa saapua?
– Meillä on joka viikko 4– 6 tapahtumaa. Aina kannattaa osallistua ja siten taata tapahtumien jatkuvuus myös tulevaisuudessa.
Ja lopuksi luonnollisesti sana on vapaa – mitä jäi vielä kertomatta?
– Vamos a la Playa!
Haastattelu: Rudi Peltonen
Kuvat: Kalle Marjamäki (Selmun arkistoista)