Jess & The Ancient Ones – Second Psychedelic Coming: The Aquarius Tapes

Kuopion occult rockin kuninkaalliset Jess & The Ancient Ones julkaisee 4.12.2015 toisen täyspitkänsä ”Second Psychedelic Coming: The Aquarius Tapes” turkulaisen Svart Recordin kautta. Täyspitkien lisäksi tämä mm. King Diamondin kanssa hiljattain kiertänyt yhtye on ollut varsin tuottelias ja julkaissut albumien välissä useamman EP:n. Lähes samalla kokoonpanolla toimiva Exploding Eyes Orchestra julkaisi myös hiljattain debyyttinsä, joka mielestäni oltaisiin voitu julkaista alkuperäisenkin nimen alla.

Yhtyeen pääasiallinen säveltäjä Thomas Corpse kommentoi uutta levyä seuraavanlaisesti:  ” Uusi albumi voidaan nähdä siltana menneen ja nykyisyyden välillä. Aikakauden sanoman ydin säilyy aina samana, ja ne ovat rakkaus ja vapaus”. ”Uuden levyn yksi perusajatus on ollut tutkia erilaisia musiikillisen ilmaisun muotoja, koska emme ole sellaisia, jotka haluaisivat roikkua yhden tietyn genren sääntöjen varassa”, hän jatkaa.

On sanottava, että odotukseni tämän levyn suhteen olivat harvinaisen korkeat, koska debyytti oli yksi parhaita levyjä, joita olen koskaan kuullut. Siirrytäänpä siis olennaisen sisällön, eli itse musiikin, pariin.

Levy alkaa raidalla ”Samhain”, joka jo heti nimensä perusteella luo vaikutelman yhtyeelle tutusta konseptista. Se lähtee liikkeelle menevällä rumpuvyörytyksellä, johon tulevat pian mukaan groovaava basso sekä kitara, unohtamatta vanhaa kunnon Hammondia. Laulaja Jess panee alusta asti parastaan ja hänen loistava lauluäänensä onkin yksi yhtyeen tunnetuimpia tavaramerkkejä. Kappale on yllättävän mollivoittoinen, joka on yleisesti ollut tuotannossa harvinaisempaa, mutta samaa vivahdetta kuultiin aiemmin mm. ”Astral Sabbat” EP:llä. Parhaimmiten mieleen jää kappaleen avausriffi. Seuraava raita ”The Flying Man” seuraa edeltäjäänsä ja tunnelma jatkuu pahaenteisenä, tosin kertosäkeessä on jo havaittavissa vivahduksia lempeämmästä linjasta. Seuraavaksi kuullaan albumin sinkkubiisi ”In Levitating Secret Dreams”, joka on oodi LSD:n keksijä Albert Hoffmannille. Rokkaavuutta on jo huomattavasti enemmän kuin levyn alkupäässä, mutta sitä ekstaasiin johdattavaa taajuutta, johon olen yhtyeen parissa tottunut, ei vieläkään tavoiteta.

”The Equinox Death Trip” tähtää jo oikeaan suuntaan, mutta onnistuu ainoastaan tasoittamaan perustaa (toivottavasti) tulevalle huipennukselle. Erikoismainita kuitenkin Hammond -soolosta, jonka ilmiasu muistuttaa huomattavasti Jon Lordin tunnetuksi tekemää The Beast -soundia. Kappale kehittyy soolosta loppua kohden myös hyvin Deep Purple -tyyppiseksi jammailuksi. ”Wolves Inside My Head” palauttaa tunnelmaa kuitenkin takaisinpäin tummempaan suuntaan ja laulajan ääni kuulostaa jo jopa painostavalta. On erikoista miten vain äänenpainon mukaan voi aistia tunnetiloja. ”Crossroad Lightning” vie hetkeksi utuisiin tunnelmiin itämaisten melodioiden saatellessa kuulijaa rentoon poljentoon, joka loppua kohden tosin kiihtyy ja huipentuu miellyttävään kertosäkeeseen.

Tämän jälkeen tulee se mitä on odotettu, nimittäin potin räjäyttävä kappale nimeltä ”The Lovers”, jota levyn kannessa edustavatkin Tarotin Isosta Arcanasta tutut kaksi hahmoa. Kappale lähtee menevällä, rokkaavalla riffillä, jota bassopyöritys pohjustaa. Laulaja panee parastaan, kun kappaletta kehitetään muutaman versen ja välikohdan kautta hienosti toimivaan chorukseen. Tämä on juuri sellaista Jesseä, jota olin koko levyn ajan odottanut kuulevani. Tietysti varmasti myös tummemmalle tyylille on oma kuulijakuntansa, mutta tulkitsisin kuitenkin sen myös osittain lomittuvat tähän rokkaavampaankin osastoon. Kappale on myös sikäli harvinainen yhtyeelle, että sen kesto on vain ytimekkäät kolme ja puoli minuuttia. Olen todella yllättynyt, ettei tätä ollut valittu albumin sinkuksi! Tästä jatkaa hieman letkeämpi ”Goetia Of Love”, jonka tunnelmallinen, jopa aika ajoin The Doors -henkinen, hieman hitaampi poljento toimii hienosti edellisen räväytyksen jälkeen. Levyn päättää vielä reilu 20-minuuttinen ”Goodbye To Virgin Grounds Forever”. Lopetusraita esittelee niin ikään eri elementtejä, mutta on huomattavasti muita kappaleita blues -voittoisempi. Vaikka aiemman levyn päättävälle ”Come Crimson Death”:lle onkin vaikea vetää vertoja, on tällainen surumielisen tunnelmoiva lopetuskin kieltämättä toimiva.

Mikä sitten oli lopputulos? Levy oli huomattavasti tummempi kuin mitä olin odottanut. Kuten jo aiemmin mainitsin, tämä ei välttämättä ole huono asia, mutta minuun henkilökohtaisesti tällainen lähestymistapa ei vedonnut niin paljon kuin debyytti ja ”Castaneda”-EP olivat tehneet. Levy kuitenkin esitteli, säveltäjän sanojen mukaan, erilaisen Jess & The Ancient Ones:n ja todisti, että se pystyy uudistumaan, pysyen silti suurin piirtein niissä raameissa, joihin se on ehkä haluamattaan kehystetty. Levy on ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja yksi tämän vuoden parhaimpia suomalaisia albumeita. Miinukset tummuudesta, plussat monipuolisuudesta ja tunteisiinvetoavuudesta.

Official Facebook

8/10

Kappalelista:

01. Samhain
02. The Flying Man
03. In Levitating Secret Dreams
04. The Equinox Death Trip
05. Wolves Inside My Head
06. Crossroad Lightning
07. The Lovers
08. Goetia Of Love
09. Goodbye To Virgin Grounds Forever

Kirjoittanut: Tuukka Franck

Kommentoi julkaisua