Jarkko Martikaisen ”Lihavia Luurankoja – laulujen sanat ja tarinat” on reflektoiva kirja muusikon elämästä ja laulujen sanoista
Lauluntekijä-laulaja Jarkko Martikainen muistetaan ehkä parhaiten määrittelemättömän pituiselle tauolle vuonna 2009 jääneen YUP:n keulahahmona. Martikainen oli julkaissut jo ennen yhtyeen hiatusta kaksi soolouransa pitkäsoittoa ja livealbumin. Nyttemmin hän on julkaissut kuusi sooloalbumia, joista viimeisin, ”Ystävien taloissa”, ilmestyi viime kuussa.
Martikaisen uraan mahtuu paljon muutakin kuin YUP ja hänen soolotuotantonsa. Hän on tuottanut muun muassa Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen, Samuli Putron ja Mokoman levyjä. Sen lisäksi Martikainen on kirjoittanut kappaleita muille artisteille. Noista kappaleista tunnetuimpia ovat ”Surupuku” ja ”Lumessakahlaajat”, ja niistä kuten monesta kymmenestä muustakin kertoo Martikainen ytimekkäästi taustoja noin 380-sivuisessa ”Lihavia luurankoja – laulujen sanat ja tarinat” -teoksessaan.
Mainos päättyy
Jos on tottunut lukemaan parisataasivuisia kirjoja, saattaa tämän kirjan paksuus äkkiseltään säikäyttää. Pelko on kuitenkin turhaa, sillä kun kirjaan tutustuu, huomaa, ettei se ole perinteinen bändihistoriikki. Opuksen fokuksessa ovat lyriikat ja niiden taustat, joita Martikainen raottaa kiinnostavasti ajassa hypellen. Erityistä huomiota herättää taustoittamisen ytimekkyys: Martikainen kertoo jokaisesta kappaleesta pääasiassa yhden sivun verran, vaikka muutama poikkeuskin toki löytyy. Martikainen on selvästi päättänyt, että se riittää. Ja kun kirja etenee, huomaa lukijakin ratkaisun oikeaksi.
Martikainen palaa kappaleita taustoittaessaan ajassa taaksepäin ja reflektoi lukijalle, millainen hän oli ihmisenä kappaleita kirjoittaessaan. Hän nostaa esiin niin oman elämänsä taitekohtia, sen maailmanaikaista yleistä ilmapiiriä kuin omia kiinnekohtiaan hänelle läheisiin ihmisiin. Kaiken sen muusikko kirjoittaa lämpimällä ja selkeällä otteella usealta eri kantilta: Martikainen avaa kappaleilla omaa elämäänsä hyvin kiinnostavalla tavalla. Toisinaan lukija nauraa hörähtää kirjaa läpi kahlatessaan, kun taas toisessa hetkessä saattaa olla kyyneleissä pidättelemistä.
Minun täytyy tunnustaa, etten olen perehtynyt Martikaisen tuotantoon kovinkaan syvällisesti, eivätkä lyriikat saaneet minulta kirjaa lukiessani aina niin suurta huomiota kuin ne olisivat ansainneet. Toisinaan teki mieli lukea vain miehen ajatukset ja siirtyä seuraavaan kappaleeseen. Silmäilin läpi monet lyriikat mutta toisinaan jouduin pysähtymään jonkin kappaleen äärelle, mikä johtui tietenkin siitä, että Martikainen onnistui taustan avaamisessa verrattain hyvin.
Mainos päättyy
Martikaisen ajatukset eivät olleet kirjan ainoa mielenkiintoinen seikka, vaan kappaleisiin liitetyt kuvitukset ansaitsevat myös esiin nostamisen. Jokaisella kappaleella on oma piirroksensa, joista Martikaisen lisäksi vastaavat Ilkka Vuojala, Ville Pirinen ja Jyrki Loukkaanhuhta. Piirroksista erityisesti Ilkka Vuojalan teokset puhuttelivat minua, sillä ne onnistuivat taltioimaan upeasti kappaleiden sielunmaisemat.
”Lihavia luurankoja – laulujen sanat ja tarinat” -kirja on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen kirja, jonka kautta Martikainen raottaa mielekkäästi ja napakasti niin kappaleita kuin omaa elämäänsäkin. Martikaisen kirja on erinomainen valinta myös informaatioähkystä kärsiville ja kärsimättömille lukijoille, koska se ei vaadi lukijalta pitkäjänteisyyttä. Lyhyet kappaleet on helppo ja nopea lukea, ja kun mieli harhailee muualle, voi kirjan jättää odottamaan seuraava lukuhetkeä ilman, että ajatus juonen unohtamisesta kaihertaisi mieltä. Kirjassa kun ei sinällään ole juonta, vaan se jäsentää Martikaisen elämää.
Annan kirjalle lukusuosituksen – niin Martikaisen vihkiytyneille seuraajille kuin muusikosta täysin tietämättömillekin. Suosittelen kirjaa ennen kaikkea niille, jotka nauttivat elämän ja kuoleman pohdiskelusta, sillä siihen ”Lihavia luurankoja – laulujen sanat ja tarinat” -kirja antaa näkemyksiä ja aineksia.
Jarkko Martikainen Facebookissa
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen