”Jazz-thrashin uudelleen löytynyt kultasuoni” – arviossa Voivodin ”Syncro Anarchy”

Kanadan Quebecin cyber metalin hurjapäät, Voivod on kypsytellyt kaikessa rauhassa viidettätoista tulemistaan pitkäsoittolevyjen rintamalla. Edellisten julkaisujensa (”Post Society”, ”The End Of Dormancy”, ”Wake” ja ”Lost Machine –live”) perusteella yhtyeen jämäkät polyrytmit, koukeroisemmat rytmikäänteet ja poikkitaiteellisemmat elementit alkoivat ottaa entistä näyttävämmin roolia metallirakenteisten biisien luomistyössä. Samalla nuo albumit ja EP:t ovat kuitenkin kärsineet tietystä sirpalemaisuudesta, joista selkeän kokonaisuuden hahmottaminen ja biiseistä viimeisen päälle nauttiminen on ollut työn ja tuskan takana.

Tällä kertaa Voivod kuitenkin paiskaa pannulle sellaisen korona-ajan mällin, että oksat pois. ”Synchro Anarchyn” Voivod työsti karanteeniolosuhteissa kunkin yhtyeen jäsenen rakentaessa biisejä ja sillä kuultavia instrumenttiosuuksia omissa äänistudioissaan demoasteilta valmiiksi teoksiksi. Myös näillä asetuksilla albumi äänitettiin. Kokonaisuuden tuotannosta vastasi myös yhtyeen edelliset äänituotannot toteuttanut Francis Perron.

Viimeisen vuosikymmenen myötä yhteen koko ajan paremmin yhteen hitsautunut ja matkan varrella uudistunut space-jazz-thrash -ryhmä on saanut kasaan erään uransa komeimmista kokonaisuuksista. Huomattavaa on, että albumin raidoilla etenkin basisti Dominic ”Rocky” Larocken ja rumpali Michael ”Away” Langevyn otteista paistaakin entistä suuremman yhteistyöroolin ottaminen kappaleiden sovitustyössä. Rytmisesti yhtye käyttää albumin kappalerakenteissa yllättävänkin suoria ja sulavalinjaisia ratkaisuja, eikä näin ollen sorru turhaan kikkailuun ja biisien punaisen langan katkontaan, mikä kyseisessä musiikin tyylilajissa voisi olla kokeneemmankin yhtyeen akilleen kantapää. Liekö asiaan ollut vaikutusta ”Awayn” (lyhyeksi jääneellä) pestillä erinomaista, gootahtavaa post-metallipunkkia soittaneen Tau Crossin riveissä.

Kitaristi Dan ”Chevy” Mongrainin aksentti-iskupainotteinen, sopivan meluisa ja riitasointuisa epäriffimaalailu taas luo uskomattoman hienoja jännitteitä vakaalle maalle valettujen biisinpohjien peitteeksi. Herran soitto on selvästi vähemmän metallista ja riffiorientoitunutta kuin yhteen vuonna 2005 edesmenneen alkuperäisjäsenen ja biisintekijä Denis ”Piggy” D’Amourin riffikäsityö, mutta se oikeastaan tekeekin myöhempien aikojen Voivodista entistä mielenkiintoisemmin soivan yhtyeen. Ja vaikka maukkaan rouheaksi pintaan miksattu rytmiduo rouhii ja möyrii alataajuuksien tasoilla tehokkaasti, pitää yhtyeen ilmaisu kuulijan varpaillaan koko matkan ajan.

Laulaja Denis ”Snake” Belanèr fiilistelee rytmipohjaan aiempaa paremmin tukeutuvien melodioiden myötä vokaaliosuutensa rennommin kuin miesmuistiin. Samalla, siellä täällä, hän lainailee leimalliseen laulusoundiinsa mausteenomaisia maneereita muun muassa Serj Tankianilta (System of a Down), Troy Sandersilta (Mastodon) ja James Maynard Keenanilta (Tool, A Perfect Circle). Toisaalta voi kysyä muna vai kana -tyyppisesti, kumpi asialla oli ensin, ”Snake” ja Voivod vai kyseiset musiikilliset oppipoikansa. Ja mikäs siinä, jos mausteiden sulauttaminen omaan ilmaisuun toimii näinkin hyvin olematta halpaa apinointia.

Kokonaisuutena ”Syncro Anarchy” on kiihkeän kosminen matka taiteellisen cyber-metalin ytimeen, jonka eri suuntiin venkoilevat kappaleet tukevat silti jollakin käsittämättömällä logiikalla onnistuneesti toisiaan. Yhdeksän kappaleen kokonaisuus ei ole ainoastaan erittäin tasavahva; se on merkkiteos ja ajan patinoiman ja kokemuksen kypsyttämän ryhmän osoitus taiteenlajinsa suvereenista, näkemyksellisestä hallinnasta. Se nousee Voivodin parhaimpien albumeiden joukkoon olemalla enemmän kuin kappaleidensa summa ja josta on löydettävissä uusia ulottuvuuksia kuuntelukerta toisensa jälkeen. Kyseessä on heti alkuvuodesta varteenotettava kandidaatti koko vuoden tyylikkäimmäksi raskaan rockin albumiksi.