Jimmy Eat World – Damage
Autolla ajelu- ja rannalla makoilurockin kruunaamaton kuningas Jimmy Eat World iski kultasuoneen jo liki kymmenen vuoden takaisella ”Futures”-albumillaan. Sen jälkeen tekemistensä taso on ollut vaihteleva. Nyt kuulokokeen kohteena oleva ”Damage” on Arizonan power poppareiden kahdeksas levy.
Jimmy Eat World edustaa sellaista vuosina 2000–2005 kukkeimmillaan ollutta munattoman rockin new wavea, jonka harmaasta massasta erottuminen on suunnilleen yhtä helppoa kuin kastemadolla ryhävalaan pyytäminen. Vuoden 2004 ”Futuresilla” kaikki kuitenkin natsasi, kun bändi onnistui niputtamaan yksiin kansiin tukun uransa parhaita biisejä. ”Work”, ”Pain”, ”Futures”, ”Kill”, ”Just Tonight”, ”Polaris” ja ”23” yhdistettyinä kannen mustavalkokuvaan kädet puristusotteessa puhelinkoppia tuijottavasta miehestä tekivät siitä levyn, josta kasvoi vahva ajankuva monille tämän päivän kaksvitosille.
Siinä missä ”Futures” onnistui valjastamaan Jimmy Eat Worldiä vaivaavan kasvottomuuden voimavaraksi, korostuu ilmaisullisen kekseliäisyyden puute ”Damagella” hieman toisella tavalla. Avausbiisi ”Appreciationin” tylsämieliset melodiakulut asettavat päälle epämiellyttävän varauksen; ei kai uutta ”Inventediä” (2010)? Kakkosraita ”Damage” osoittaa Jim Adkinsin yhtyeineen ottaneen haltuun hieman Biffy Clyron katalogia, niin lahjakkaasti kertosäkeessä lainataan skottitrion ”Justboy”-kappaletta. ”Lean” jolkottelee jossain unohdettujen ysäri-tv tunnareiden kuolemanlaaksossa, josta laukkaillaan ”Book of Loven” tahdissa kohti Gerard Butlerilla varustettujen romcomien sielutonta sielunmaisemaa. Tyhjää on. Kun albumin kansi vielä on kuin jonkun Applelta vuonna 1988 potkitun AD:n Seashorella vääntämä, on tämän 10 biisiä sisältävän tuotoksen fyysisyydelle vaikea löytää perusteita. Noin nelibiisisen digi-EP:n materiaalista olisi saanut, tuleehan musiikillista vakavoitumista suunnittelevia 14-vuotiaita joka vuosi lisää.
Mainos päättyy
On aina inhottavaa kun yhtye, jonka pystyvyydestä on aikaa kestäviä referenssejä näyttää hukanneen sen jonkin. ”Futuresilla” intohimo, ylpeys ja kunnianhimo ajoivat Jimmy Eat Worldin luovuuden purskaukseen, jollainen toki osuu useimpien uralle vain yhden kerran. Silti sitä toivoo, että joku marginaalisempikin chorus-oriented kyntäjä tulisi ja tekisi American Idiotit. ”Damage” vain on mielestäni juuri niitä ketään ärsyttämättömiä kahden ja puolen tähden levyjä, joista jää jälki ainoastaan huitaisun kohteeksi tulleeseen kärpäseen. Kärpäseen, joka noin sekunti iskun jälkeen ei tunne enää mitään.
5/10
Kappalelista:
01. Appreciation
02. Damage
03. Lean
04. Book of Love
05. I Will Steal You Back
06. Please Say No
07. How’d You Have Me
08. No, Never
09. Byebyelove
10. You Were Good
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Eero Tarmo