Jinjerin Micro -EP on kurkistus häikäilemättömyyteen

Kirjoittanut Jarmo Hänninen - 6.1.2019

Jinjer, tuo Ukrainan metalcore-ihme, joka on Suomessakin nähty kiihtyvään tahtiin, päätti julkaista vuoden 2019 alkajaisiksi ”Micro” -nimisen EP:n. Jinjeriltä onkin odotettu ’edes jotain’ sitten vuoden 2016, jolloin se viimeisin bändin kolmesta studio-albumista julkaistiin. ”Micro” on täällä helpottamassa odotusta, mutta riittääkö viisi kappaletta kenenkään Jinjer-himojen tyydyttämiseen?

Tämän EP:n kohdalla pääpaino kohdistuu yksinomaan vokalisti Tatiana Shmailyukin ulosantiin. On huikeaa huomata, miten kappaleissa on hiuksenhienoja äänenpainon vaihteluita yksinkertaisessa lauseessakin. Puhtaista vokaaleista kunnon ”örinään” – lyriikoita on tulkittava vokalistin äänen kautta tässä julkaisussa, jos missään. Heleät, kauniit laulut luovat turvaa ja toivoa. Tiukka, lähes pelkkä puheääni, enteilee jotain uhkaavaa, örinät taas vaaraa, uhkaa ja epätoivoa.

Tuota kaikkea onkin Jinjerin ”Micro”. Jää kuulijan ratkaistavaksi, miten kappaleiden tarinat tulevat lopulta päättymään, mutta lyriikat menneisyyden ratkaisuista tulevaisuuden uhkaan, ja niiden välillä lohduttomat tapahtumat mm. perheväkivallasta ovat rankkoja aiheita, ja sitä jää miettimään, että ovatko nämä tapahtuneet sanoittajalle itselleen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

EP:n avaava ”Ape” ja toisena kuultava ”Dreadful Moments” tarjoavat kompaktin ratkaisun alkuun. Ensin mainitusta on tehty myös musiikkivideo ja toiseksimainitusta lyriikkavideo. Tämä tuntuu jotenkin hirveän tarpeettomalta, kun puhutaan ”pelkästä” EP-julkaisusta, mutta ei se nyt ennennäkemätön ratkaisu ole. ”Teatcher, Teacher!” ja ”Perennial” ovatkin, levyn instrumentaalina päättävän ”Micron” tapaan, sitä ennenkuulematonta Jinjer-studiotuotantoa. Jos jostain pitää nillittää, niin se on se tosiseikka, että EP:n nimibiisi on instrumentaali ja loppusoitto tälle pikkujulkaisulle, kun se sopisi melkeinpä paremminkin levyn alku-introksi.

Instrumentaali-osastosta ei ole mitään pahaa sanottavaa, ja levy onkin ns. progressiivisinta Jinjeriä ikinä. Mainiosti tuotetulla levyllä biisit myös kuulostavat raskailta juuri oikeissa paikoissa. Levyllä on selkeä ”sielu”. EP osoittaa hyvin yhtyeen eteenpäin kulun, ja onkin mielenkiintoista kuulla, miltä mahdollisesti joskus julkaistava, oikein ehta pitkäsoitto, tulee kuulostamaan. Micro enteilee sen olevan pelkkää parhautta. Viisi biisiä ei riitä kenellekään, mutta olkoon tämä nyt hyvä näin ja jäämme odottamaan tulevaa. Sitä ennen ”Micro” soimaan ties kuinka monetta kertaa. Sukellus synkkyyteen, että osaamme arvostaa omia hyviä hetkiämme.