Jatkuvan evoluution äärellä – Arviossa While She Sleepsin ”So What?”

Kirjoittanut Esa Kotoaro - 2.3.2019

Englannin metalcore-ylpeys While She Sleeps löi pysyvästi merkkinsä musiikkimaailmaan vuonna 2017 julkaistulla ”You Are We” -albumillaan. Kyseisen albumin taustalla oli päätös erota silloisesta levy-yhtiöstä, rahoittaa julkaisu joukkorahoituskampanjalla ja julkaista tulevat albumit itsenäisesti. Yhtye otti tuolloin monien mielestä melkoisen riskin, mutta se oli varma kannastaan – ja se kannatti. ”You Are We” sijoittui UK:n Top 10 -listalle ja sai fanien ja arvosteluiden keskuudessa ylistäviä arvioita. Edellisten albumien soundiin oli tuotu rutkasti lisää uusia ulottuvuuksia laulumelodioista, kappalerakenteista, sovituksista ja eri musiikkityylien yhdistelystä muutamia mainitakseni.

Vuoden 2018 lopulla yhtye ilmoitti yhdistäneensä voimansa Spinefarm Recordsin kanssa torjuttuaan ensin useita yhteistyöpyyntöjä eri levy-yhtiöiltä. Yhteistyö toteutui sillä ehdolla, että albumi julkaistaisiin bändin oman yhtiön Sleeps Brothersin kautta bändin omilla ehdoilla. Bändi julkaisi neljänneltä pitkäsoitoltaan ensimmäisen singlen ”Anti-Social” viime vuoden lopulla, mikä lupaili jälleen uudistunutta soundia ja lisää kokeilunhimoa sitä tunnusomaista While She Sleepsiä unohtamatta. Muutaman singlejulkaisun jälkeen yhtyeen neljäs täyspitkä albumi ”So What?” julkaistiin 1. päivä maaliskuuta. Mutta miltä se kuulostaa?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”So What?” kuulostaa järjettömän hyvältä. Läpi albumin 11 kappaleen yhtyeen tavaramerkkiset raskaat riffit, melodiat, tarttuvat säkeistöt, poliittiset mielipiteet ja groovaava tyyli ovat koko ajan läsnä. Kappaleisiin on lisätty enemmän poppia, enemmän elektronisia vaikutteita sekä enemmän rap-tyylisiä säkeistöjä. Nu-metal vivahteita on myös mukana. Loz Taylorin huudot sekä Mat Welshin ja Sean Longin laulut toimivat mainiosti yhdessä ja erikseen. Kappaleissa on paljon sisältöä ja paljon odottamattomia käänteitä. Paperilla nuo ajatukset tuntuvat kuin toisilleen sopimattomat ainesosat laitettaisiin läjään, työnnettäisiin mikroon ja odotettaisiin pelonsekaisin tuntein, mitä sieltä tulee. Lopputulos on enemmän kuin hyvä.

Albumi on äärimmäisen viihdyttävä ja kappalerakenteiden käänteet ja täydelliset suunnanmuutokset iskevät tajuntaan salakavalasti ja mutkattomasti. Ensin kuuntelija saa miettiä ”Mitä nyt tapahtuu, mitä tämä on?” ja heti perään ”Ei se haittaa, tämä kuulostaa oikeasti hyvältä”. Uusia elementtejä on lisätty rutkasti soppaan, kappaleet ovat arvaamattomia ja jännittäviä, mutta juuri se pitää yhtyeen mielenkiintoisena ja antaa mahdollisuuksia jatkuvaan kehittymiseen. Albumin ehdottomia kohokohtia ovat huiman kertosäkeen omaava nimikkokappale ”So What?”, ehkäpä paras yksittäinen kappale ”The Guilty Party”, jatkuvia käänteitä pursuava ”Back Of My Mind” sekä eeppiselle tasolle yltävä ”Gates Of Paradise”. Useammankaan kuuntelukerran jälkeen sormella ei voi osoittaa albumilta yhtäkään heikkoa tai filleriltä tuntuvaa kappaletta. Ideoita pursuavat kappaleet eivät ehkä heti erotu toisistaan, mutta ne on osattu pitää viimeisintä kappaletta lukuun ottamatta alle viisiminuuttisina, jolloin kappaleiden sisäistettävyys ja tarttumapinta paranevat entisestään.

Huoleen ei ole aihetta, sillä yhtye ei ole muuttanut tyylisuuntaansa, eikä mistään dramaattisista muutoksista ole kyse. While She Sleeps on jälleen onnistunut kehittämään omaa soundiaan tuhoamatta tai muutenkaan muuttamatta sitä. Ehkäpä siinä piilee sen nerokkaan evoluution salaisuus. Kokonaisuutta kuunnellessa kaikki (jos niitä paljoa oli) ”sellout”-syytökset voidaan unohtaa pitäen mielessä vielä lisähuomiona se, että albumi on julkaistu oman levy-yhtiön kautta ja äänitetty itse rakennetussa studiossa. Kappaleissa on rutkasti sisältöä, ja mikäli mahdollista, kokonaisuus potkii rajusti kovemmin kuin edeltäjänsä. Kappaleet ovat kuin luotu soitettavaksi livenä, mikä on tietysti luonnollista ottaen huomioon se, miten kovassa livekunnossa yhtye on.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Albumia kuunnellessa jää ajoittain hieman kaipaamaan yhtyeen kahden ensimmäisen albumin suoraviivaisuutta ja vähempää kokeellisuutta. Mutta kaikessa, mitä yhtye on tähän mennessä tehnyt, on se tuntunut myös onnistuvan. Nähtäväksi jää, miten hyvin albumi ja sen kappaleet kestävät aikaa. Tällä hetkellä yhtye tuntuu olevan luomisvimmansa huipulla, missä se toivottavasti pysyy vielä pitkään. Käsikirjoitus on kuin ”You Are We:llä”, kaikki on tehty tällä kertaa vain paremmin.